Sivut

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Solariumia ja testailua....


 

Vaikka tämä talven jatkuminen ja jatkuminen alkaa jo hivenen ottaa pyöräilijää ”pattiin”, sisälläni asuva pieni lumikenkäilijä ja ehkäpä myös hiihtäjä, heittävät innosta kuperkeikkaa. Tällä hetkellä polkuja, joille tavallisesti pääsisi jo vähän kokeilemaan ajamista, peittää vielä puolen metrin hanki. No.. Säässä sään tavalla ja ilmaston lämpenemistä odotellessa…
Olen, ainakin yrittänyt, ottaa ilon irti jatkuvista auringon paisteista. Esimerkiksi pilkillä on tullut käytyä enemmän kuin vuosiin. Lumikengillä etäämmille  ”ottipaikoille” tallustellessa, tulee tuo liikunnallinenkin puoli huomioitua, jäällä kun on vielä sopivasti lunta. Naamaan on alkanut tarttua väriä jo sopivasti. Tietysti vähän tuollaisella pesukarhu muodilla…

 
Keväisin, kun alkaa vaihtaa liikuntaa taas pyöräilyn suuntaan, ensimmäiset lenkit menevät vähän testaillessa, missä mennään. Tänään minulla oli testipäivä, eli kaivoin maasturin esiin ja lähdin ensimmäiselle ”kesä”ajelulle. Sekoitus asvalttia, hiekka, jäätä ja ”tappajasepeli” pyörätietä. Ilma oli aivan loistava, aurinkoa ja lämpöasteita. Kilometrejä kertyi ihan itsestään ja aloin jo epäillä pyörän mittarin innoissaan laskevan kilometristä kaksi. Edellisiä vuosia enemmän kuntopyöräilyä ja hallissa kilpurilla ajelut vaikuttivat. Jalat tuntuivat valmiimmilta ja Selle Italiakin kohteli ”pyrstöä” armeliaammin. En oikein sitten tiedä missä vaiheessa se pieni sarvipää istui olkapäälle ja alkoi kuiskuttaa korvaan: ”100+…. 100+…”. No, kun mieli on altis ja ruumis heikko, ensimmäinen ajelu lähti vähän lapasesta. Pyörää pesulle taluttaessa Sigmaan oli pyörinyt lukemat 101,2 km. Tietääpä ainakin, ettei tästä voi olla kuin yksi suunta:  Alaspäin….
Pyöräilyn jälkeen tuli tunne, että aikataulussa ollaan… Ai siis mihin??? Sen kun tietäisi… Pariin paikkaan on ilmoittautuminen jo sisällä. Tahkolle.. No.. Tämänpäiväinen näytti, että 60:lle voinee lähteä huoletta. Ja kauden lopetukseen Haanjaan. Jonkinlaiseen oman kunnon mittariin, Viroon. Se reissu ainakin näyttää onko tullut istuttua kesä pyörän satulassa vai aurinkotuolissa, grillin vieressä.

Myös edellisviikkoinen Ylläksen reissu meni vähän kunnon testailun puolelle. Muutamassa päivässä tuli talven hiihtokilometrit tuplattua. Tarkoituksena oli vähän kokeilla mitä ”kroppa” tuumaa, kun tulee rasitusta peräkkäisinä päivinä. Tuumasihan se jotain, kuitenkin ihan terveellä tavalla. Mutta antaa valittaa, mitäs on minun matkaan lähtenyt….. Viimeisenä päivänä vielä hiihdettiin Levi-Ylläs-mökki. Semmonen hippa-happa 60 km. Aika hapokasta oli. Edellisen päivän ”kevyt lepopäivä” eli viisi tuntia lumikenkäilyä, ei ehkä ollut sittenkään ihan hyvä idea….
Monilla unelmilla ja haaveilla on tapana joskus toteutua, jos itse niin haluaa. Blogin lukijat varmaan muistavat mietteeni vaihtaa oma viisikymppinen kahteen kaksvitoseen, siellä spinningissa polkiessani. Tämä haave toteutui jo nyt. Vaimo oli vielä flunssan jäljiltä toipilaana ja halusi hiihtää omaa vauhtiaan. Minulle jäikin sitten ”oppaan” virka seurueen kahdelle kaksvitoselle naisihmiselle. HEI HALOO!!! Mitä sitä voi vanha mies enää enempää vaatia: Lapissa keväällä hiihtämässä, aurinkoa, muutama aste pakkasta, ladut priima kunnossa ja seurana pari nuorta naista. Samppa Linnaa mukaillen: ”Saa kadehtia, mutta ei ole pakko!”. Itse hiihtäminen oli kuitenkin ihan tutun tuntuista. Ihan yhtä sitkeää lihaa näytti olevan näillä nuoremmillakin, kuin omalla vanhemmalla. Tällaista ”sitkeän lihan” porukkaa tuntuu parveilevan ympärilläni. Joutuuko jopa tunnustamaan, että taidan ehkä kuulua itsekin samaan sakkiin…..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti