Feltin pyörien koeajokiertue rantautui Seinäjoelle ja
pitihän siellä olla taas kuolaamassa. Kaikennäköistä pyörää oli tarjolla
ajettavaksi, mutta eniten kiinnosti tietysti ”erikoisuudet”.
Aloitin ajamiset sähköavusteisella läskillä. Oli aika veikeä
peli. Yhdellä lauseella voisi sanoa, että: ”Itsensä huijaamista,
jalostetuimmassa muodossa”. Totuus vain iski vasten kasvoja tylysti, kun otti
sähköavut pois ”tuuppaamasta”. Pyörän joustokeula taas kuitenkin sykäytti.
LUPAAN, että jos joskus ostan läskin, niin siinä on joustokeula.Seuraavaksi ajelin ”budjetti” hintaisella täpärillä. Pyöräksi tuonkin tunnisti, mutta mutta…. Jätetään nyt kommentoimatta. Oma Giantti vain on Giantti….
Sitten tuli vuoroon SE. Vaikka tässä on tullut hiljattain ajeltua muittenkin merkkien ”hifi” kalustolla, niin nyt joutui nöyrtymään. Alla hyrräsi ”soiva peli”, josta alkoi ajatukset olla sitä luokkaa, että että…..
Vaikka tämän hintaluokan pyörät PITÄÄ jo olla hyviä, niin taisin ajella tähän mennessä parhaimmalla maasturilla. Hakemalla jos jotain pitäisi moittia, niin niin… Takarenkaassa oli ehkä liian vähän painetta. Nimittäin takapää hiukan pyrki ”karkaamaan alta” kurveissa.
Siinäpä ne tulikin parissa kymmenessä minuutissa löydetyt viat pyörästä luetelluiksi. Enpä hehkuta enempää. Alkaa masentaa vain itseäkin enemmän….
Vuoden kuluttua voi jo taas ihmetellä tätä kirjoitusta. Ihmettelyllä on oikein oma nimikin. Sitä kutsutaan kehitykseksi.
Lopuksi ajoin yhtä maantiepyörää. Levyjarrut ja
sähkövaihteet… Hmmm…. En saanut enää oikein otetta koko hommaan. Olin niin
edellisen pyörän lumoissa…
Siinäpä niitä… Unelmia ja haaveita……
Felt EDICT FRD
satin carbon