Lomailua ja Tähtisadetta....

Lomailua

Loman osuminen tähän loppukesään oli tosi hyvä juttu. Kesällä pyöräillessä piti miettiä juomahuoltoa, kun lähti pitemmille reissuille. Nyt lämpötilat ovat kohdillaan, eikä tarvitse olla kameli selvitäkseen lenkeistä. Omasta mielestä tämän kesän parasta aikaa pyöräilyyn. Tätä olen kyllä käyttänyt hyväkseni. Mutta liika on liikaa ja kohtuus on liian vähän. Viime keskiviikkona ajellessani kotiinpäin seuran yhteislenkiltä, piikki tuntui tulleen täyteen. Reilut 25 tuntia istumista maasturin satulassa, viikon aikana, oli se ”vähän liikaa”.

Vaikka nyt retkilläni aina silloin tällöin vähän hengästyykin, pääosin mennään kuitenkin mukavuusalueella. Varsinaisesta  tavoitteellisesta harjoittelusta ei siis voi puhua. Kunhan nyt ajelen…..

Viime tiistaina ajelu suuntautui Lauhanvuorenkansallispuistoon. Kauhajoen Nummijärveltä lähtee noin 80 km maastopyöräreitti Lauhaan. Käytin tätä reittiä pohjana siirtymiin. Siihen sitten hain jotain polkuosuuksia lisäksi. Jotain vanhaa, jotain uutta, mutta mitään sinistä ei näkynyt. Tein vielä ”sakko”ringin Lauhassa, ihan vain sen takia, että on kansallispuisto, jonka järjestyssääntö EI KIELLÄ maastopyöräilyä. Merkityt vaellusreitit olivat hyvin auki, mutta muuten alkavat polut puiston alueella kasvaa umpeen. Myös kaatuneita puita on myrskyjen ja mäntypistiäisen toukkien tuhojen jäljiltä poluilla ihan väisteltäviksi asti.

 

Samalla tuli ”tsekattua”Kauhanevan-Pohjankankaan kansallispuiston uusitut pitkospuut. Olin siis kuullut ”hevosmiesten tietotoimistolta” eli siis varsin luotettavasta lähteestä, että pitkoksia uusitaan. Noin 80% oli jo uutta, jotka tuntuivat kuin asfaltilla olisi ajanut. Juuri sopivan pieni välikin lankuilla, ettei tarvinnut sitä varoa. Hyvä, hyvä..

Tässäpä Garminin käppyrää Lauhasta.

Edellisen kirjoituksen peto-teemaa jatkaakseni, taas vähän pelästyin. Nuoressa männikössä ajelin mutkikasta traktoriuraa. Erään mutkan takaa hirvi juoksi täyttä laukkaa vastaan. Molemmat pelästyivät toisiaan varmaankin yhtä paljon, mutta hirvi väisti nopeammin. Männikkö lakosi ryskyen eläimen edeltä…. Ilmeisesti ole joskus ollut matematiikan tunneilla hereillä(!), sillä laskin nopeasti yksi ynnä yksi. Jos hirvi tulee ”pako”laukkaa vastaan, mikä sen oli saanut tuon tekemään??? Mitä tulee perässä??? Epäilin, ettei karhuja ko. alueella liiemmin olisi, mutta tiesin olevani susien reviireillä. Eipä sieltä mutkan takaa mitään paljastunut ja totesin, ettei 1+1 ole aina 2.

