Pisteitä keräämässä....

Liikunnallinen viikonloppu on taas takana ja tässäpä raporttia…

Sunnuntaina olin Jyväskylässä suuntautumassa maastopyöräilystä tuonne seikkailu-urheilun suuntaan.  Jopa ry järjesti rogaining kilpailun, ja sinnehän sitä piti itsessä tyrkätä.

Mitä sitten on rogaining? Lyhyesti: Kartalle on merkitty ”rastipisteitä”, joilla saa käydä valitsemassaan järjestyksessä. Myös reitin suunnittelu ”rastilta-rastille” on omalla vastuulla. Rasteilla käynneistä saa erilaisia pistemääriä. Tavallisesti helposti löydettävistä vähemmän ja vaikeasti saavutettavista enemmän. Kilpailussa ilmoitetaan myös maksimi suoritusaika, johon mennessä on leimattava maalissa. Voittaja on yksinkertaisesti se joukkue, joka kerää eniten pisteitä rasteista. Oli tietysti 2 tunnin ja 4 tunnin sarjat ja meille enemmän lääkityksen tarpeessa oleville, 8 tunnin setti.

Valmistautumista….

Viikkoa ennemmin tuli ajettua pari kisaa. Piti yrittää vähän palautella ja sitten heti ”ladata” uuteen pidempään koitokseen. Lauantaina ajetun kisan jälkeen kävin jo sunnuntaina kevyesti pyörittelemässä 1,5 tuntia. Maanantai oli ajamaton päivä ja vasta tällöin reiden etuosat kipeytyivät. Tiistaina 3 tuntia ajelua, muutamalla ”happojen rajoille”, suoritetulla pitkällä vedolla. Keskiviikkona olikin sitten seuran yhteislenkki ja 4 tuntia meni vauhtileikittelyn merkeissä. Torstaina vaimo ilmoitti, että illalla on tupa täynnä naisia ja voisi keksiä jotain ”pakomatkaa”. Yritin lyödä monta kärpästä yhdellä kertaa ja lähdin ajelemaan eräälle laavulle syömään iltapalaa. Taas neljä tuntia ajelua, tosi tiukalla sykekurilla.

 

Iltapala syöty. Mitähän kautta kotiin?...

 

Kotiinpäin oli valinta... Pitkä reitti vai märkä reitti. Arvatkaa kummanko valitsin....?

Samalla tuli treenattua repun pitämistä selässä. Vanha Bellin reppu alkoi olla tiensä päässä ja olin juuri ostanut uuden repun. Jos ei nyt ”äkkiparanemista”, uskoontuloa tms. tule vastaan, pitempiäkin pyöräretkiä tulee taas tehtyä. Näillä tarvitsee jo sen verran tavaraa mukaan, ettei juomareppu oikein riitä. 

Millet respiration 25

 

Kohtuullisen helpostihan tuo kulki mukana. Näin yksinkertaiselle kaverille kylläkin aivan liikaa liikkuvia osia..... 
Perjantain ja lauantain yritin pitää itseni poissa pyörän lähettyviltä..

Tankkausta….

Keskiviikkona aloin löysäillä ”kalorikuria” ja torstaina mätin jo kaiken mitä näin… Ja jos vähänkin maistui kaloripitoiselta. Oli sitten normi ruokaa tai ”patukkaa”.

Perjantai meni ”kaloripöhössä” ähkyessä. Lauantaina lähdin jo puoleen matkaan kohti Jyväskylää, mökkeilemään ja viettämään perisuomalaista mökkielämää. Syömään, juomaan ja saunomaan. Tuo juomapuoli ei kyllä ollut se perinteinen ”pullo kossua”.

Sunnuntai aamulla pari lautasellista puuroa ja juuri ennen kisaa vielä sämpylää ja banaania.

Kisan aikana söin pari energiapatukka, kaksi banaania ja muutaman ison geelin. Juomaa meni 2,5 litraa urheilujuomaa, 0,5 litraa vettä ja kaksi 0,5litran Coca-Cola limsaa.

Kaiken kaikkiaan energiat ja nesteet riittivät, eikä niiden takia tullut mitään ongelmia.

Lähtö….

Kello 9.00 annettiin kartat ja reitin suunnittelu alkoi. Heti huomasi, että ratamestari oli tehnyt tosi haasteelliset rastit ja ajatus vain löi tyhjää karttaa tuijottaessa. Viimein aloin saada jonkinlaista reittiä kartalle. Ajatuksissa oli lähteä kartan pohjoisosalle, missä olisi rasteja vähemmän, mutta ne olisivat pistearvoltaan suurempia. Pohjoisosaa länteen ja Nyrölän Kallioplanetaariossa noin neljän tunnin kuluttua, puolessa matkaa. Samalla saisin vetää enemmän pyöräillen alkumatkan, sillä ajamaanhan tänne olin kuitenkin tullut. Loppumatkaksi suunnittelin 2-3 erilaista lopetusta, joista sitten valitsisin sopivan käytettävissä olevan ajan mukaan. Arvioin, että noin 140 km tuli reitin mitaksi...
10.00 lähdettiin liikkeelle ja takaisin pitäisi olla 18.00.

