Vettä kengässä……

Usein toivotaan, että talvi olisi vähä luminen. Lauantaina toivoi muutaman kerran, että se olisi myös vähä vetinen. Lady Esteri oli kuitenkin pyllistänyt Suomen talvelle ja kelit olivat vähän kosteat. Tai… Tuo sanonta on oikeastaan ”kostea” sanan aliarvioimista, oli MÄRKÄÄ.
Kotiin palattua ja märkiä vaatteita/kenkiä muovipusseista nostellessa tuli mieleen, että tarvitseeko näitä enää pestä. Muutaman tunnin liotus on varmaankin hoitanut hommansa ja voi nostaa kamppeet suoraan kuivausrumpuun.

Mutta kuinkas kaikki menikään meidän joukkueella….

 Kisapaikalle….

Aamusta oltiin yhdeksän jälkeen kisapaikalla ja alettiin purkaa autoa vaihtoalueelle. Rompetta olikin yksi autokuormallinen, sillä piti olla varusteet joka lajiin ja vähän ylimääräistäkin, kun ei vielä tiennyt kilpailun kulkua. Vaihtoalueelle kertyikin aikamoinen kasa eri kulkuvälinettä ja varustetta.

 

Käskynjako……

Klo 10.00 kokoonnuttiin ohjeitten ja materiaalin jakoon. Kartat ja reittikirjat saatua alkoi spekulointia reitistä ja siitä mitä tavaroita tarvitaan kullakin osuudella. Vielä viimehetken ”säätöjä” ja lähtöä odottelemaan.

 Osuus 1, Juoksu/potkurointi….

Wiima 2015 kilpailijoista ei varmaankaan kukaan ollut enää kuivin jaloin liikkeellä 50m lähdön jälkeen. Samoilla paikoilla ja samaan aikaan piti olla Pielisen jäähiihto, mutta se oli peruttu jäälle nousseen veden takia. Seikkailijoitahan tuo ei tietenkään haitannut. Se oli enemmänkin haaste, joka piti tietenkin kokea…..  Vähimmillään vesisohjoa oli jäällä noin nilkkaan saakka. Enimmillään teräsjään päällä oli vettä 15 senttiä.
Vuorotellen toinen juosta lipsutteli ja toinen tuuppasi potkukelkkaa sohjossa. Paluumatkalla vaihtoalueelle haettiin reittiä tien kautta. Pientä ylämäkeen potkuttelua ja kisakeskukseen pitkää alamäkeä, jossa ”kaksi päällä” jouduttiin kelkan kanssa sohjoliirtoon ja ”penkka pölähti”. Siitä onneksi selvittiin naurulla…..

 

Osuus 2, Pyöräily-lumikenkäily-juoksu-pyöräily….

Lumikengät mukaan ja pyöräilemään. Nyt alkaa olla hommassa jo seikkailun makua, kun ilman nastarenkaita ollaan matkassa. Pikkuhiljaa alkaa luottoa renkaisiin löytyä ja vauhti kasvaa. Kaatumatta selvitään ensimmäisestä pyöräosuudesta. Pyörät hankeen pystyyn ja lumikenkää jalkaan. Käränkävaaran huippua valloittamaan…. Onneksi lumessa on jo vähän kantavaa jälkeä, että ei henkeä ihan ala ahdistaa. Puuskutusta kuitenkin tuntuu kuuluvan….

Käränkävaaran lasku tarjoaa sitten tämän retken todellisen seikkailuosuuden. Lunta on tuollaiset 70cm, semmoista sose laatua. Ja rinne alaspäin on, ainakin näin Pohjalaiselle, varsin jyrkkä ja jyrkänteinen.  Lumikengillä ei homma oikein etene…. Kävellen ei homma oikein etene……  Persmäkeä lasketellen, ainakin joskus, homma etenee. Täällä koetaan retken suurimmat fyysiset vastainkäymisetkin joukkueelle. Kaverin eräs mäenlasku päätyy lumen alla piilottelevaan kantoon ja kankkuun tulee kolhua. Aikaa palaa, mutta viimein selvitään seuraavalle etapille.

