Onko Tahkon jälkeistä elämää...

 

 

Monilla, joilla Tahko oli kesän päätavoite, tuntuu olevan lieviä asennoitumisvaikeuksia aloittaa taas ajeleminen. Itselläkin tuntimäärät hivenen notkahtivat, vaikka kuinka yritti uskotella Tahkon olevan vain yksi etappi kohti Syötettä. Tietysti nyt vähän sai levätäkin 120 km yöllisen rypistyksen jälkeen. Aika pian kuitenkin päästiin taas tuttuun rytmiin. Tai tuttuun ja tuttuun…. Sen verran tuleva painaa mielessä, että ajelut ovat vähän ajallisesti lyhenneet ja olen ”yrittänyt” sisällyttää niihin jotain ”harjoituksellista”. Mäkien kiipeämistä tai vauhtikestävyys pätkää.
Toisaalta " Purkka " heitti ehdotuksen "makkaranpaisto vauhdista". Koska tämän pitää olla myös hauskaa, tartuin syöttiin heti. Katsotaan pysyykö kaveri suunnitelmissaan....
Toki pitää muistaa, että hänen "makkaranpaisto vauhti" lienee lähellä minun kisavauhtiani......
 

Jässikän jalat….

Olen taas käynyt kiemurtelemassa hierojankin pöydällä. Eipä tuota kaverin käsittelyä voi oikein nautinnoksi aika-ajoin kutsua. Enemmän taitaa olla matomaista pakoon kiemurtelua, minun osaltani….. Eikä myöskään tarvitse moittia ”vain pintasivelystä”. Pohjia myöten irrotellaan jumeja…..

Päädyin ottamaan kolmen kerran sarjan tätä kidutusta. Saapahan taas pitkästä aikaa paikat ihmiseltäiseen kuntoon.

Tuo käsittelykin on tuonut elämään pyörättömiä päiviä. Lihaksistossa on käsittelyn jälkeen sellaiset tunnelmat, ettei oikein tiedä seuraavan parin päivän aikana, pitäisikö vapaata, vai lähtisikö palauttelevalle ajelulle.

Ilmeisesti hierojankin mielestä jotain hierottavaa löytyy, sillä kertoi minulla olevan ”jässikän jalat”. Asiakassuhteen pysyvyyden nimissä ei enää uskaltanut kommentoinut muuta osaa. Tiedän kyllä…  Jässikän jalat, lässikän vartalossa……
 

Pyöräsuunnistusta….

Kävinpä taas kokeilemassa pysu kisoissa Ähtärissä, olisiko menestystä. Tunnelmat kisojen jälkeen olivat kaksijakoiset. Kiteytettynä voisi sanoa: Pyörä kulkee, mutta suunnistus on täyttä paskaa.

Tulipa kuitenkin keskimatkalla ja pariviestissä kolme tiukkaa starttia ja se taisi olla pääasiakin.

Kisojen jälkeen heittäydyin oikein analyyttiseksi ja pohdin syitä heikkoon suunnistukseen. Tai suunnistus sujui, mutta tuli jotain aivan karseita virheitä. Esim. En osaa enää laskea kymmeneen…… Eli keskittyminen suoritukseen ”tökkii”.

Pariviestin lähtöä odetellen (Kuva: Timo Laurila)

Palasin syitä pohtiessani takaisin Tahkolle ja el Grandeen. Jos ajon aikana alkaa ”tuntua pahalta”, yrittää sitä ajatella jotain ihan muuta. Tällaisella henkisellä sodankäynnillä omia tuntemuksia vastaan, saa pahaa oloa siirrettyä sivummalle. Suunnistuksessa tämä ei vaan toimi. Pitäisi koko ajan intensiivisesti ajatella VAIN suunnistusta.

Niin se el Grande…. Tänäkin vuonna se pari kertaa kavuttiin ja kävin siis henkistä sodankäyntiäni itseäni vastaan, vertaamalla sitä Syöte MTB:n loppunousuun.

”Älä valita, tämähän on vain puolet Syötteen loppunoususta.... Tämä täytyy mennä vielä hymyillen ylös, jos meinaat Syötteestä selvitä....  Tämähän on vain pieni mäen töppyrä.”    Ja jotain muuta tällaista…..

Loppuun vielä vinkki: Raskaatkin ylämäet saa tuntumaan helpommilta menemällä vielä isompiin mäkiin…..

 

Päivitystä….

Vanha satulakin alkoi tulla ”tiensä päähän”. Ehtihän se jo muutamia tuhansia kilometrejä palvella. Uutta satulaa ei tarvinnut kovin kauaa haeskella. ”Kahta en vaihda, Selle Italian satula ja Löfflerin housut ! ”

Kun sopivan satulan on löytänyt, ei tarvitse muita katsella….

Tätä Selle Italian SLR satulaa taitaa olla paljonkin porukoilla, mutta eipä tuokaan kaikille sovi.

Selle Italia SLR

 

 

Niin kuin eräs kaveri kommentoi: Kaikki pers…   ööö…    pyrstöt ei ole veistetty samanlaisiksi.

Muoviset ”pitkospuut”…..

Tässä iltana eräänä kävin ajelulla, ILMAN sykemittaria. Olipahan kiva kruisailla tuttuja ja tuntemattomia polkuja, rennolla otteella. Piipahdin myös Paukanevan pitkoksilla, johon tehdään koepätkää muovisista pitkospuista. Jätänpä nyt tarkemmin asian kommentoimatta, etten suututa jotakuta ”Kukkahattu tätiä”…. Ihan ajettavaa kuitenkin.

Samaisena iltana onnistuin hommaamaan kesän ensimmäisen ”puujalan”. Mänty pahus ei huomannut minun tuloani, eikä ehtinyt väistää alta pois…….

Kisaamaan…..

Tämä viikko menee Joupiskan maracupin järjestelyissä. Reittiä tahkotaan ja merkkaillaan….. Ilmoja näyttä piisaavan viikonlopulle saakka ja hellekisa lienee tulossa. Onneksi ollaan jo vähän totuttu keleihin, ettei tule yllätyksenä.

Tervetuloa kisoihin ja muistakaa juoda…..

Hulluna on hauska olla, mutta aina se ei ole kivaa….

 
Ensi viikolla alkaa Mikolla ja Pekalla kovahko urakka. Off road Finnmark 700 starttaa. Toivotaan että kalusto ja miehet kestää. ISO peukku ja ONNEA matkaan!