Muutama litra on taas ehtinyt vettä virrata Kyrönjoessa, sitten viime kirjoituksen. En oikein tiedä mihin tämä aika hupenee, mutta tässäpä taas päivitystä.
Tyttöystävä….
Tutustumisemme on edennyt hyvää vauhtia. Tunteja ollaan vietetty yhdessä ja kumpainenkin yrittänyt opettaa tapojaan toisilleen. Minulla on edelleenkin vähän ”sanottavaa” racing ralph renkaista…. En vaan löydä luottamusta… Myönnän, että voin olla vähän urautunut. Ajoin kymmenisen vuotta samoilla ”misukoilla” ja tunnen niitten käytöksen aika tarkkaan. Aina alkaa vertailla, kuinkas ne toimivatkaan….. Kyllähän ”ranetkin” pitävät eteen/taakse suunnassa, mutta sivunappuloiden sivuttaispito on mielestäni olematon. Jatkuvasti rengas lipsuu sivulle, ”yllättäen ja pyytämättä”. Se aiheuttaa ajaessa vähän tilanteita. Eräs kaveri kommentoikin, että tuotahan se on, kun tyttöystävän kanssa uusilla kumeilla tuhertaa, niin vahinkoja sattuu.
Toinen syy tähän ilmiöön on varmaankin pyörän geometriassa. Tässä 29” tuntuu paino olevan enemmän takapyörän päällä ja etupää on aika kevyt. Ei siis ole painoa painamassa rengasta kiinni kohteeseen. Tässä asiassa on varmaankin työsarkaa. Pitänee ottaa viimeisetkin ”prikat” stemmin alta pois ja yrittää vanhan miehen painaa selkäänsä kyyrynpään. Joku jo ehdotti stemmin kääntämistä alaspäin… Noh, jossain vaiheessa toisenlaisen eturenkaan hankintakin kangastelee mielessä….
Liikkumista….
Tunteja on kertynyt paikoin ihan kiitettävästi. Pääsiäisen aikoihin töissä oli vähän rauhallisempaa ja maasturin päällä tuli istuttua kymmenen päivän aikana melkein 35 tuntia. Tuohon kymmeneen päivään mahtui vielä yksi pyörätönkin päivä. vaikka mentiinkin vain ajelu-vauhtia, alkoi tuntua siltä, että nyt menee vähän yli. Elimistö alkoi potkia takaisin, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Piti ottaa vähän löysemmin, ja kun hyvä liikkumis”putki” katkeaa, uudelleen aloittaminen on aina yhtä vaikeaa. Ehkä se palo ja halu taas jostain löytyy…
Muuten on ihan normi kevätkunto. Omalla mukavuusalueella ajaisi vaikka päivän, mutta vauhtia on ihan turha siitä yrittää nostaa. Ehkäpä jossain vaiheessa pitää alkaa kokeilla keuhkojenkin käyttöä….
Vaikka tässä liikutaan uuden tyttöystävän kanssa, myös vanha rakkaus on nostamassa päätään. Pyöräsuunnistus on taas alkanut kiinnostaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Perjantaina pitäisi lähteä Sipooseen kauden ensimmäiseen kisa-starttiin. Katsotaan sitten tarvitseeko jatkaa….. Samalla kun ”etelään” lähtee, niin Nurmijärven maraan on ilmoittautuminen sisällä. Tästä se kausi pyörähtää käyntiin.
Kerrotaan nyt kaikille julkisesti…. Pidän kauden ”pää”tavoitteena Syöte MTB:tä. Kaikki muu on nyt yhdentekevää, kevään ja kesän aikana. Elokuun alussa yritetään sitten ulosmitata ”kuntoa”. Ainakin niin paljon, että pääsee aikarajan puitteissa toiselle kierrokselle. Näinhän sitä luodaan paineita itselle…….
Viime kesän Syötteen lähdössä
Lopuksi….
Eräänä iltana istuskeltiin vaimon kanssa olohuoneessa TV:n ääressä ja kertoiltiin päivän kuulumisia. Minä kerroin, kuinka tyttöystävä oli heittänyt minut selästään soiseen mutalammikkoon (eturengas lipsui!!!). Muutenkin avauduin suhteestamme. Vaimo puolestaan kertoi, kuinka urheilujuomat meinaa mennä ”väärään” kurkkuun kuntosalilla, kun pitää seurata nuorten ”Hunksien” alkujen tekemisiä, ja huokailla…. Tätä ylevää ajatusten vaihtoa kuunteli vanhin tytär (26v) keittiössä ja viimein ”repesi”. Sen minkä naurultaan pystyi, antoi varsin kriittistä palautetta vanhemmistaan. Palaute päättyi toteamukseen: ”Kuinka voi olettaa, että minusta voisi tulla ”jotain”, kun perintötekijät ovat tuota tasoa!”…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti