Sivut

maanantai 26. tammikuuta 2015

Hulluja huitojia....


 
Me Pohjalaiset saatiin taas viime viikon lopulla ansiotonta arvonnousua. Joku raivostunut Seinäjokinen hiihtäjä oli huitaissut sauvallaan jotain tätiä ladulla.
Siitä olen varmaankin monien kanssa samaa mieltä, että riitatilanteessa ”sanan säilän” pitää riittää. Toiseen ei saa käydä käsiksi. Ja piste! Siitä mitä sitten TODELLISUUDESSA on tapahtunut, voidaan olla montaa eri mieltä. Mediahan on kertonut vain naisen kertomuksen asioitten kulusta.

Olen yrittänyt elää niin, etten tällaisissa asioista muodosta (enkä kerro) mielipidettäni, ennen kuin olen kuullut kumpaisenkin osapuolen kertomuksen. Myönnän kyllä, että olen joskus jopa joutunut kärsimään ”puolueettomuudestani”, kun toinen osapuoli on vaatimalla vaatinut nielemään hänen näkemyksensä asiasta. Vaikka en tunne, enkä tiedä, enkä ainakaan puolusta hiihtäjää, voihan olla että tapahtuma onkin mennyt näin: Mieshenkilö on lasketellut alamäkeen ja yhtäkkiä mutkan takana on ollut lapsi suksineen ladulla ja kävelevä nainen väistökaistalla. Ohi laskiessaan ja varoituksia huutaessaan on horjuvalla tasapainollaan ohittaessaan, vahingossa sauvalla huitaissut ladulla jähmettyneenä seissyttä tätiä……
Hmmm… Ehkäpä ei koskaan saada selvitettyä totuutta tästäkään asiasta. Mutta Sori… Median luomaa vastakkainasettelua en nyt, ainakaan vielä, usko.

Jäädään nyt odottelemaan uutista, koska ”läskejä” aletaan ajamaan pois latu-urilta. Ei meistä pyöräilijöistäkään kaikki niin huomaavaisia ole…..

 

Palautetta…..


Myös me maastopyöräilijät joskus joudumme tilanteisiin, joissa suoraa palautetta tulee. Teki sitten itse niin tai näin. Koskaan ei ole hyvä…. Ajamme aivan väärässä paikassa, olemme vallannet kaikki kulkuväylät, emme varo ketään…..yms.

 
Itse olen (aikakin viimeiset kymmenen vuotta) yrittänyt pärjätä ystävällisyydellä. Aika monta kiitosta olen jakanut minut huomioiville ja monesti kertoillut, että eiköhän me tänne reitille kaikki sovita.
Joskus tuntuu vain tuo muitten huomaavaisuus olevan koetuksella. Viimeksi noin kaksi vuotta sitten jouduin naisporukan (ANTEEKSI NAISET!) hampaisiin. Palautetta tuli niin, että minunkin piti ryhtyä järeämpiin vastatoimiin. Kun oikein kaikkein hunajaisimmalla äänellä vastaa vaan: ” Oikein hyvää päivänjatkoa vaan teillekin…” ja poistuu paikalta, niin tavallisesti vastapuoli häkeltyy niin, että ehtii poistua paikalta, ennen seuraavaa ”ryöppyä”….

Sukupolven varmaankin täytyy vaihtua, ennen kuin tulee muutos näihin: ”Minulla on myös oikeus kulkea tässä”, ”Tämä on rakennettu myös minun maksamilla verovaroilla”, ”Tämä on nyt varattu VAIN MINUN käyttööni”.

Koska taas huomaavaisuus ja toisten huomioiminen tulee muotiin???

 

Kielletään kaikki….


Nykyisin myös tuntuu siltä, että kaikki mikä ei ole erikseen kiellettyä, on sallittua.
Loistava esimerkki tuli Ilmajokisesta Käpälämäen päiväkodista. Lähes kaikista kielloista luovuttiin…

Nyt olisi jollain ”kukkahattutädillä” taas töitä. Onhan se ihan kamalaa kun pulkkamäkeäkin saa nykyisin laskea ilman kymmenen kohdan kieltolistaa. Lapsiparat joutuvat ihan itse miettimään asioita ja niitten järkevyyttä.

 
Mitä enemmän näitä ajatuksia omassa päässään pyörittelee, siltä syvemmälle metsiin haluaa ajelemaan. Ai niin… Siellä on metsähallitus kieltänyt ajelun….

 

Läskiä, läskiä…..


Menneenä lauantaina oli taas Seinäjoella ”läskien” koeajopäivä. Supersport ja Menopelimarket ajattivat huippukalustolla. Suunnattiin siis vaimon kanssa maastopyörälenkki sinne suuntaan.
Ja onhan se aina kiva ajella ”mersulla”, kun tietää ettei itsellä olisi varaa kuin ”ladaan”.
 


 

Tällä hetkellä asuu meikäläisessä tupla pelko.
1.       Pelkään, että ensimmäinen ”läski” on hiipimässä taloon.
2.       Pelkään, että sen runkokoko on S.



keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Irkku meininkiä.....


 
Perjantai-illalla ajeltiin vaimon kanssa autolla kotiinpäin. Kaveri puhisi vieressä….. Viikon aikana oltiin oltu kolmen eri ohjaajan spinningissä ja syke ei ollut kertaakaan toivotunlainen. 168. Niin kuin tauti. Eikä yhtään yli. Vaikka 170 oli ollut joka kerta totisena tavoitteena.
En uskaltanut avata suutani. Olisi pian möläyttänyt jotain iästä ja sen tuomista rajoitteista. Vanhaksi kun on elänyt, tietää jo, että on kaksi asiaa joista on paras pitää suunsa kiinni. Naisten ikä ja hiusmuoti. Eli jotain olen oppinut…. Tai ainakin päässyt hyvään alkuun……

 
 

Taktiikkapalaveri….

Lohdutukseksi lupasin lämmittää saunan ja keksiä jotain kivaa iltapalaa TV:n ääreen. Taisinpa mainita jotain Irkku teemastakin…..
Pilkoin jotain rehuja ja uitettiin niitä jossain valkosipulisoosissa. (En kyllä ymmärrä mitenkä ne liittyivät illan teemaan.) Sitä vastoin tumma olut ja turpeensavuinen väkevähkö juoma (uuden alkoholilain vuoksi en uskalla sanoa nimeä!!! ), täytti kriteerit täysin.
Niin… Mehän vaimon kanssa ollaan vietetty tipallista tammikuuta. Tipatonhan on jo ihan harrastelijatason touhua ja out listalla TOP vitosessa. Sen sijaan tämä tipallinen on In listan kärkipaikoilla…

Puheenaiheeksihan nousi tietenkin tuleva koitos Kolin maisemissa. Ja perisuomalaiseen tapaan uho kasvoin illan mittaan. Näinhän se jotenkin eteni….
-          Mennään niin pitkältä kun päästään….
-          Jospa päästäisiin koko reitti läpi….
-          Yritetään, ettei oltaisi viimeisiä….
-          Tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää…
-          Olisiko ”podium” paikka haarukassa...
-          Voittoon tähdätään…..
-          Tärkeintä ei ole voitto, vaan kaksoisvoitto…. ( Kierolla tavalla tässä lajissa voitto merkitsee jollain tavalla myös kaksoisvoittoa)
-          Tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan täydellinen nöyryyttäminen…

Ihan tuosta kaikesta en ole varma. Pääkopan sisällä velloneet turpeensavut hämärtävät muistikuvia loppuvaiheessa….

 

Tripla…..

Eilen Puuma lähti katsastamaan salille nuorempia  sikspäkkejä. Meikäläisenkin piti yrittää raahata kaljamahansa liikkeelle.
Alkuun lumikenkäilyä koirien kanssa…. Varusteet vaihtoon ja juoksulenkille. Ja lopuksi vielä tempaisin autokatoksen seinustalta potkukelkankin mukaani. Hienosti sanottuna taisi tulla tehtyä yhdistelmäharjoitus. Siitä nyt ei jäänyt käteen muuta kuin käheä kurkku tälle päivälle...


Nythän mä vasta hokasin…. Vaimo on alkanut käyttää potkukelkkaa työmatkoihinsa.

ONKOHAN se piru ihan tosissaan….?


 

perjantai 16. tammikuuta 2015

579....


Seikkailupainotteisen pyöräilybogin pitäminen jatkuu….


Pyykki on pantu ja pysyy…..

Etelä-Pohjalaissyntyinen sanataiteilija ja musiikkimies Heikki Klemetti aikoinaan riimitteli sanonnan: "Pyykki on pantu ja pysyy. Pysy lujana omalla maalla. Oma maa vielä sun kuntoas kysyy".
Tällä hetkellä kait voisi sanoa: Osui ja upposi. Monella eri tasolla.

Tyttöjen joululahja projekti on edennyt siihen vaiheeseen, että joukkue ” Ei ollenkaan iällä pilatut: Sari Mantere ja Veli Mantere” on ilmestynyt Wiima 2015 kisan osanottajien listalle. Alkaa siis haiskahtaa aika lopulliselta tuomiolta… ”…..vielä sun kuntoas kysyy.”
 





579….

Eilisen päivän lukema oli juurikin tuo 579. Pientä arvauskisaakin pidin siitä, kuka tietäisi, mistä tuo luku tulee. Ei oikein kukaan arvannut lähellekään.
579 on päivien määrä, mikä tuli kerrytettyä edellisestä juoksulenkistä. Eilen sitten nollattiin laskuri. Kaikkea tuo joululahja saa vanhan ukon tekemään….. Juoksemaankin….

Jotain tutun tuntuista siinä kuitenkin vielä oli.  Onhan tuota tietysti joskus tullut tehtyäkin. Parhaimpina (pahimpina) aikoina kymmenenkin juoksulenkkiä viikossa…..
Onnekseni kuitenkin on ilmeisesti tullut ikää, viisautta sen verran, että on jäänyt tuollaiset ”vähän” vähemmälle.


Kaiken se kestää….

Tässä on myös joutunut miettimään tuota joukkueen sisäistä kemiaa. Voisi kait sanoa, että jos vaimon kanssa ollaan Juhannuksena vielä puheväleissä, URSAK kisan jälkeen, niin…..

Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii....


 

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Juhlavuoteen......


No hei taas, kaikki lukijat (kaikki kolme) ja tervetuloa tähän vuoteen. Niin kuin otsikostakin jo voi päätellä, ainakin itselle tämä vuosi on erityinen. Mutta eipä mennä asioiden edelle, vaan kertoillaan ihan muuta aluksi.





Tikulla silmään…


Sanontahan on, että sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Tästäkin huolimatta otan riskin ja (onneksenne) lyhyesti muistelen, mitäs sitä tuli oikein tehtyä.
Vuosihan oli varsin kaksijakoinen. Alkuvuosi pyöräiltiin ja loppuvuosi tehtiin remppaa. Vaikka en nyt tieteellisen tarkasti kirjaa liikkumisiani, epäilen että vähän vajaat 450 tuntia tuli oltua pyörän kanssa liikenteessä. 500 tuntia olisi mennyt helposti rikki, jos olisin ajanut syksynkin normaaliin tahtiin. Mutta jos ja jos. Siihen sitten kaikki muu höntyily päälle….. Hiihtoa ja lumikenkäilyä kyllä tuli olosuhteista johtuen masentavan vähän.

Edelleenkin painotan sitä, että LIIKUIN. En HARJOITELLUT. Joskus elämässäni olen sentäs harjoitellutkin, eli tiedän kyllä erottaa nämä kaksi asiaa.

Kauden ”päätavoite” Syöte MTB (120km) meni ihan kunniakkaasti läpi ja olen sikäli tyytyväinen.

 

Entäs sitten…..

Tämän vuoden liikkuminen on alkanut jotenkin nihkeästi. Pitäisi ilmeisesti asettaa jokin tähtäin, tavoite. Ehkäpä se motivaatiokin sieltä jostain sitten löytyy.

Otetaas esimerkki tämänhetkisestä:
·         Pe kävely töihin
·         La ap, koirien kanssa kävelemässä ja ip vähän totisemmalla ilmeellä lumikenkäilemässä.
·         Su Hiihto tai lumikenkäily
·         Ma Spinning

Eli tuolla tutulla ja turvallisella kävelyllä on taas aloiteltu. Jos joku ei muista tai ei vielä ole lukenut tätä kävelyinnostustani, siitä voi käydä lukemassa täältä.
Perjantain kävelymatka töihin oli ihan upea…. Pari astetta pakkasta ja suht kirkas taivas. Aamuhämärissä kun lähti, sai seurata kuun himmenemistä ja laskua. Toisella suunnalla taivaanranta alkoi vaaleta ja lopulta aurinkokin pilkisti esiin.

Alkuvuotta tulee varmaankin hallitsemaan tuo seikkailukisa "lahja". Katsotaan muuttuuko pyöräilyaiheinen blogi osin seikkailupainotteiseksi. Sen verran asia on jo huolta aiheuttanut, että tarvittavia välineitä jo mietitään ja hankitaan, pikku hiljaa.

Mikäpäs sitten kesän tavoitteeksi??? Tahko, EI…. Syöte, ehkä ei…. Saariselkä, hmm… Olisiko se se? Ulkomaille?  Vai todetaanko vain, että mennään niin kuin tuntuu ja sinne minne nenä näyttää.

Yksi asia on kuitenkin varma…..



Juhlavuoteen….


Olen koko elämäni yrittänyt tehdä mitä mieleen pälkähtää. En siis halua elää sitä monien suosimaa ”SITKU”, ”MUTKU” elämää. Kaikenlaista siis on tullut tehtyä. Tätä seuraavaakin olen jo odottanut pari vuotta. Koska tiesin, että tämäkin päivä joskus tulee, tässä siis, olkaapa hyvät…..
Tänä kesänä tulee itsellä täyteen 20 vuotta maastopyöräilyä. Ja pitäähän sitä nyt jotenkin juhlistaa. Ajatuksenani on, että heinäkuun ensimmäisenä tai toisena viikonloppuna ajan taas tuon itselle tutun Tampere-Seinäjoki reitin. Tällä kertaa yhteen menoon, eli noin 20 tuntia.

Kutsun kaikki tutut ja tuntemattomat mukaani ajelemaan. Epäilen, ettei lähtijöitä nyt ehkä ihan tungokseen asti ole, mutta jos nyt friikkejä sun muita kylähulluja ilmestyy ihan hurjat määrät, diktatoorisella vallallani karsin osallistujajoukon kohtuullisen kokoiseksi. Nopeat tietenkin syö hitaat....

Hajanaisia ajatuksia retkestä:
  • Lähtö ehkäpä pe illalla.????
  • Ehdottomana vaatimuksena on pystyä ajamaan minun vauhtiani eli r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i.
  • Tieteellisesti kerrottuna, ajelua pk1 sykkeillä
  • Pitää jaksaa kuunnella huonoja vitsejä ja pystyä puhumaan simanoa.
  • Avustan kuljetuksissa pisteestä A pisteeseen B tai Bstä Ahan.
  • Huolto/raatoauto matkassa.
  •  Seinäjoella odottaa sauna, iltapalaa ja urheilujuomaa.
  • Olisi hienoa, jos joukkoon tulisi sellaisia henkilöitä, jotka ovat jotenkin vaikuttaneet omaan maastopyöräily uraani.

Ja te kaikki kolme lukijaani, voitte levittää tietoa tästä. Jospa ei ihan yksin tarvitsisi lähteä ajelemaan ja valvomaan kesäyötä.

Tuonne kommentti kenttään voit kirjoitella omia hajatelmiasi/ilmoittautumisia/kyselyjä…….