Vielä sitä vanha
porskuttaa, vaikka on taas ollut epäilyttävän hiljaista. Avaudutaas asioiden tämänhetkisestä
tilasta……
88 km verryttely…
Viron Haanjan reissua
voisi kuvata juurikin näin. Vaikka innostusta lähteä katsastamaan Haanjan uusi
reitti oli, ”päivän kunto” pilasi tunnelman.
Koko kesän ”huonoin jalka”, normi lenkitkin huomioiden, ei jättänyt
paljon ”lapsille kertomista” päivän ajosta.
Valmistautuminen meni
vanhalla kaavalla ja ihmettelin aamupalan jälkeistä vetämättömyyttä. Hotellin
sängyllä selälläni maatessa vain pääasiassa kenkutti (veellä!), eikä ollut oikein
mitään paloa repiä itseään siitä ylös. Jollainlailla sain pyöräilyvaatetuksen
puettua päälleni, mutta verryttelyyn ei jäänyt enää oikein aikaa.
Mitähän tästä oikein tulee.....?
Ensimmäinen kilometri meni
kohtuudella, mutta sitten tuli ensimmäinen ylämäki. Jalat täysin voimattomat ja
porukkaa alkoi lapata oikealta ja vasemmalta ohi… Jollainlailla yritin
rimpuilla mukana, mutta pyörä ei kulje ja sykkeet asui korkealla. 10-15 km
välillä oli enemmän kylätietä ja tympäännyin pujottelukeppinä oloon. Heitin
romukoppaan haaveet jonkinlaisesta ajasta ja keskityin läpi pääsemiseen.
Sykemittaria seuraillen ”ajelin”. Tieosuuksilla porukka aina karkasi, mutta
polkuosuuksilla sitten ajelin heitä kiinni.
Ensimmäisen huollon
jälkeen olin saanut omanvauhtista porukkaa ympärilleni ja heidän kanssaan
ajelin viimeiseen huoltoon saakka. Polkuosuuksilla aina masensi, kun tuntui
että joutui hivenen ”turhaan” jarruttelemaan, mutta eväitä lähteä vetämäänkään
ei oikein ollut.
Kerrankin oli aikaa
keskittyä huoltojen antimiin, oikein tunteella. En vain oikein käsitä porukkaa,
joka maksaa huoltopisteiden palveluista ja kisassa ajaa sitten vauhdilla ohi.
Ryystäen omaa sokeritahnaansa…… Tämä minunkin ”jononi” pysähtyi varsin nopeasti
huolloissa ja pääsi aina vähän karkuun. Sai ajella aina huollon jälkeen
muutaman kilometrin yksistään, ennen kuin taas roikuin joukon jatkona.
Minun tämän vuoden Haanjan "kuva"....
Ilmeisesti ”ruokailut”
huoltopisteissä alkoi tuoda energiaa lihaksistoonkin ja 70:n jälkeen olo alkoi
kohentua. Joko muilla alkoi matka painaa tai sitten meikäläisellä alkoi vauhti
nousta, sillä letkassa piti jarrutella useammin. Ylämäissäkin aloin pysyä
porukan mukana…
Viimeisessä huollossa, 88
km kohdilla päätin, että nyt loppuu tämä hyssyttely. Ja piste! Mennään mitä
päästään ja niin pitkälle kuin päästään.
Synkät pilvet väistyivät
minun taivaaltani. Ajo alkoi tuntua hyvältä ja oikea rytmi löytyi. Jalat olivat
taas omat ja eikä tarvinnut kuin latoa isompaa vaihdetta rattaisiin. Ah, tätä
onnea ja autuutta…. Porukkaa alkoi tippua selkä edellä vastaan, eikä kukaan
edes yritä lähteä mukaan. Nelisen kilometriä ennen maalia on Kurkimäki, jota en
vielä ole koskaan ajanut ylös. Nyt mennään heittämällä. Mäen alastulossa saan
vauhdikkaan selän eteeni ja pikku piru istahtaa olkapäälle: Et kyllä jätä minua
alamäessä. Tultiin kyllä alas aika vauhdikkaasti. Voin tunnustaa, että
kolmannes matkasta oli tunne, että nyt pyörä vie miestä…. Kun pääsin alas,
mietin että nyt olisi pitänyt olla ajokavereita mukana katsomassa. Nyt en olisi
jäänyt porukasta…
Tokikin itselleni kuivin
keli Haanjassa auttoi, mutta entinen ennätys parantui 12 min. Ilmeisesti
huononakin päivänä pystyy ajelemaan jollainlailla….
Entäs sitten…
Haanjasta palattiin
reilut kaksi viikkoa sitten. Pyöräilyä olen ajatellut sen verran, että muistan
katsoneeni pyörääni kaksi tai kolme kertaa. Kaiken liikunnan olen ”lopettanut”.
Mammuttimarssi, Tour de Pori, Kalliobaana ajelu, Tampereen yörogain, Vajosuon kalja-ajelu
ym. ym. Heitetään romukoppaan ja priodisoidaan tekemiset.
Vanhin tyttö alkoi
rempata asuntoa kaverinsa kanssa ja KAIKKI
vapaa-aikani taidan olla ”raksalla” jouluun saakka.
Tälläistä hetki aikaa sitten...
Sama kohta pari päivää sitten....
Vähän tietysti harmittaa
monien kivojen tapahtumien skippaaminen, mutta eipä tullut tällainenkaan mieleen
sillä hetkellä, kun on isäksi ollut yrittämässä.
Noo… Jotain kuitenkin….
Marraskuun lopulle on suunnitelmissa ”lumileiri” Vuokattiin ja joulukuun alussa
jatketaan hiihtelyä Ylläksen maisemissa… Toivottavasti lunta ilmestyy näillekin
leveysasteille enemmän, kuin viime vuonna….
