Länsirintamalta ei mitään uutta....

Kevättä kohti mennään lujaa vauhtia ja taas on ollut tapahtumiakin ihan kerrottaviksi asti….
Eräs kaveri kysäisi, että minkä verran oikein liikun tähän aikaan vuodesta. Niin kuin huomaat, kartan taas sanaa ”harjoittelen”. Kerrotaanpa nyt ihan julkisesti.

Olen muuttanut hivenen tehon/palauttelun suhdetta. Aiemmin oli jonkin verran tuollaista ”keskitehoista” liikkumista, mutta nyt olen jättänyt sitä vähemmälle. Eli liikkumiseni on joko palauttavaa tai kova/maksimitehoista.

Koska hiihto ja lumikenkäily on (jostain syystä) jäänyt tänä talvena vähemmälle, tammi-helmikuun viikot ovat kasautuneet näin:

6-10 tuntia kävelyä (suurin osa maastossa poluilla)

n. 2 tuntia vauhtileikittelyä (maastopyörä)

n. 2 x 1,5 tuntia kova/maksimi (Spinning, kilpapyörä, kuntopyörä)

Kuntosalit yms. olen jättänyt väliin… Tietysti myös vuorotyö syö miestä, näillä ikävuosilla ja liikkumista pitää vähän ”säätää”.

Nuhaa pukkaa

Viikko sitten lauantaina se alkoi. Oikein kunnon ”räkätauti”. Niistää sai ihan tunteella ja nenä alkoi jo punoittaakin kuin Petteri Punakuonolla. Sunnuntaina kävin vielä ajelemassa hallissa kilpurilla, mutta sitten päätin, että nyt stoppia. Vaimo oli jo pari viikkoa niistänyt ja sai siis viimein tartutettua taudin minullekin.  Siis, pitäähän tämäkin riesa saada jotenkin vieritettyä naisten syyksi…..

Maanantaina alkoi sitten ”Imperiumin vastaisku”. Kolmen päivän aikana söin valkosipulia, normikäyttäjän, noin vuoden annoksen. Samalla kävin pienillä kävelyillä, ihan vaan, että elimistö lämpesi ja sai niistää oikein kunnolla. Apuja siitä ilmeisesti tuli. Tai jostain… Keskiviikko iltana alkoi tuntua siltä, että taudin selkä on taitettu ja perjantaina taas heitettiin täysi ”rähinä” päälle spinningin muodossa.

Tässä on ehkä julkisen anteeksipyynnön paikka, kaikille lähipiiriini. Pyydän anteeksi, jos jotakuta on valkosipulin hajuni häirinnyt. Onneksi siihen ei (tällä kertaa) ole sekoittunut ”vanhan viinan hajua”.

Vaikka tuo nuhan iskeminen ärsytti, samalla tuli hyviäkin mietteitä. Aina kun elimistöä rasittaa, ehkä hivenen liikaa, nuhan iskemisen mahdollisuus kasvaa. Ehkäpä siis rasitusta on tullut ”jossain määrin”.

Toinen asia, mistä pitäisi jopa kiittää vaimoa (mutta ei nyt sentään, ylpistyy vielä…) oli tämä ”pakollinen” tauko. Olin jo parin viikon ajan huolestuneena seurannut sykkeitäni. Syke ei tahtonut alentua rasituksen jälkeen normaalisti, vaan jäi korkealle palauttavissakin kohdissa. Vaimon tartuttama nuha järjesti kevyen viikon ja eilen spinnatessa sykkeen palautuminen oli taas totutulla tasolla.

Yli 100 km….

Kaveri lähetteli ”naamakirjaan” Korso 96:n mainoksen. Tähän jouduin toteamaan:” En ole ilmoittautunut (kolme ilmoa sisällä) tälle kesälle vielä yhteenkään ALLE 100 km tapahtumaan, mutta nyt on lähellä……..”