Tahko lähestyy…. Oletko valmis.

Tahko lähestyy…. Oletko valmis.

Kysyy, erään Seinäjokelaisen pyöräilijän, fillarifoorumille aloittama suosittu keskusteluaihe. Eilisen parinkympin kevyen pyörittelyn jälkeen voisi vastata:” En tiedä!

Miten tähän on sitten tultu??? Mennään vähän ajassa taaksepäin……

Hämeenkyrö-Seinäjoki retken jälkeen jalat olivat kyllä aika väsyksissä. Sen verran vanhuutta ja viisautta on kertynyt, että otin muutaman päivän tooosi kevyesti  ja (omasta mielestä) palauduin ihan hyvin. Tämä tosin aiheutti sen, että Jukolan viestiin juoksuharjoittelu jäi väliin ja sinne mentiin juoksemaan tämän vuoden ensimmäistä juoksulenkkiä.

JUKOLA…

 

Jukolan lähtö on aina näkemisen arvoinen..

 

Joskus aikoinaan tuli harrastettua tuota suunnistusta ihan ”puolitosissaan” ja tämän vuoden Jukola taisi olla (EHKÄ???) 25 kerta niissä kekkereissä. Kun maastopyöräily on alkanut viedä miestä enemmän siihen suuntaan, olen juossut viime vuodet enemmän harrastusporukoissa, ilman sen suurempia tavoitteita. Tänä vuonna osui kohdalle ”vahvistuspyyntö” Ilmajoen maratoonareilta. Heiltä löytyy muutamia suunnistuksen harrastajia, jotka haluavat kokea Jukolan yön tunnelman, mutta kukaan ei uskalla lähteä hämärään/pimeään yöhön suunnistamaan.  Minä, yksinkertaisena maratoonarina, sovin heidän joukkoonsa, ”kuin nenä päähän”. Kohdalleni valikoitui toinen osuus, jonka pitäisi osua yön pimeimpään ajankohtaan. Aloitus osuuden juoksija tuli vaihtoon aikataulussa. ja sain kartan käteeni  00.50. Siitä lähti matkaan vuoden ensimmäiset juoksukilometrit…..

13 km ja 30 rastia….

Ei oma kartta, mutta näkee maaston...

Pari ensimmäistä rastiväliä meni juoksuvauhdin tunnustelussa jonossa jolkutellessa. Koska viimeisestä suunnistuksesta oli tasan vuosi, iski vasten kasvoa vekkuli tunne: HEI, MITÄ TÄÄLLÄ PITÄÄ TEHDÄ??? Vähän rauhoittelin itseäni ja kertasin mielessäni kuinka suunnistetaan ja siitähän se selkäytimeen aikoinaan juntattu tieto alkoi toimia. Alkukilometrien helppo osuus alkoi muuttua suunnistuksellisemmaksi ja yön pimein aika alkoi olla kohdillaan. Rastit löytyi naps, naps.. Tuli jopa tunne, että ympärillä taitaa olla huonompiakin suunnistajia… 2/3 osaa matkasta kuljettu ja hakuja ei vielä mitään. Pari pientä 15-20 sekunnin kaarrosta rastille… En tiedä tuliko hyvän olen tunne, sillä kartasta huomasi, että loppu kolme kilometriä olivat taas helpompaa maastoa, mutta sitten se pummi iski… Juoksin vähän oikealta ohi rastista. Vajaan sadan metrin päässä jarrut päälle ja takaisin rastille.. Kymppi juostuna ja jalat alkavat olla aika loppu. Sinnitellen, sinnitellen juoksen loppuun saakka, enkä ala kävelemään. Aikataulussa vaihtoon ja maratoonari matkaan valkenevaan aamuun.
Summa summarum…

Jukola oli tänä vuonna yksi helpoimmista juoksemistani Jukoloista. Ja TOP 3:ssa maastopohjan hyvyydessä (veteraanit kiittää!). Vaikka oma valmistautuminen Jukolaan oli täysi nolla, selvitin reitin suunnitelmien mukaan.  Juoksuvauhtia kun ei ollut, suunnistus sujui hyvin. Parin minuutin pummeilla ei ole suurikaan prosentti juoksijoista selvinnyt. Juoksemalla vähän ”pohjille” olisi voinut tiputtaa aikaa minuutin kilometrillä, mutta sitten virheitten mahdollisuus olisi kasvanut. Lopputulos olisi kuitenkin (ehkä) ollut parempi.

JUHANNUS…

Jukolan jälkeen jalat olivat täysin poissa pelistä. No, OMA VIKA!!!  Mitäs et juossut ennakkoon… Tiistaina pystyin jo kävelemään (lähes) samoin kuin muu kansa. Kevyttä pyörittelyä ja huilailua Juhannukseen saakka… Juhannuksen viettoon mökille ja siellä koitin ensimmäistä kovempaa pyörälenkkiä. Mökin läheisyydessä on pitkä suopohjainen tiepohja. Sitä kun puoli tuntia junttaa mummorattaalla yhteen suuntaan, ainakin minun reisissä on joitain tuntemuksia. Huoh…

Eiliseen pyöräilyyn…

Parikymppiä kevyttä pyörittelyä ja reisien takaosat ilmoittelivat koko ajan…. Ilmeisesti Tahkolle valmistautuminen täytyy aloittaa vaihtamalla juhannuksen ”urheilujuomat” urheilujuomiin ja aloitettava pientä tankkausta.

Onnekseni aikoinaan ilmoittautuessani Tahkolle päätin toteuttaa haaveeni ja lähteä yöpyöräily sarjaan. Viimeiset sääennusteetkin lupailevat sen verran helteistä keliä, että yöllä pyöräily voi olla jopa hyvä vaihtoehto. 149 tuntia on tullut istuttua maasturin satulassa keväästä. Toivottavasti nämä tunnit näkyvät ja selvitän tämän vuoden Tahkon kunnialla ja olen aamulla 5.00 katsomassa kun ”kovat kundit” starttaavat matkaa kolmelle kierrokselle.

HYVÄÄ TAHKOA KAIKILLE !!!