Syöte MTB jälkeen on elämässä ollut aukko. Kilometrejä on
pyörään kertynyt, minun mittapuullani, ihan hyvin, mutta mutta… Jonkinlainen
päämäärän puuttuminen on kalvanut mieltä. Haanja 100 odottaa syksymmällä, mutta
sinne tuntuu olevan vielä (liian) pitkä aika. Nivala ja Vuokatti tuossa
olisivat seuraavina, mutta mutta…. Katsotaan nyt, saako elämän järjestymään
siihen malliin, että lähtisi ”haastamaan itsensä kunnolla”. Jämi84:kin meni
ohi, kun kaveri, jonka seuraksi (kirittäjäksi) piti lähteä, joutui nöyrtymään
työnantajalleen. No… Kävin sitten, parin muun kaverin kanssa ajelemassa, Hämeenkyrö-Niinisalo
väliä, neljättä kertaa tänä kesänä. Noita 100+ lenkkejä on tullut tälle kesälle
jo niin, ettei laskuissa pysy…
Kävin tässä taas käväisemässä ”iltasella” Santavuorella. Luomaistenkallioita
ajellessa tuli huomattua, että kunto, taito tai kalusto on parantunut viime
vuodesta. Ehkäpä vähän kaikki (toivottavasti !!!).
Santavuorella on niin korkialla, notta aurinkoki räkötttää vaateris....
Niin kilometrejä (tunteja) on kertynyt pyörän selässä tänä
suvena hyvin. Liekkö hyvillä keleillä jotain osuutta asiaan?? Elokuun
puoleenväliin mennessä taitaa olla sama määrä, kuin viime kesänä yhteensä. Ja
vielä on kesää jäljellä… Toivottavasti….
Selkä ja iskiaskivut alkoivat olla jo
sen verran takanapäin, että uskaltauduin hierojalle, pitkästä aikaa. Voisi
sanoa: Liian pitkästä aikaa…. Selkä ja pakarat olivat varsin juntturassa.
Tiedän kyllä, että hentoisella naishierojallakin voi olla tosi inhottavat
peukalot, mutta tällä siilitukkaisella bodarilla, jonka ulkoinen habitus oli
kuin suoraan elokuvien USA:n armeijan erikoisjoukkojen jäsenellä, voimaakin
tuntui olevan riittävästi. Kaveri kiitteli kivunsietokykyäni, johon vastasin,
ettei ennen olekaan vatsalihaksia hierottu selän kautta…. Käsittelyn jälkeen
selkä ja pakarat tulivat niin kosketusaroiksi, että seuraava yö taitaa mennä
vatsallaan maaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti