Tämä postaus mennään vähemmällä tekstillä ja enemmillä kuvilla. Monestihan tämän ajan harjoittelu on hiljaista puurtamista, eikä sen suurempia tapahtumia ole kerrottavana.
Siis, meni hermot… Tähän lumettomuuteen.
Siis, meni hermot… Tähän lumettomuuteen.
Hiihtäjä”minä” on jo luovuttanut hiihdon suhteen. Olkoot koko homma… Pyöräilijä"minä", jopa nauttii tilanteesta. Metsissä polut ovat paremmassa ajokunnossa kuin kesällä ja järvillä oleva pieni kuurakerros antaa vain sopivasti pitoa, jäällä ajeluun….
Toisaalta lunta kaipaa lumikenkäilijä”minä”. Vuosi sitten oli kenkäilty jo reilut 200km tähän aikaan. Oli siis PAKKO lähteä etsimään tuota valkoista ainetta. Ylläksen seutuvilta sitä löytyi ja henkistäkin puolta tarjoiltiin Ylläs Jazz/Blues festareitten muodossa.
Meinasi käydä ”vanhanaikaiset” ja sukset jäädä pussiin koko viikoksi. Niin kivaa oli, sekä kenkäilemässä että konserteissa.
Lopuksi vielä varoitus… Ei siellä tunturissa ole aina niin kiva keli. Sen sai itsekin huomata. Pari päivää aiemmin kenkäilimme koko päivän juuri samoilla paikoilla ja samoissa keleissä. Juttelimme vaimon kanssa, ettei täällä varmaankaan olisi enää kiva olla, jos kunto tai taito loppuisi. Olisipa ollut hauskaa, jos pelastajat olisivat tulleet ihmettelemään meitä. Onneksi tapauksella oli kuitenkin onnellinen loppu.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti