Mammutin matkassa....

Mammutti on selätetty! Ei nyt ihan mahotonta ensikertalaiselle, mutta runtua pyöräillen kierrettiin  
”Spessulla”.

 

Tämä antaa vähän väärän kuvan... Oli vain puolikuu...

 

Tästä olisi kyllä aineksia kauden päätapahtumaksi. On jotenkin niin kivaa olla, kun porukka on rennolla asenteella matkassa. Ilmeisesti, kun matka on riittävän pitkä, ei tarvitse enää kisailla toisia vastaan. Pääasiallinen vastustaja löytyy itsestä ja kaikkia muita ”tsempataan” kestämään kurimusta.

Vielä täytyy tunnustaa, että kyllähän tuo on helppo kiertää pyörällä. KAIKKI kunnia juoksijoille. Ootte te KOVIA!

Valmistautumista…

Pitää jo vähän ajatella tulevaa, kun pimeässä maastossa on suunnitelmien mukaan matkattava n. 8 tuntia. Juomaa, energiaa, vaatteita, varaosaa, vara-akkua yms. kertyy reppuun muutaman kilon verran. Järjestäjiltähän ei tullut mitään materiaalia, eli itse joutui tulostelemaan kaikki kartat mukaan. Niitäkin kertyi ”vino pino”. Koska rastipisteet oli ilmoitettu koordinaatteina etukäteen, karttaan voi kotisoffalla suunnitella käytettävää reittiä. Minullakin oli ”suurin piirtein” tehty viiva, jota aioin noudattaa.
Loppuaikoina ennen starttia piti vähän tankkaillakin energiaa. Suunnitelmissa oli vielä viimehetkillä käydä Tammisaaressa syömässä pitzaa, mutta ei oikein ruokapaikkaa löytynyt ja paikallisessa Rax:ssa oli lähes tunnin jono. No pitza jäi syömättä, mutta lähtöhetkellä vatsa pullisteli muusta ”hyväskästä”….

Matkaan..

Pe illalla 20.30 Nelisenkymmentä pyöräilijää oli valmiina koitokseen ja odotteli irtipääsyä.

Lähtö-1 Ratamestari yrittää syöttää latupohjaa alkuun, mutta lähes kaikki taitavat lähteä oikealta tiekiertoon. Oikaisen nurmikkoa pitkin ja olen ihan kärjen takana. Hyvin lähtee… Ykkönen on tieltä vajaa kilometri pikkupolkua. Vähän meinaa usko loppua, eikä uskalla mennä tarpeeksi pitkälle. Ilmeisesti kartan mittakaava vähän hämää. Leimaan kolmantena ja takaisin.

1-2 Vähän meinaa olla tungosta, kun kaikki muut rynnivät vastaan. Missaan yhden tien risteyksen ja joudun vähä palaamaan takaisin … Rauhoitutaas nyt! Kylätietä, isoa tietä ja kylätietä. Aika helppoa, mutta alkaa huomata maaston mäkisyyden. Pientä nousua tulee vastaan ihan jatkuvasti…

2-3 10 km väli. Nopsasti asfaltille. Tenholan keskustan läpi, jossa ”mopopojat” savustavat meitä. Matkaan viiden hengen porukassa ja pidän itseni peesipaikalla. Vauhti on hyvää ja tutuu siltä, että nyt on koko kesän paras jalka. Tästähän voi tulla vielä jotain… Ensimmäiset kuraiset kohdat traktoriuralla, kohti pellon reunassa olevaa kojua.

3-4 Vähän jo reitinvalintaa… En jatka peltoa, vaan palaan takaisin kylätielle. Polkuoikaisun ajan vähän ohi ja joudun ottamaan takaisin. Vähän jo umpeenkasvaneella polulla ei näy vielä muita jälkiä. Pari kaveria tulee kyllä peesissä… Vielä muutama kilometri ja vähän ennen rastia jään täysin yksin. Lienevät muut matkalla toisille rasteille tai pummaavat…. Siipeensä saanut ”teräsmies” ( rastin koodi) löytyy revittynä ojan pohjalta. Heijastin paljastaa sijainnin, pienen ihmettelyn jälkeen. Saan tavattua koodin repeytyneestä teipistä ja kuittaan rastin. Olenkohan ensimmäisenä paikalla??? Nostan rastin puun oksalle ja jatkan matkaa…

4-5 Pitkällä 15 km välillä kohtalo puuttuu peliin… Muutama sata metriä rastista ja takarengas tyhjenee. Eipä hätää.. Repusta uutta sisuria… EN TUNNUSTA, että olisin asian jotenkin töpännyt. 18 vuotta maasturilla ajoa on jo opettanut tekemään rengashommia, mutta kun pysähdyn neljännen kerran takarenkaan tyhjennyttyä, joudun toteamaan: Minulla on käsissä kaksi risaa sisuria ja paikkarasiakin on tyhjä. Matka ei näillä eväillä jatku ja PISTE! Puhelinsoitto vaimolle…. Kaveri hyppää hotellilta ”lakanoitten välistä” ylös. Lähtee pienelle "yöjuoksulle" kohti kisakeskusta, hyppää autoon ja alkaa suunnistaa jonnekin kylätieviidakkoon, minulle uutta sisuria tuomaan. Tasan tunti soitosta matka taas jatkuu. Joku on joskus sanonut, ettei vaimoja koskaan kiitetä…. KIITOS, Sinulle oi pelastava enkeli!!!  Basabölen rastille on kaksi reittiä loppumatkasta. Joko huvila/kyläteitä puikkelehtien tai suorempaa reittiä takakautta lähestyen. Valitsen pikkutiet. Mittari alkaa olla punaisella, sillä pidin vähän liikaakin vauhtia, ”kiukkuspäällä” ajaessani.

5-6 Tähtitaivas ja kuutamoyö….  Rastivälit pitenee. n. 20 km seuraavalle ja ajaessa ehtii katsella ympärilleen. Alkaa myös rauhoittua rengassekoilusta ja positiivisuus saa taas sijaa. Oikealla puolella vedessä utuisia kuunsiltoja… Hmm…. Moniko ihminen pääsee tällaista kokemaan…. Salmen yli ja kylätietä etelään. Loppumatka kuuraista peltotietä. Taidetaan olla pakkasen puolella, mutta hyvin vielä tarkenee.

6-7 Palaan samoja jälkiä isolle tielle, sitä pätkä ja kohti uintirastia. Täällähän on pikkupolutkin sepelöity… Seuraan hetken porukan touhuja ja lähden ”sakkolenkille”. Epäilen rantapolun olevan kivinen ja palaan takaisin isommalle metsätielle. Siitä kivikkoista mönkijäuraa kallioselkiä pitkin leimaamaan. Tämä oli maastopyöräilijän väli. Meni jopa nautinnon puolelle… Pieni pätkä kosteita ja kuuraisia pitkoksia meinasi yllättää ”vanhan ketun”… Takaisin samoja jälkiä ilmoittautumaan ja kohti uusia rasteja

 

Reilu kolmannes matkattu, eikä väsy vielä paina yhtään... (kuva Jari Birling)

 

7-8 Traktoriuraa näyttää menevän suoraan kohti rastia. Lopussa joutuu miettimään kumman kautta lähestyminen.. Paikoin on märkää ja kuraista. Metsäkoneetkin on möyrineet uraa. Lampun valossa ei aina ehdi ”bongata” kaikkia lätäköitä ja vähän joskus roiskuu. Metsätien päähän ja kääntöpaikan perukkaan leimaamaan.

8-9 Päästään ihmisten ilmoille täältä metsästä. Seuraava rasti on Tammisaaren satamassa. Metsätien päästä jatkuu polku ja sitä eteenpäin. Äkkiä polku loppuu ja mäntytaimikko vastassa. Jossain valokiilassa näkyy vastakkainen metsäraja ja alan tuupata sitä kohti. Polun jatko löytyy helposti. Ähh… Oli vähän märkä kohta ja vielä kuivana säilyneet sukat kastuu. Vähän harmittaa, mutta päätän ajaa satamaan ja pitää pienen huoltotauon. Hiekanottopaikan reunoja Hangontielle ja vääntöä, kun saa asfaltin alle. Jalatkin alkaa taas lämmetä… Noin puolessa välissä ollaan. Vaihdan pyörän telineeseen uuden juomapullon. Vielä 1,5 litraa nestettä jäljellä.

9-10 Ajelu Tammisaaren keskustan läpi. Äkkiä nälkä kouraisee vatsan pohjassa. Ilmeisesti jostain tuli ruuan haju nenään, vaikka en sitä itse huomannutkaan. Alitajunta alkaa tehdä omia juttujaan… Golfkentän kohdilla saan Lepistön porukan kiinni ja ”huilaan” hetkisen joukon jatkona. Hoputtavat kuitenkin jatkamaan. Edessä oleva polkupätkä mietitytti etukäteen. Eipä sitä oikein löydy ja pätkä taas tuupataan seuraavalle mökkitielle. Sähköpylväitä on useita, eikä oikea osu heti silmään.

10-11 Mökkitietä, isompaa tietä, kylätietä ja peltotietä. Helpon tuntuinen väli ja rastikin löytyy vaivatta. Taivas on mennyt pilveen ja ilma tuntuu lämpiävän.

11-12 Tämä väli mietitytti etukäteen ehkä eniten. Vasemmalta helppoa tiekiertoa. Suoraa lyhin, mutta ehkä 300-400 metriä joutuisi tuuppaamaan metsässä. Päätän lähteä kiertämään oikealta, polkuja ja kyläteitä. Rastilta lähtö peltoa pitkin… Raskasta… Raaseporin linnan rauniot löytyy. Pidän taas pienen tauon ja siirrän geelejä ja patukoita helpommin otettaviksi. Ihmettelen myös lamppuni akkua… Vielä palaa vihreä merkkivalo. Jatketaan.

12-13 Kyläteitä pujotellen kohti Grabbackan raunioita. Jatkuvaa ylös alas tietä. Alkaakohan olla väsyksissä vai ylämäen isontua. Muutamassa mäessä tihkaisee  jo ihan tosissaan. Raunio on vähän hukassa, mutta viimein näen opaskyltin ulkorakennuksen takaa. Jalat on aika tönköt kun kiipeilen rastille. Lamppuunkin on ilmestynyt punainen valo ja päätän vaihtaa akun. ”Kiina ihme” ehtikin palaa ”puolella teholla” tasan KAHDEKSAN tuntia. Aika hyvin…. Kello on 4.30 ja vaimokin soittelee kuulumisia ja maaliintuloaikaa. Päätän juhlistaa tilannetta vaihtamalla kuivat käsineet….

13-14 Taas ollaan valinnan edessä. Oikealta isoa ”baanaa” tai kylätiepujottelua. Tämähän on niin kivaa, että lähden kyläteille. Vaihdan geelilaatua Maximiin ja vatsa tökkää. Yritän jouda nestettä ja viimein vatsa rauhoittuu. Kaikkea sitä tapahtuu… Eli meinaan ajaa kolarin mäyrän kanssa. Kaveri nousee ojasta vasemmalta puolen ja lähtee viistosti tietä ylittämään. Hetkisen mennään rinnakkain ja alan pelätä että se nappaa kengästä kiinni. Pidän pääni, sillä minähän tulen oikealta ja mäyräkin antaa lopulta periksi. Jotain se jää vielä säksättämään perääni. Varmaan jotain huligaaneista ja vauhtihurjastelijoista….. Rastin lähellä on vähän pehmeää hiekkaa poluilla, mutta vielä pysyy ajokki hyppysissä. Taipunut koivu taas ei meinaa heti löytyä…

14-15 Nousua Hangon tielle. Jatkan suoraan yli, vaikka tiedän että umpimetsää on vastassa. Luotan siihen, että hiekkaharjua alaspäin pääsee ajamaan metsässäkin. Taas väärin. Metsäkone on tehnyt harvennusta ja risukkoa on liikaa. Muutaman pienen pätkän sentään pääsen ajamaankin. Hiekkakangastietä ja polkuja rastille. Pikkupolulla rastia lähestyttäessä joudun ylämäessä ensimmäistä kertaa työntämään. Alkaako matka painaa…

15-16 Pientä mökkitietä kohti muinaishautaa. Väli menee hyvin, mutta rasti ei tahdo löytyä. Jostain syystä ajattelen, että rasti on polun metsän puolella ja ajan siitä ohi. Palatessa yritän kurkkia metsään, ennen kuin heijastin vilahtaa, pään ja valon heilahtaessa polun toiselle puolelle.

16-17 Viimeinen rasti. Aletaan tulla sivistyksen pariin takaisin. Helppoa ajelua teollisuusalueella. Maastokin alkaa tasaantua. Onhan noita töyssyjä jo ylitettykin… Rasti taas etsityttää pari minuuttia. Hahaa.. TIUKUNEN ja kohti maalia...

17-MAALI Reitin tasaisin väli. Eipä oikein tahdo enää loppukiri irrota ja pyörittelen samaa vauhtia maaliin. Lähetän maalileimauksen ja huokaisen aika syvään.

Jälkeen…

Loppuaika oli 10h ja 5 min. Kilometrejä kertyi 146,5.

Tässäpä Polarin viivaa…

Tässä keskustelua aiheesta...

Olo on tällä hetkellä aika sanaton. Vaikka rengashuolissa tuhrautui ehkä 1h 45 min, eipä tuosta jaksa pahoillaankaan olla. Ei muuta kuin leuka rintaa ja kohti uusia pettymyksiä… Ensimmäinen Mammutin selätys ei ehkä jää viimeiseksi…

Tässä vuosien varrella olen kertonut monelle ihmiselle, että jos nuoruudessani olisi tuo seikkailu-urheilu ollut suuremmassa suosiossa ja sopivia kavereita oli löytynyt, olisin melko varmasti ajautunut sille tielle. Nyt tuli vain puolihuono suunnistaja ja puolihuono maastopyöräilijä. Tuolla yksistään ajellessa taas tuo seikkailija nosti päätään.

Lopuksi vielä urheilijoiden syvien tuntojen tulkin ja suorapuheisen filosofin Seppo Rädyn lausahdus, joka ehkä sopii tähän tilanteeseen.

"Sääliksi käy hänen vaimoa, tyttöystävää tai tyttöystäviä. Alle kahdenkymmenen sekunnin suoritus ja mies on hiestä aivan märkä."

(Seppo Räty Usain Boltista)