Juoksemaan... Sikaliukasta tietä….. Täällä tulee ihan konkreettisesti todettua se, että voi juosta 10 metriä eteenpäin ja valua 15 metriä taaksepäin. Hiipii mieleen ajatus, että olisiko niistä nastalenkkareista sittenkin jotain hyötyä…. Ei ole kivaa ja siksi siirrytään lähellä menevälle ladulle . ANTEEKSI kaikki hiihtäjät, kun jätettiin jalanjälkiä luistelu-uralle!

Viimein takaisin pyörillä…. Homma ei kylläkään paljon paremmaksi muutu. Sohjossa sirvailua alkumatka, ennen kuin päästään puolisulalle asfaltille. Vauhti nousee ja koetaan ehkä reissun paras vaihe, meidän joukkueelle. Vettäkin alkaa sadella ja kaveri peesissä kiroilee kurasuihkussa. Eihän siellä peesissäkään saa liian kivaa olla….

 

Quest, yllätysrasti…..

Pyöräilyn päätteeksi pitäisi hakea rasti viereisen laivalaiturin sisältä. Sisäänmenoreikä on pienehkö ja homma jää joukkueen pienemmälle puoliskolle. Sinnepä kaveri saadaan liukastelemaan ja hakkaamaan päätään laiturin tukiparruihin. Rastikin löytyy ja hiihtomonoja vaihtamaan.

 

Osuus 3, Hiihto….

Hiihto on tietenkin kivaa ja suksikin luistaa kohtuullisesti.. Pari pikku seikkaa yritti kylläkin pilata tätä nautintoa:

• Aika paljon juostiin ( lue: liukasteltiin monoilla) suksien kanssa….
• Tiet olivat sellaisilla kurakoilla, että teitten ylityksien ”suksisulkeisia” tuli usein….
•  Pieni räntäkuurokin ilahdutti matkalaisia….
• Hiekoitussepelin kivi kiilautui monon kärkiraudan ja pohjan väliin
• Matkakin alkoi jo painaa menossa….

Maali… Maaliin tultiin rintarinnan vähän alle neljän tunnin ajalla. Ja (käsittääkseni) vieläkin ihan puheväleissä, joukkueen jäsenten kesken.

 

Mutta eihän tämä ihanuus tähän loppunut. Märkää tavaraa ja rompetta lastattiin takaisin autoon. Tuntui, että sitä oli enemmän kuin tullessa, vai oliko vain pakkaustavassa jotain eroa….

Viimein päästiin pesulle ja järjestäjien tarjoamalle sopalle….  Elämäkin alkoi taas hymyillä…..

Hymy kylläkin hyytyi ja leuka lonksahti alaspäin, kun palkintojen jaossa kuulutettiin meidät kuntosarjan voittajiksi.   HÖH…. Kuinkas tässä näin kävi……?

Tulokset….

Teemu Saramäen kuvia….

 

Matka päämäärään…..

Kliseinen sanontahan on: ”Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka sinne.”

Tätä blogia lukeneet varmaankin muistavat, että tämä Wiima 2015 ei ollut meidän joukkueen päämäärä, vaan etappi matkalla alkukesän URSAK seikkailukisaan.

Kiitos kuitenkin seikkailukaverilleni jo tähän astisesta matkasta. Matka jatkuu…..

 Olenko kunnossa….  ?

Viikon huolestuttavin  uutinen oli tietenkin tutkimus keski-ikäisten miesten masentavan huonosta lihaskunnosta. Täältä myös HEP ja kättä pystyyn. Tuollakin Wiimassa olisin kisan jälkeen, ihan siltä istumalta, voinut piirtää rastin ruutuun ”riittämättömästi lihaskuntoharjoittelua”. Myös monesti tuo tuntu on läsnä pitkillä maastopyöräretkilläni.

Vielä kun kuuluu tuohon Etelä-Pohjanmaan surkeasti pärjänneeseen joukkoon, niin tuomio tulee kohdilleen. Onnekseni näen kuitenkin pelastuksen olevan tulossa. Tuo tutkimushan käsittelee 20-54 ikäryhmää. Hahaa… Ikä pelastaa… Pääsisipä äkkiä viettämään synttäreitä, niin pääsisi tästä tutkitusti huonokuntoisten ikäryhmästä pois. Sittenhän varmaankin kunto nousee ihan pompsahtaen.

Jäädään jännityksellä tätä pompsahdusta odottelemaan….