Viimeaikoina olen aiheuttanut toiminnallani kummastusta
perhe- ja kaveripiirissä. Päivä päivältä ja viikko viikolta, vaimon katseeseen
on tullut pieni epävarmuus… Ilmeisesti vielä miettii kuinka tuon otsikon
mukaisen lauseen pystyisi kertomaan minulle… Siis minua suututtamatta.
Monesti kuulee sanottavan: ” Ei sen vian tarvitse olla
suuri, kun se sijaitsee korvien välissä.” Onnekseni tätä ei vielä (ilmeisesti)
ole työnantajani huomannut ja vielä on ainakin työpaikka jäljellä….
Tunnustan itsekin huomanneeni tilani ja tiedostan (ainakin
jossain määrin) epävakauteni. Yritän nyt kertoa, kuinka tähän tilanteeseen
on tultu.
Jotenkin tuntuu samalta kuin ensimmäistä kertaa AA-kerhoon menijällä. Siispä aloitetaan:
” Hei! Minä olen Veli ja olen maastopyöräilijä…..”
Jotenkin tuntuu samalta kuin ensimmäistä kertaa AA-kerhoon menijällä. Siispä aloitetaan:
” Hei! Minä olen Veli ja olen maastopyöräilijä…..”
1.
Vaihe. Alan itse epäillä omaa henkistä tilaani
Viime aikoina olen huomannut, että olen alkanut pitää
kuntopyörän polkemisesta. Tai ainakin se tuntuu vähemmän vastenmieliseltä, kuin
ennen. Tämä muutos tuntui aluksi itselle täysin käsittämättömältä. Nyt alkaa jo
hiljakseen sopeutua tilanteeseen.
2.
Vaihe. Kotiväki alkaa epäillä minun henkistä
tilaani
Kylillä jotkin henkilöt kuulemma jo kuiskailevat, että
olisin käynyt spinningissä. Huoh….
Tunnustetaan nyt tämäkin. En kyllä koskaan uskonut ajautuvani polkemaan ”salille”
kuntopyörää. Parikymppinen (tekopirteä) tyttönen huutelee ajo-ohjeita ja
teknomusiikki pauhaa. Siinä sitten yritän hukuttaa omalla hielläni pyörän alla
olevan lattiapinnan. Puuskutan ja väännän ja ihmettelen ympärillä olevia
naisihmisiä, jotka välttelevät hikoamista, etteivät meikit leviäisi.
Koska
(ainakaan tietääkseni!!) kukaan ei ilmeisesti ole tehnyt käyttäytymisestäni
valitusta ja sormella osoittaen pyytänyt henkilökuntaa poistamaan ”tuon pervon
vanhan äijän”, ehkäpä menen vieläkin.
Tässä on kyllä vaimollani miettimisen paikka. Ettei vain
myöhäisherännäinen ”viidenkympin villitys” iske minuun ja alan suunnitella oman
viiskymppisen vaihtoa kahteen kaksvitoseen……
3.
Vaihe. Kaverit alkavat epäillä minun henkistä
tilaani.
Joskus vuonna kivi ja kanto, saatuani autokortin, pistin
moponi myyntiin ja ostin rahoilla ”harjoituskilpurin”. Muistaakseni 17 vuotta
sitten ostin ensimmäisen maastopyöräni ja tämän jälkeen olen ajanut
kilpurillani (muistaakseni) kolme kertaa. Nyt olen kaivanut sen taas esiin.
Pyyhkinyt hellästi pölyt ja voidellut kriittisimmät kohdat. Tämä joutuu siitä,
että seura hommasi sisähallista ajovuoron ja pitihän sinne mukaan päästä……
Näytin kylläkin varmaan ”surullisen hahmon ritarilta”, siellä kiillotetun hiilikuidun
seassa, pyörälläni, joka oli ajalta ”kun miehet oli rautaa ja pyörät terästä”. Itse ajaminen meni sitten jo paremmin, enkä ainakaan
kokenut olevani ihan pujottelukeppinäkään muitten joukossa. Sain kyllä ajella
ihan rauhassa, sillä kellään ei ollut ”pokkaa” tulla avaamaan keskustelua esim.
kevyellä heitolla: ”Minkälaisilla osilla sinun pyöräsi on koottu..”. No… En olisi
kyllä tiennytkään.
Yleistäen tapahtumasta ei oikein saa mitenkään järjellistä…
Ajaa nyt n. 50 km, parinsadan metrin rinkulalla. Hei, HALOO !!!
Varmaan sinäkin jo ymmärrät tuon otsikon kehotuksen….
Vielä muutama rivi puolustuksen puheenvuoroa:
Tähän voisi kirjoittaa jotain hienoa harjoittelun
monipuolisuudesta, motivaatiosta yms. Jätänpä tuon urheilupotaskan omaan
arvoonsa ja kerron syyksi lyhykäisyydessään:
Maailma muuttuu Veliseni ja minä sen mukana.
Loppuun vielä lainaus eräästä toisesta blogista, maailman
muuttumisesta.
Me
ajamme maasturilla, joka toimii maissilla, nikotiini inhalaattoria imeskellen
lounaalle, jolla syömme leipää, jossa ei ole gluteenia, jonka päälle panemme
voita, jossa ei ole rasvaa ja huuhdomme sen alas maidolla, jossa ei ole
laktoosia tai oluella, jossa ei ole alkoholia. Jälkiruoaksi otamme kahvin,
jossa ei ole kofeiinia ja leivoksen, jossa ei ole sokeria. Lounaan jälkeen
matkalla sosiaalipedagogiseen hevostoimintaterapiaan poikkeamme postista
hakemaan ostos-tv:stä tilatun laitteen, joka laihduttaa ilman liikuntaa. Ei
ihme, että seuraavaksi pitää hakea apteekista pillereitä, että pelit toimisi.
Tulee mieleen Häjyt elokuvassa Kalevi Haapojan sanat, kun hän kesäiltana, saunan portailla höyryävänä naukkaili pontikkaa ja filosofoi: ”Kyllä on maailma kummaksi mennyt, kun nuoret flikat juo viinaa ja raavahat miehet syö salaattia”.
Tulee mieleen Häjyt elokuvassa Kalevi Haapojan sanat, kun hän kesäiltana, saunan portailla höyryävänä naukkaili pontikkaa ja filosofoi: ”Kyllä on maailma kummaksi mennyt, kun nuoret flikat juo viinaa ja raavahat miehet syö salaattia”.
