Taas pitkästä aikaa pääsin metsästämään nännejä. Siis…
Pelailemaan curlingia…..
Aluksi tuntui, ettei tätäkään voi oikein urheiluksi väittää
ja moni luokitteli lajin liikunnan golffin tasolle. Reilun tunnin pelin jälkeen
kaikkien paidan selkämys vain oli kosteana. Huonolla tasapainolla jäällä
liukuillessa ja harjaillessa tulee yllättävästi ”piiloliikuntaa”. Se että
satuin olla hävinneessä joukkueessa (7-3), ei liikunnan iloa pilannut tälläkään
kertaa. Kivaa oli.
Löysänä aasinsiltana voisi tähän loppuun vielä… Iltalehti kertoili viikolla Hollywood tähtien
vartaloitten ”virheistä”. Eräällä oli kummallisuutena viisi (5) nänniä. Ehkäpä
sopivaa ainesta curlingin pelaajan puolisoksi……
Viimeaikoina on ollut paljon puhetta HUMU ( huippu-urheilun
muutos) työryhmän loppuraportista. Minua ei niinkään kiinnosta sen 0-tulos,
vaan enemmänkin palkkioiden määrä. Niinpä olen omakohtaisesti päätynyt tekemään
omaa 0-tutkimusta ja anellut rahoitusta ”hallituksen” suunnalta. Palkkioita ei
ole luvassa ja autoetukin on kuulemma vain omakustanteinen…..
Mitä sitten aloin tutkia…. Olen tässä onnistunut
surffailemaan flunssa-aallon huipulla tai liekkö sairastellut peräti ”possu nuhaa” ja
liikunta on ollut reilun viikon jo tasan nolla. Monet vuodet olen onnistunut
välttelemään kausittaiset flunssa-aallot, mutta nyt sairastetaan sitten usean
vuoden edestä. Pitää kyllä mennä aika monta vuotta taaksepäin, että löytyy
kahden viikon TÄYSIN liikkumaton jakso.
Tämän pitäisi olla liikunnallinen bloki, mutta nyt näyttää
tämä kirjoitus menevän” Himasmaiseksi” filosofoinniksi. Toki taas sillä erotuksella,
että Himanen nettoaa kirjoittelullaan muutaman ”ökymersun” verran,
meikäläisellä taitaa taas(kin) jäädä haaveeksi uuden ”kaksysin” hankinta. No
ammatinvalintakysymys… Vaikka isäni oli ammatiltaan muurari, ei noita
muurari/rappariveljiä ihan jonoksi asti ole kyselemässä jäsenekseen. Eikö se
ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa.
Eipä voi olla heittämättä piikkiä: Mitähän se Jyrki-boy on
ajatellut, kun on maksanut toisen filosofoinnista noin kuuden vuoden palkkansa
verran….
Kevät ja aurinko on ihmeellinen asia. Se saa jotenkin mielen
jo tulevaan. Alkaa levottomasti ajatella aikaa, kun ajellaan sortseissa
metsäpoluilla… Sairastumisen myötä on ollut aikaa ajatella tulevaa kesää. Mutta
siitä enemmän seuraavalla kerralla….
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti