Haanjaa kohti....

Pari päivää ja taas mennään... Haanjaan.... Ja myös viitisenkymmentä muuta, joitten kilpailunumerossa komeilee Suomen lippu. Tapahtumahan myytiin jo "loppuun" pari kuukautta sitten. Eli kiinnostusta on, tähän Viron raskaimmaksi väitettyyn maastopyöräilytapahtumaan.
Tänä vuonna riittää suomalaisille jännitystäkin. Kittilän Kusti on tällä hetkellä niin kovassa iskussa, että lyönee kiilaa Viron ajajien joukkoon. Toivotaan Kustille hyvää ja teknisesti ongelmatonta ajoa!

 

 



Reittiä on taas uusittu "kovalla kädellä". Puolet on uutta.... Jostain pirusta ne on taas etsinyt lisää nousumetrejä. Niin kuin nuo eivät olisi jo riittäneet.... Onneksi siellä vielä nuo tutut Vällamägi, Suur Munamägi, sun muut tutut kärsimyspaikat kierrellään.
Käppyrä vielä kertoo, että puolet matkasta (50 km) on "tasaista", 22 km ylämäkeä ja 29 km alaspäin menoa. Ihan tahallani jätin pois ilmauksen "helppoa alamäkeä".....

 

Tästä kuulemma alaspäin....

 

2014 reitti

 

2015 reitti

 

 

Itse olen yrittänyt valmistautua koitokseen..... Pääasiassa henkisesti. Viime viikonloppuna jo käväistiin haistelemassa Virosta puhaltavia myrskytuulia Suomen eteläpiikissä. Tuon etelämmäksi ei Suomessa pääse, kenkiä kastelematta.



 

 

 

 

Raaseporin linna

 

Suomen eteläkärki Hangossa....

 

 

Sen verran nyt kuitenkin on tullut pyöräiltyä, että ajelin Haanja "simulaatiota" aidon tuntuisissa olosuhteissa.

 

 

 



Kaverit alkoivat sitten varoitella, että Haanjassa sataa. Ja sehän tietää savivellissä sirvailua... Noo... Etsin sitten sopivaa savivellipolkua tämänkin kelin simulointiin....

Huomenna pakataan muutama vaatekappale ja pyörä mukaan ja matkaan...
Kliseisesti... Näillä mennään....

Vielä henki pihisee……

 

Pitkäksi venähtäneen hiljaiselon aikana on jo moni varmaankin huokaissut helpotuksesta: Viimeinkin päästiin siitä eroon…. Mutta niin vain vielä vanha jaksaa….

Koska raportti MTB seikkailusta Finnmarkin tuntureilla odottaa kirjoittajaa, päivitetään nykyisiä tapahtumia.

Myönnän, että hivenen meinasi tulla jonkinlainen identiteettikriisi tulevasta. Tunnelmat olivat jotenkin pyöräilykauden loppua enteilevät. Paljon myös tuli mietittyä mitä vielä haluan maastopyöräilyltä. Lyhennänkö matkoja??? Heittäydynkö ihan kuntoilijaksi??? Onko motivaatiota vielä pitää ”pk-kuntoa” yllä??? Annanko kuntoni repsahtaa???….. Vai ihanko johonkin toiseen suuntaan, kuin aiemmat vaihtoehdot????

 Jotenkin sieltä suosta taas noustiin pyörän päälle. Pienenä perseelle potkijana oli taas tuo syksyn Viron reissu ja Haanja 100. Sinne kun oli tullut ilmoitauduttua ja nyt jos pääsen reitin läpi, pääsy Hall of Fameen.

Kaksi ja puoli viikko. Se on aika pitkä aika…. Niin kauan meni, ennen kuin pyöräily alkoi taas kiinnostaa seikkailun jälkeen. Toki kaikenlaista liikuntaa tuli, mutta tuntui vaan kaikki muu (ehkäpä väliinjäänyt?) kiinnostavan. Tulihan siinä käytyä Ylläkselläkin, mutta edelleen…. Edelleen tuo uusi Ylläs – Levi MTB reitti jäi ajamatta. Sillä en ottanut edes pyörää mukaan!!!! Katsotaan ehtisikö vielä tänä syksynä, ennen lumen tuloa….

Lauhanvuorella....

Nykyisin pyöräilyyn on jo palannut ”vanha tahti”. Seuran yhteislenkkejä, omia ajeluja ja jotain vähän pitempääkin. Esimerkiksi viime lauantaina ajeltiin seuran perinteinen Lauhanvuoren lenkki. Kymmenen kaveria ajeli perässäni, ihmetellen reittejäni.

 

Porukka eestä....

 

 

Porukka takaa....

 

 

 

Porukka tauolla Spitaalijärvellä....

 

 

 

Poikkinaisen korvakkeen korjailua....

 

 

 

Hyvinhän se Giantin korvake sopi "Spessuun"... Nippusiteillä kiinni ja muutama vaihde toimiikin....

 

 
 

 

Vajaat 95 km rullailtiin lämpimässä syys kelissä. Retken saldona oli yksi korvake ja kaksi rengasrikkoa. Yksi kaveri ajoi samaan kiveen sekä etu- että takarenkaansa. Retken vetäjälle tuli vähän palautetta, ettei saa enää ajella sellaisilla poluilla, joissa on teräviä kiven reunoja. No… Pitänee ottaa opiksi….

Haanja….

Niin… Viikon päästä taas matkataan Haanjaan. Reittiin on tullut muutoksia ja jostain (vielä?) etsitty lisää korkeuskäyrää. Toivotaan nyt kuivaa keliä, ettei ihan mutaliirtelyksi mene. Tämän hetken ajatuksenani olisi ajella TOSI rauhallista vauhtia. Ihan vaan nautiskellen.

Lakkoja…

Huomen aamulla aion myös suorittaa, heti aamutiumaan, mielenilmauksena ulosmarssin. Pihassa sitten odottaakin auto, pyörä katolle pakattuna. Eipä näin lomalla oikein muuhun jaksa ryhtyä. Katsotaan sitten minne matka suuntautuu???? Pidetään hulluja jännityksessä….

Myönnän että mielenilmaukseni kylläkin aikalailla ”vesittyy”, sillä vaimo taitaa liittyä ulosmarssiin…..

 

 

NYT.......

Juhla-ajon jälkeen oli ihan kiva seurata palautumista. Sunnuntaina kävin jo pienellä kevyellä pyörittelyllä. Ei mitään tuntemuksia. Keskiviikkona oli seuran yhteislenkin vetovuoro. Pari tuntia meni kevyesti, mutta sitten nesteet ja energiat loppuivat tyystin. Perjantaina palattiin jo ”marssijärjestykseen” ja satasen maastolenkki pyöriteltävänä. Neljänkymmenen kilometrin kohdilla energiat loppu ja piti mennä geeleille. Enpä muista koska jo niillä kilometreillä ollaan hiilareiden varassa oltu. Matka jatkui kuitenkin kohtuullisesti ja 70 km kohdilla taas lisää energiaa. Nyt homma alkoi taas toimia ja alkoi tuntua hyvältä. Loppu tuli jo ihan ”normaalisti”.

Kyllähän tuo pitkä retki vain vaikutti viikon-kaksi….

 

 

NYT….

 

Auto on taas pakattu ja huomen aamulla lähden ajelemaan kohti pohjoista. Viisi vuotta olen tiennyt/odottanut tämän päivän tuloa. Viisi vuotta sitten, kun MTB seikkailu ensimmäistä kertaa lähti ajelemaan Finnmarkin seuduille, tiesin että jonain päivänä vielä minäkin. Edellisellä kerralla oli jo lähellä lähtö, mutta en vain saanut työ yms. asioita kohdilleen. Mutta NYT on se päivä, mitä on odotettu ja tämä vuosi (ja edelliset) sen eteen ”töitä” tehty.

Pitkää ”peekoota” hinkattu aikalailla. Sillä haluan myös nauttia reissusta, enkä olla jo parin päivän jälkeen ”zombiena”.

 

Myös varusteita on tullut katseltua kriittisesti. Tunnustan ainakin kääntäneeni takkia satulan suhteen. Monesti on tullut lausahdettua: ” Kahta en vaihda, Löfflerin ajohousut ja Selle Italian satula”. Mutta niin vain miehen mieli on muuttunut…… Nyt satulatolppaa koristaa SQlab race istuin.

Renkaita olen myös testaillut ja tällä hetkellä alla pyörii ”käärmeen nahkaiset” Racing Ralph kumit. Vaikka en ihan kaikista renkaat ominaisuuksista pidäkään, niin kuitenkin kokeilluista ”vähiten huonot”.
Pyörää on myös huollettu kestämään kurimuksen. Pari takalinkun laakeriakin tuli vaihdettua, ihan vain varmuudeksi. Olikohan se työ niitä "hiihtäjän hermokerroksia". Voimansiirto meni myös uusiksi. Noo... Olihan niillä jo kilometrejä takana. Voi myös olla, että tämän reissun jälkeen uusitaan taas.....

Jotain muutakin pientä säätöä on tapahtunut, mutta ei niistä enempää…..

 Harjoittelu ja varusteiden testaus huipentui viime viikonloppuna Jämillä. Varsinkin sunnuntaina oli oikein otollinen keli; Vettä satoi kaatamalla. Ilmeisesti, ja tämän tiedän taas itsekin, lääkitys ei ole ihan kohdillaan, sillä keli oli mahtava ja ihan toivotun mukainen….

 Nyt vaikenen pariksi viikoksi. Sitten ehkäpä on jotain kerrottavaa…….

 

Tällaista tulossa…..






Aika-avaruudessa......

Loppuun vielä kertomus siitä, kuinka jouduin"aika-avaruuden madonreikään" tai koin jonkinlaisen paranormaalin ilmiön.  Näin kuinka aika pysähtyi ja alkoi liikkua taaksepäin!
Selityksen paikkako???
Ajelin tässä pohjoista kohti ja Kokkolan seutuvilla käänsin radion Novalta Voicelle. Voicella soi juuri sama kappale ja äsken Novalta kuuntelemani kappaleet alkoivat taas soida, juuri päinvastaisessa järjestyksessä. Musiikki siis pysähtyi ja alkoi kelautua takaisinpäin.....

 

 

 

Vähän pitemmällä yhteislenkillä…..

 

Aivot on täysin lukossa. (Siis ihan normi tilanne… ). Paljon olisi kerrottavaa, mutta ei vaan pysty….

Matka 259 km, kokonaisaika  19,5 h

Juhla-ajo onnellisesti ohi. Seitsemän lähti. Kuusi tuli perille asti. Yhtä tuli vaimo hakemaan reilun parinsadan kilometrin jälkeen kaverinsa häihin. Jotenkin jäi tunnelma, että olisi kuitenkin halunnut ajaa perille asti.

Ihan uskomaton juttu, että kaikki selvisivät maaliin. Olin kuitenkin varma, että joillakin jää matka kesken. Lähes kaikilla oli myös niitä ”tummempia” hetkiä, mutta niistä selvittiin yli.

Melkein kaikki tekivät myös omia ennätyksiään kilometreissä ja ajallisesti, lenkin pituudessa…..

Kiitos ”yläkerran ukolle”. Järjestit meille yhden kesän parhaista ajokeleistä ja ennen kaikkea upeasta yöstä.

Erityiskiitos vielä huoltoautolle. Ensiluokkaista toimintaa! Myös huoltokoiralle….

Kiitos myös maali”henkilökunnalle”.

ISO kiitos mukana olleille. TE, Harri, Juha, Juho, Jukka, Mika ja Sampo, teitte juhla-ajostani juhla-ajon.

 

Kuvat pääosin Gekko....

 

Auringonlasku Jämin harjulla....

 

Kurikka 212 km...

 

Vatulanharju

 

Aamupuurot odottaa....

 

Mennään jo...

 

Kauhaneva

 

Ulvaanharju

 

Kantti, Lentokentän laavu

 

Pietarinkosken silta

 

Aamupalaa Nummijärvellä

 

Vatulanharju

 

Huoltokoira odottaa pyöräilijöitä Jämillä

 

Niinisalo

 

Ulvaanharjun kota

 

Jämi, huoltoauton kuljettajan silmin...

 

Kurikka Pitkämö

 

Huollossa

 

 

 

Jämiä kohti...

 

 

Kantinkangas

 

Kauhaneva

 

Lähdön odottelua

 

Vatulanharju

 

Ulvaanharju

 

Kauhaneva

 

Kantinkangas alkaa muuttua Nummikankaaksi

 

 

Yllättävän pimeää oli hetken aikaa

 

 

Pietarinkoski

 

Pääsiskö jo nukkumaan...

 

Aurinko nousee...

 

Maalissa!!

 

Reitti mitä tultiin..

Face...

 

Tää se päivä on….

Ilmassa on juhlan tuntua. Ehkäpä myös pientä jännityksen poikasta. Jukuripäiset seitsemän Jukolan veljestä lähtee tänä iltana yhteislenkille, ehkäpä vähän pitemmälle sellaiselle.

Järjestelyt ovat hyvällä mallilla ja enää jännitetään alkaako yläpääni kompuutteri suoltamaan reittiä toteutettavaksi. Otan kyllä garmininkin mukaan, että sitten kun itse siirryn ”raato autoon”, saan jättää kavereille jotain suunnitelmaa tulevasta.
 
Osanottajat näyttävät olevan enimmäkseen ”kolmekymppisiä” hankisääskiä, joten nähtäväksi  jää, kuinka tällainen ylipainoinen papparainen pärjää heidän kanssaan…..

Jos Luoja suo ja hengissä selvitään, niin palataan asiaan ensi viikolla.

 

 

Neljä yötä Jouluun…..

 Enpä muista koska olen ollut eturivissä lähtemässä.....

 

Tahko on taas tältä vuodelta tahkottu ja mutaiseksi havaittu. Yöajoon osallistuminen oli tänä vuonna parempaakin parempi vaihtoehto. Vaikka polut oli jo osin kurakolla, ne oli vielä jotenkin ajettavassa kunnossa. Voi ( ja arvaan ) vaan kuvitella, minkälaisessa kunnossa osa paikoista oli tuhannen pyöräilijän jälkeen. Olihan siellä kuiviakin kohtia, mutta minun Tahko historiaani ei muistu näin märkää keliä. Minkähänlaiseen kuntoon polku olisi mennyt, jos olisi vielä satanut päivän aikana….. Muutamin paikoin myös alkaa huomata, että polku on jo aika kulunut. Hiekoituksen raekoko alkaa olla jo varsin suurta, kun hienompi aines on lähtenyt pois. Eipä tuo nyt hirveästi minua haittaa, mutta ajattelen vain niitä ”kuntorata pohjaisia” maastopyöräilijöitä……. Ilmeisesti kuitenkin hekin ovat tyytyväisiä, koska osanottajia riittää. Ihan kiva katsoa, vaikuttaako tämän vuoden reitin raskaus ensi vuoden osallistujamäärään….

Ennen...

 

 

ja jälkeen.....

 

Itsellä ajo meni ”ihan ok”. Alku lähti vähän liian lujaa (4.00– 4.05), aikatauluuni nähden. Mummunmäessä sitten aloin hieman hidastella ja hain tuollaista 4.15-4.20 loppuaikaa. Alamäet otin todella varovasti ja ylämäissä tuuppasin, ehkä vähän liikaakin. Nooo.. Ympärillä kaverit kylläkin ajoivat ihan samaa vauhtia, että komsii, komsaa……. En tiedä, mutta jäi jotenkin tuntu, että tänä vuonna yö oli viimevuotista hivenen pimeämpi. Puoleen väliin asti riitti juttuseuraakin, mutta sitten lähdimme seurakaveri Anssin kanssa kahdestaan. Anssi odotteli alamäissä ja minä ylämäissä. El granden alku taas tultiin yhtä matkaa Sintosen Antin kanssa, joka ajeli viittä kierrosta eli 300 kilometriä. Viime vuonnahan ajelin Antin kanssa samoilla kohdin kaksi rinkiä. Kaikki kunnia ja kypärä päästä noille kahdelle(ko?) 300 km taivaltajalle.

Sopivasti ehdittiin maaliin ja pestä pyörät, ennen kuin alkoi 180 km porukkaa tulla lähtöön aamu viideksi.  Ehkä minäkin vielä joskus…….

 Neljä yötä….

..ja sitten mennään. Nyt on aika tutkailla jalkojen kuntoa Tahkon jälkeen ja tehdä päätöksiä lähtemisestä Juhla-ajooni. Muutamia mahtuu vielä mukaan…….

Toivoisin, että keskiviikkoon mennessä saisin ”suurin piirtein” osallistujien nimet, niin voisi alkaa suunnitella hommaa tarkemmin.

Autokuljetus lähtöön lähtee täältä Seinäjoelta perjantaina n. 18.45, Seinäjoen rautatieaseman vesitornin kohdilta. Täältä siksi, että sauna/maali vaihtuu Ravintola Alman saunatiloihin.

Sää näyttä tällä hetkellä ”aivan liian hyvältä”… J