Paska juttu....

Anteeksi vain tuo kirjoituksen nimi. Sen piti olla aivan toinen, mutta mutta.... Sunnuntai aamusta heräsin ennen viittä siihen, että vatsa oli "pyörähtänyt ympäri". En tiedä mistä moisen pöpön olin onnistunut saamaan, mutta jätkää tyhjättiin aika tehokkaasti 14 tuntia. Sitten alkoi taas neste pysyä pikkuhiljaa sisällä. Tehokas (mutta ei niin mukava) laihdutuskuurihan tuo oli. Reilut viisi kiloa lähti painosta.......

Se tuosta "paska jutusta", ja sitten asiaan.

Viime viikolla sain Kokkolaan työkomennuksen ja yritin tietenkin yhdistää työt ja harrastukset. Eli otin myös maasturin mukaan. Olin myös viettänyt tämän kesän keveintä viikkoa liikunnallisesti, kun ajattelin seuraavan viikon ajotunnit olevan "kohtuulliset".

Sunnuntai....

Kokkolan paikalliskierros. Harriniemi, Santahaka ja Laajalahti tuli ajeltua "ristiin rastiin". Kyllähän se sai taas miehen suupielet hymyyn, kun alla oli hiekkakankaita ajeltaviksi. Laajalahden luontopolun pitkokset kylläkin oli jo "parhaat päivänsä nähneet"...
Piti oikein itsensä pakottaa kämpille, kun kello jo lähenteli puoltayötä.

Maanantai....

Suunnaksi Kruunupyyn lentokenttä. Tiesin, että Saarikankaalta lähtee SE polku ja sitä lähdin etsiskelemään. Hivenen pyörien jälkiä seuraten ja vanhoja muistellen onnistuin etsiskelyssäni. Kun pääsin lentokentälle, olin ajanut mahtavaa neulas sigleä noin 14 kilometriä lähes yhteen mittaan. Metsäautotie siirtymiä oli reitissä noin puoli kilometriä.
Täysin juuretonta ja sopivan mutkikasta, että joutui koko ajan tekemään töitäkin ajaessa.
Suunnitelmissa oli tulla eri reittiä takaisinpäin, mutta mutta... Tällaista ei pääse koemaan kuitenkaan niin usein ja palasin samoja jälkiä. Onnistuin löytämään vielä pienen jatkonkin. Eli 15 kilometriä sinkkua..... Paluumatkaa voisi kommentoida sanoilla: "Aika hengästyttävä kokemus".

Kruunupyyn lentokentällä.

 

Tiistai....

Ilmassa oli välipäivän tuntua... Lähdin vain ajamaan paikallisille pysu iltarasteille. Tunti tuli kuitenkin ihan rutistettuakin....

Keskiviikko.....

Töistä vapaata ja suunnitelmissa pientä maakuntamatkailua. Ensin suunnaksi Kalajoen hiekkasärkät. Enpä muutamaan vuoteen ollutkaan pyörän kanssa seuduilla ja muistelemaan, että missäs ne polut menikään. Aika paljon oli tullut uutta mökkiä alueelle ja monesti joutui etsimään uutta reittiä, ettei olisi ajanut pihoihin. Pientä pyörimistä "biitsillä" ja nokka kohti pohjoista, hiihtostadionille ja siitäkin vielä eteenpäin. Parin tunnin kuluttua löysin itseni Tapion tuvalta, josta lähtee 20 kilometrin luontopolku. Täältä löytyi jo muittenkin renkaanjälkiä. Takaisin kasitien toiselle puolelle ja etelään, kohti satamaa. Sitten olikin aika miettiä ruokailua ja Kalajoen ABC:tä ja todeta, että eiköhän nämä alueet tullut nähtyä....

 

Tekisikö mieli "läskiä"??? Eihän nyt tokikaan...   :-)

 

Seuduille ajelemaan lähteville voisi antaa vinkiksi: Koska alueella on paljon "juoksuhiekkaisia" polkuja, kannattasi etsiskellä jokin paikallinen maastopyöräilijä oppaaksi. Muuten voi joutua, tuskastumiseen asti, sirvailemaan irtohiekassa. Kasitien itäpuolella on ehkä kivempaa ajeltavaa ja tuota luontopolkua voin suositella. Minun mielestäni ihan kuitenkin maastopyöräilyä, ja reitti kiertää pahimmat hietikot. Pitkoksia pitää kylläkin pystyä ajamaan....

Ruokailun jälkeen suora siirtymä Houraatin ulkoilualueelle Lohtajalle. Sieltä suunnaksi Vattajan ampuma-alue ja takaisin Houraattiin. Näillä alueilla sain kyllä sitä mitä oli tullut hakemaankin. Pehmeää hiekkaa. Koko tämän päivän teemana oli hiekassa ajaminen. Sitäkin pitää vain opetella, vaikka ei se kivaa ole. Reidet kyllä huusivat monesti armoa, kun rengas alkaa painua.... Toivottavasti kuitenkin oppia tuli ja sitä taas pääsee joskus hyödyntämään.
Ilta oli taas pitkällä kun pääsin takaisin Kokkolaan. Muistaakseni joskus on ollut kevyempiäkin ajopäiviä.....
Aamusta oli 20 astetta lämmintä ja pilvistä. Iltapäivästä alkoi pilvet kadota ja aurinko paahtaa, mutta aika hyvin pärjäsin nesteitten kanssa.

 

Kalajoen ajelut vaativat litran vettä ja litran colaa...

Torstai ja perjantai jäi sitten lepopäiviksi töitten takia. Kuitenkin hyvinkin reilut 20 tuntia tuli taas vietettyä pyörän kanssa.

 

Lammassuojattu reitti...

 

Rikkaan elämää....

Viikon aikana sattui kiva yhteensattuma... Sunnuntaina ajellessani autolla Kokkolaa kohti pysähdyin Power Parkin uudessa kauppakeskuksessa, Road Housessa. Siellähän se Jorma Lillbackakin oli syömässä hampurilaista. Seuraavan kerran tiemme yhtyivät Kalajoen ABC:llä keskiviikkona. Jorma oli siellä taas samaan aikaan syömässä autonkuljettajansa kanssa.
Ajatuksiini tuli, että olinko saanut viettää tämän viikon rikkaan elämää.
Pari seikkaa taisi olla kuitenkin toisin.
Jorma oli matkassa autonkuljettajansa kanssa , Englantilaisella herrasmies maastoautolla. Meikäläinen romulla Saksalaisella, jonka arvo kolminkertaistui, kun laitoin pyöräni auton sisään.
Toiseksi.. Jorma ei tainnut kuitenkaan olla maastopyörällä ajelemassa, vaikka omaa kuitenkin läheisiä suhteita pyörien valmistamiseen.
Mitä kauemman asiaa pohdin tulin tulokseen: Antaa Jorman viettää omaa rikkaan elämää, minä vietän rikasta elämää.