Sivut

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Kenkäilykauden avaus....



Täällä Ylläksen ”lumileirillä” alkaa olla tosiaankin lumiset kelit. Eilen illalla satoi reilut 20 senttiä lunta ja tänään puolilta päivin alkoi hipsiä taas uutta. No luntahan täältä tultiin etsimään….
Alkuviikko oli tullut jo hiihdeltyä jonkin verran ja kevyempi päivä olisi paikallaan. Epäilytti myös latujen pehmeys, niinpä oli aika ottaa käyttöön ”plan B”. Auton perästä löytyi lumikengät ja sauvat. Siispä avaamaan kenkäilykausi…..

Näillä seuduilla on tullut kenkäiltyä jo aika monta kertaa. Tarvittaisiin jo muutaman ihmisen sormet, jos kertoja alkaisi laskea. Tänään päätin tehdä asiat yksinkertaisesti ja vain ”käväistä” Ylläksen huipulla. Siitä Saaga hotellin takaa lähdin tassuttelemaan ylöspäin.
Lunta oli sopivasti ja sitä sateli lisää, muutama aste pakkasta ja jonkin verran tuulta. Kivaa keliä luvassa… Vai oliko?? Sopivasti oli kantoa, ettei ihan mahdottomasti upottanut. Alku on aika loivaa ylämäkeä ja matka etenee…. Vähän ennen puurajaa alkaa huomata, että tuuli yltyy. Välillä tulee ihan kunnon ”myräkkä” tuulenpuuskia. Puurajassa iskee totuus vasten kasvoja. Sananmukaisesti. Sivuvastainen tuuli lennättää lunta ihan tunteella. Eipä mitään hätää…. Onhan täällä tullut kenkäiltyä joskus aika ”kovassakin” kelissä. Ylöspäin vain…..

Vastainen tuuli alkaa jo vähän heitellä miestä. Pehmeässä lumessa ei enää tahdo kenkä pitää. Välillä tuntui, että mennään metri ylös ja liuutaan puolet alas. Ei kivaa…
Keplottelen itseni aidan yli laskettelurinteelle, parempaa pitoa saadakseni. Pieleen meni… Rinne on joskus aiemmin tampattu ja siihen satanut paksulti uutta lunta. Lumi liukuu tampparin tasaamaan jälkeä pitkin vielä herkemmin alaspäin. Eipä muuta kuin takaisin aidan toiselle puolelle. Alkaa pikkuhiljaa usko loppua ylöspääsystä. Vaikka muuten varustus on ihan kohdillaan, ei sattunut tulla mukaan ”Buffia” tai jotain mitä laittaisi kasvojen suojaksi. Lentävä lumi hakkaa nenää ja poskia aikalailla. Vielä taaperretaan ylöspäin… Pitääkö tosiaan antaa periksi ja kääntyä alaspäin? Maailman cup rinteessä palaa valot ja käytän niitä suunnistamiseen. Niin, silloin kun ne pyryn keskeltä vilahtavat. HEI, valojen linja alkaa kaartua. Ei enää kovin pitkä matka kabiinihissin yläasemalle ja jyrkin osuus alkaa tasaantua. Saan myös kääntää suuntaa niin, ettei tuule enää ihan vastaisesti. Ylös mennään vaikka uhmalla. Viimein yläaseman tumma hahmo alkaa näkyä pyryn keskeltä. JEE!!!
Ylhäällä ei oikein viihdy ja kävelen suoraa aurinkorinteen puolelle tunturia. Täällä saan sivumyötäisen tuulen avukseni ja alan lompsutella alaspäin. Rinteen reuna-aidoista saan taas hahmotusta, minne päin suuntaan. Tuuli alkaa taas rauhoittua, kun matka etenee alaspäin. HUH, olipa keli!

Ylöspäin menon kahteen kilometriin sain aikaa kulumaan yli tunnin. Alaspäin sitten tultiin alle puolen tunnin. Kompuutteri ranteessa oli sitä mieltä, että tuli tehtyä kovatehoinen harjoitus.

Kausi on avattu ja tästä eteenpäin….

Ps. Yritin ottaa kuviakin, mutta niitten yleisilme oli aika harmaa... Sorry…

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Opetellaan, opetellaan



Vaikka tuo pyörällä ajelu ei nyt vieläkään ”töki”, talvi tekee vääjäämättömästi tuloaan. Vaikka nykyään monet ajelevat maasturilla ympäri vuoden, hiihtokin vaihteluksi voi olla ihan virkistävää.

Eilen saavuin taas Ylläkselle perinteiselle ensilumen ”leirille”.
 


Tämän hetkiset tunnelmat ovat kyllä varsin ristiriitaiset. Miksikö??? Tehdäänpä +/- lista..

- Mieli menisi nopeampaa, kuin taito ja kunto edellyttää…
- Käsien hommana on pitää mies pystyssä, horjuvassa tasapainossa. Eteenpäin vievässä liikkeessä ei käsillä ole mitään roolia.
- Homma on hosumista ja suksen liuuttamisesta ei voi kuin haaveilla.
- Jossain kaukaisessa menneisyydessä olen kuullut sellaisesta hiihtotyylistä, kuin ”Wassu”.

+ Takassa palaa edelleen koivua, eikä hiilikuitu komposiittia.
+ Päivän toisella lenkillä tuli jo joitain flashbackkejä, toki kelikin oli hivenen liukkaanpi…


Jotenkin on helppo ymmärtää näitä nykyajan nuoria. Mulle kaikki heti ja nopsasti, ei oikein toimi tässä hiihdossa.
 

Olen PÄÄTTÄNYT, että tällä viikolla teen kaiken toisin, kuin ennen. Keskityn tekniikan treenaamiseen. (Niin kerrottakoon, että ole lähes täysin vapaan hiihtäjä.) Tavallisesti on tullut kerättyä ”hullun lailla” kilometrejä, näillä keikoilla. Muutaman tunnin hiihdon jälkeen, ei kyllä ole voinut puhua hiihdon tekniikasta. Homma on ollut siinä vaiheessa lähinnä selviytymistaistelua eteenpäin. Nyt hiihdän vain lyhyitä ”tinttejä” (2-3 kpl/päivä) ja kun tuntuu siltä, että tekniikka alkaa hajota, heti pois kämpille huilaamaan. Katsotaan sitten, muutaman päivän kuluttua, kuinka käy….




Piti olla juhlimassa ”taaaaas” yhtä pyöräilykaveria 50 kerhoon. Vähän ”Pohojalaasta” pelotti lähteä ”Päijänteen itäpuolelle” juhlimaan. Vaimon kanssa epäiltiin joutuvamme johonkin nurkkaan seurustelemaan toistemme kanssa. (No, se ei tietysti olisi huono vaihtoehto ollut sekään.) Mutta vuosien varrella on kuitenkin kertynyt pyöräilystä tuttuja ympäri Suomea. Ja lisää tuli juhlissa…. Ollaan me suurta pyöräilyperhettä…. Juttua riitti… Kiitos vielä kerran Ismolle juhlista, sahdista ja saluunan tarjoiluista!