 

Pohjoisen suuntaan lähti vain pieni osa joukkueista ja parin rastin jälkeen jäin koko loppumatkaksi yksin. Ensimmäinen puolisko kisaa meni aika hyvin suunnitelmien mukaan. Kallioplanetaariolla olin noin 4,5 tunnin kuluttua. noin 15 min oli tullut suunnistuksen/reitinvalinnan/varmistelun takia takkiin ja toinen 15 min. maaston mäkisyyden ja pikkupolkujen suuren määrän vuoksi. Muuten tuntui vielä ihan hyvältä.
Sitten alkoi vaikeudet....... Muutaman rastin jälkeen aloin suunnitella vauhdissa, kuinka lyhentäisin reittiäni. Sain loisto idean yhdestä "oiosta". Tuuppaisin pyörää metsässä reilu puoli kilometriä seuraavalle rastille ja siitä jatkoa seuraavalle.... Oiko meni ihan hyvin. Ehkä vähän liikaa oikealle varmistaen, mutta vähän niin oli tarkoituskin. Ja sitten vain seuraavalle.... Silloin tajusin virheeni. Seuravalta rastilta eteenpäin oli vain hyvin huonoja ja erittäin huonoja jatkomahdollisuuksia. Voi nyt PIIP... Pyörä pysäyksiin ja suunnitelma B etsintään. Päädyin tekemään alamäkeen tuuppauksen, järven rantaan ja järven päästä taas ajettaville reiteille. Tämä oli alkuunsa huono idea. Taimikkoa ja hakkuujätettä riitti. Viimein pääsin järven rantaan, mutta sielläkään ei oikein mitään polkua mennyt. Tuuppasin järven päähän ja tajusin ISON mokani. Järvestä lähti puro, josta ei ilman uintiliikkeitä yli päässyt. Hetken etsiskelin ylityspaikkaa, mutta sitten luovutin. Takaisin ei ollut menemistä ja lähin metsäautotie oli noin 700 metrin päässä. Kiroilua ja pyörän raastamista perässä. Viimein pääsin tielle, joka ei johtanut oikein minkään rastin suuntaan........ Puoli tuntia tempoilua, ilman pisteen pistettä. Näin ei oikein pärjätä kisassa.... Hain vielä pari rastia ja sitten oli aika suunnata kisakeskusta kohti. Suunnitelmissa oli hakea ensin 8 pisteen rasti ja matkan varrelta pari 3 pisteen ja ehkäpä yksi 4 pisteen rasti. Saavuin 8 pisteen rastin seutuville ja rastia ei vain löytynyt. Juoksentelin pikku polkuja edestakaisin, mutta ei vaan osunut kohdalle. Reilun kymmenen minuutin jälkeen luovutin. Aikaa tuhraantui niin, että päätin ajaa 3 ja 4 pisteen rastien ohi ja hakea lähellä kisakeskusta oleva 9 pisteen rasti. Tiesin, että nyt on kiire, jos meinaa ehtiä maaliin ajallaan.... Viimeisellä rastilla leimatessani katsoin, että kuusi minuuttia aikaa ehtiä maaliin. Ei kun menoksi.... Maaliin saavuin minuutin myöhässä.....

8 tuntia ja 1 minuutti, 130 kilometriä ja 1500 metriä nousua ilmoitti kompuutteri ranteessa.

Kisakarttaa voi katsoa täältä....

Yhteenveto...

Sain hyvän kevään pitkän kisavauhtisen harjoituksen. Seuraava vastaava sitten odottaa Tahkolla. Tyytyväinen olen kuitenkin suoritukseeni fyysisesti. Varsinkin lopun 30-40 minuuttia tulivat omasta mielestäni suorituskykyni rajoilla. Mitään notkahdusta menossa, eikä kramppeja vaivoina..... Vaikka kesän ensimmäinen helteessä ajettu pitkä kisa ennakkoon vähän pelotti, tankkaus ja nesteytys onnistuivat.

Ps. Maanantaina oikein alkoi itseäkin naurattaa..... Ilmeisesti elimistö oli vielä aika sekaisin ja kuumia ja kylmiä aaltoja tuli jatkuvasti. Ikään kyllä sopisi jo vaihdevuosi vaivat, mutta uskon kuitenkin sen johtuvan edellisen päivän rasituksista....... Sain kuitenkin myötäelää päivän joittenkin vaivoja :-)