Sivut

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Mitä Jäbä duunaa...


Otsikon mukaisen kysymyksen voi tällä hetkellä kysyä ihan aiheesta... Tässä on joutunut miettimään itsekin, kuinka niin (ehkä) selväjärkiseltä ulkopuolisesta vaikuttavalla kaverilla, on päässä taas jokin "naksahtanut". Mutta, mutta, minkäs sitä ihminen itselleen mahtaa... Tämä on jo tietysti edellisistäkin kirjoituksista tuttua tekstiä, mutta mitenkäs se nyt on ilmennyt???.
No.... Olen tässä huolestuneena katsellut sykkeitäni. Spinningissä polkiessani saan sykkeet nousemaan jo aika helposti yli tason, jota pidin viime kesänä omana maksiminani. Siis pumppu ottaa kierroksia ihan uuteen tahtiin. Vaikka kuinka yrittäisi kiemurrella vastuusta, epäilen sen johtuvan (ähh.. tekee pahaa sanoa) harjoittelusta. Mitähän tällainen PK-narkkari ja liikkunnasta nautiskelija on taas tehnyt ihan väärin???...... Pitänee nyt kuitenkin käydä sauvarinteessä kokeilemassa "uudet" maksimit, että tietää syötää tiedot ranteessa olevaan "kompuutteriin".

Retroilua...

Retro... Minun mielestäni tuo on köyhien keksimä "kiertoilmaisu". Totuus monesti on, että retro on vanhaa romua tai "kirpputori kamaa". Etten ihan kaikkia suututtaisi, myönnän että jotkut tunteella ja taidolla entisöidyt tavarat näyttävät "ihan kivoilta". Kuitenkin periaatteessa haluan mennä kehityksen mukana. En ehkä ihan ensimmäisessä aallossa, mutta kuitenkin.
Köyhähkö kun on, meikälänenkin on kaivanut esiin sitä vanhaa romua eli nostin 36 v synttäreitä kesällä viettävän kilpurini autokatoksen kattokoukusta alas. On taas se aika vuodesta, että mennään kiertämään pyörillä pientä rinkiä sisätiloihin. 
Sen verran vakavasti otin asia, että ostin uudet renkaat ja sisäkumit pyörään. Vaihtaessani niitä huomasin, että taisi olla turhaa työtä. Eiväthän ne edelliset olleet kuin n.25 vuotta vanhat ja ihan hyviltä loppujen lopuksi näyttivät. Renkaitten ulkopinta kylläkin oli "jo" alkanut vähän hapertua.... Sisärenkaat ihan uuden veroiset...  Niissä lukikin NOKIA, Made in Finland.
Kaikki kunnia vain nykyisillekkin valmistajille, mutta epäilen etteivät nykyiset enää kestä samoja vuosia. JOS kestävät, tuskin minun enää tarvitsee ostaa niitä.....

Sitä pitää yrittää kaikin keinoin itselle todistella, että tämä on ihan järkevää. Kyllähän ajelu tuollaisella "kymppikiloisella" teräs runkoisella on tehokkaanpaa, kuin neljän kilon hiilikuitu-unelmalla. Eikös...?



tiistai 4. helmikuuta 2014

Meni hermot....



Tämä postaus mennään vähemmällä tekstillä ja enemmillä kuvilla. Monestihan tämän ajan harjoittelu on hiljaista puurtamista, eikä sen suurempia tapahtumia ole kerrottavana.
Siis, meni hermot… Tähän lumettomuuteen.
Hiihtäjä”minä” on jo luovuttanut hiihdon suhteen. Olkoot koko homma… Pyöräilijä"minä", jopa nauttii tilanteesta. Metsissä polut ovat paremmassa ajokunnossa kuin kesällä ja järvillä oleva pieni kuurakerros antaa vain sopivasti pitoa, jäällä ajeluun….
 

 
 
 
 

Toisaalta lunta kaipaa lumikenkäilijä”minä”. Vuosi sitten oli kenkäilty jo reilut 200km tähän aikaan. Oli siis PAKKO lähteä etsimään tuota valkoista ainetta. Ylläksen seutuvilta sitä löytyi ja henkistäkin puolta tarjoiltiin Ylläs Jazz/Blues festareitten muodossa.
Meinasi käydä ”vanhanaikaiset” ja sukset jäädä pussiin koko viikoksi. Niin kivaa oli, sekä kenkäilemässä että konserteissa.





    




Lopuksi vielä varoitus… Ei siellä tunturissa ole aina niin kiva keli. Sen sai itsekin huomata. Pari päivää aiemmin kenkäilimme koko päivän juuri samoilla paikoilla ja samoissa keleissä. Juttelimme vaimon kanssa, ettei täällä varmaankaan olisi enää kiva olla, jos kunto tai taito loppuisi. Olisipa ollut hauskaa, jos pelastajat olisivat tulleet ihmettelemään meitä. Onneksi tapauksella oli kuitenkin onnellinen loppu.....