Tähtisadetta

Tuon keskiviikon yhteislenkin jälkeen en sattunutkaan pyörään…. Yhteen päivään….. Päätin, että lähden Tähtisadeajoihin, Jyväskylän kupeeseen sunnuntaina ja piti vähän kokeilla pyörän toimivuutta, pienten säätöjen jäljiltä. Palokassa sijaitseva Kallioplanetaario tarjosi hyvät puitteet kilpailukeskukseksi. Järjestelyt toimivat, reitti oli hyvin merkitty, liikenteen ohjaajia paljon ja heidän toimintansa mallikelpoista. Reitti oli maastopyöräilyksi helppo, mutta sen verran kuitenkin polkua, etteivät kaikki ”cyclojen” ajajat pysyneet vauhdissa. Hyvin paljon ajeltiin eritasoisia kyläteitä, mutta oikein missään ei ollut tasaista kohtaa. Aina mentiin maailmaa ylös tai alaspäin….
Koska tiedän varsin hyvin, että siinä kehittyy, mitä harjoittelee, kilpailu”rypistys” vähän pelotti. Teinkin päätöksen, että vähän aikaa katselen ja päätän sitten ajanko ”tosissani” vai sorrunko (taas kerran) ajelemaan. Aloitus oli varsin vauhdikasta tietä ja tuntuivat välitykset jo loppuvan. Pyörän mittarissa kävi jo kuutosella alkavia numeroita, mutta Garmini väitti, ettei rajaa vielä rikottu. Ensimmäiselle pikkutielle käännyttäessä olin kuitenkin hyvissä asemissa ja ensimmäinen ylämäkikin meni ”heittämällä” ylös. Alun polkuosuudella alkoivat cyclojen vaikeudet ja heitä sai ohitella. Noin kympin kohdilla alkoi huomata, että kova alku alkaa vaatia veronsa. Tuli pieni heikko hetki. Jouduin ajelemaan varsin yksin. Ne joita sain kiinni, menivät vähän liian hitaasti ja ohittajat menivät vään liian nopeasti. Ennen tallimäen huoltoa olevalla tieosuudella aloin miettiä homman järkevyyttä. Ennen huoltoa tuli muutama kaveri takaa ja yritin roikkua heidän mukanaan. Jollainlailla sinnittelin, mutta tieosuudelle ennen Ilomäen nousua jäin taas yksin. Sadan metrin päässä oli molemmilla puolilla porukat, mutta minä yksin siinä välissä. Ilomäki 1:nen meni tilannetta harmitellessa ”kiukkuspäällä” ylös. Taas liian lujaa, sillä iski lama numero 2. Vähän ennen loppulaskua kilpailukeskukseen, olin ihan pujottelukeppinä. Toiselle kierrokselle lähtiessäni sinnittelin erään sinkulan kiinni ja yritin roikkua ”peesissä”. Takaa tuli vauhdilla neljän-viiden hengen ryhmä, johon iskin kiinni. Hei, minähän pysyn mukana. Kävin jopa hoitamassa vetovuoroni. Ilmeisesti Ilomäki 1:nen oli aukaissut paikat, kunhan siitä palauduttiin. Nyt pyörä kulki ja olo tuntui vahvalta. Tämän ryhmän kanssa tehtiin yhdessä matkaa tallimäelle asti, jolloin porukka vähän hajosi, kun jotkut alkoivat nauttia huollon antimista. Pian kasaantui taas neljän ryhmä, jolla mentiin Ilomäki 2:n. 

 

Ilomäki 2:sen jyrkkä alussa.. (Lasse Vuori)

 

Siinä jyrkällä tämä kaveri niiasi hienosti. Muut meni menojaan, mutta takaakaan ei ollut tulossa ketään uhkaamaan. Jyrkän osuuden hapot lähti kuitenkin hyvin jaloista ja loppu tuli taas ihan kivasti. Maalissa sijalla 41, ajalla 2.39,37.

Tässä taas Garminin tuotos…

Tämä oli viimeinen kisa ennen Haanjaa. Voisiko sanoa: ”Näillä mennään”. Tähtisadeajosta jäi kuitenkin hyvä mieli. Kunto tuntuu paremmalta kuin vuosi sitten. Määräviikot tulivat vähän liian aikaisin, mutta hyvät ajokelit veivät mennessään. JOS Haanjassa on kuiva keli, voisi jopa yrittää uutta ennätystä. Ainoana haittapuolena olisi, ettei ehtisi nauttia hyvistä huoltojen antimista. Viime vuonna tuli syötyä kolme makkaraa.. Nam.. Juustokakkujen siivujen määrää en edes viitsi sanoa. Nämäkin antimet ovat jo tarpeeksi hyvä syy lähteä Haanjaan….. Jotkut varmaan liputtavat viimeisen huollon RC-Cola tarjoilun puolesta….