Irkku meininkiä.....

 

Perjantai-illalla ajeltiin vaimon kanssa autolla kotiinpäin. Kaveri puhisi vieressä….. Viikon aikana oltiin oltu kolmen eri ohjaajan spinningissä ja syke ei ollut kertaakaan toivotunlainen. 168. Niin kuin tauti. Eikä yhtään yli. Vaikka 170 oli ollut joka kerta totisena tavoitteena.

En uskaltanut avata suutani. Olisi pian möläyttänyt jotain iästä ja sen tuomista rajoitteista. Vanhaksi kun on elänyt, tietää jo, että on kaksi asiaa joista on paras pitää suunsa kiinni. Naisten ikä ja hiusmuoti. Eli jotain olen oppinut…. Tai ainakin päässyt hyvään alkuun……

 

 

Taktiikkapalaveri….

Lohdutukseksi lupasin lämmittää saunan ja keksiä jotain kivaa iltapalaa TV:n ääreen. Taisinpa mainita jotain Irkku teemastakin…..

Pilkoin jotain rehuja ja uitettiin niitä jossain valkosipulisoosissa. (En kyllä ymmärrä mitenkä ne liittyivät illan teemaan.) Sitä vastoin tumma olut ja turpeensavuinen väkevähkö juoma (uuden alkoholilain vuoksi en uskalla sanoa nimeä!!! ), täytti kriteerit täysin.
Niin… Mehän vaimon kanssa ollaan vietetty tipallista tammikuuta. Tipatonhan on jo ihan harrastelijatason touhua ja out listalla TOP vitosessa. Sen sijaan tämä tipallinen on In listan kärkipaikoilla…

Puheenaiheeksihan nousi tietenkin tuleva koitos Kolin maisemissa. Ja perisuomalaiseen tapaan uho kasvoin illan mittaan. Näinhän se jotenkin eteni….

-          Mennään niin pitkältä kun päästään….
-          Jospa päästäisiin koko reitti läpi….
-          Yritetään, ettei oltaisi viimeisiä….
-          Tehdään parhaamme ja katsotaan mihin se riittää…
-          Olisiko ”podium” paikka haarukassa...
-          Voittoon tähdätään…..
-          Tärkeintä ei ole voitto, vaan kaksoisvoitto…. ( Kierolla tavalla tässä lajissa voitto merkitsee jollain tavalla myös kaksoisvoittoa)
-          Tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan täydellinen nöyryyttäminen…

Ihan tuosta kaikesta en ole varma. Pääkopan sisällä velloneet turpeensavut hämärtävät muistikuvia loppuvaiheessa….

 

Tripla…..

Eilen Puuma lähti katsastamaan salille nuorempia  sikspäkkejä. Meikäläisenkin piti yrittää raahata kaljamahansa liikkeelle.

Alkuun lumikenkäilyä koirien kanssa…. Varusteet vaihtoon ja juoksulenkille. Ja lopuksi vielä tempaisin autokatoksen seinustalta potkukelkankin mukaani. Hienosti sanottuna taisi tulla tehtyä yhdistelmäharjoitus. Siitä nyt ei jäänyt käteen muuta kuin käheä kurkku tälle päivälle...

Nythän mä vasta hokasin…. Vaimo on alkanut käyttää potkukelkkaa työmatkoihinsa.

ONKOHAN se piru ihan tosissaan….?