Vaikka tuo pyörällä ajelu ei nyt vieläkään ”töki”, talvi tekee vääjäämättömästi tuloaan. Vaikka nykyään monet ajelevat maasturilla ympäri vuoden, hiihtokin vaihteluksi voi olla ihan virkistävää.
Eilen saavuin taas Ylläkselle perinteiselle ensilumen ”leirille”.
Tämän hetkiset tunnelmat ovat kyllä varsin ristiriitaiset. Miksikö??? Tehdäänpä +/- lista..
- Mieli menisi nopeampaa, kuin taito ja kunto edellyttää…
- Käsien hommana on pitää mies pystyssä, horjuvassa tasapainossa. Eteenpäin vievässä liikkeessä ei käsillä ole mitään roolia.
- Homma on hosumista ja suksen liuuttamisesta ei voi kuin haaveilla.
- Jossain kaukaisessa menneisyydessä olen kuullut sellaisesta hiihtotyylistä, kuin ”Wassu”.
+ Päivän toisella lenkillä tuli jo joitain flashbackkejä, toki kelikin oli hivenen liukkaanpi…
Jotenkin on helppo ymmärtää näitä nykyajan nuoria. Mulle kaikki heti ja nopsasti, ei oikein toimi tässä hiihdossa.
Piti olla juhlimassa ”taaaaas” yhtä pyöräilykaveria 50 kerhoon. Vähän ”Pohojalaasta” pelotti lähteä ”Päijänteen itäpuolelle” juhlimaan. Vaimon kanssa epäiltiin joutuvamme johonkin nurkkaan seurustelemaan toistemme kanssa. (No, se ei tietysti olisi huono vaihtoehto ollut sekään.) Mutta vuosien varrella on kuitenkin kertynyt pyöräilystä tuttuja ympäri Suomea. Ja lisää tuli juhlissa…. Ollaan me suurta pyöräilyperhettä…. Juttua riitti… Kiitos vielä kerran Ismolle juhlista, sahdista ja saluunan tarjoiluista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti