Alamäkeä.....

 

En nyt koskaan ole pitänyt itseäni minään maastopyöräilyn aktiivina, pikemminkin olen ajatellut olevani kategoriassa harrastaja. Nyt olen huomannut, että matka harrastajasta, kuntoilijaksi ja siitä satunnaiseksi pyöräilijäksi on tosiaankin lyhyt ja jyrkkä….

Syötteellä vielä olin harrastaja, Rokualla olin jo siirtynyt kuntoilijalle sopivaan kuntosarjaa.  Päivitetty tieto on siirtänyt minut satunnaiseksi pyöräilijäksi, jos nyt enää oikein sitäkään. Kaikki kilvanajo tuntuu erittäin kaukaiselta ajatukselta. Voisi sanoa trendikkäästi: EVVK.  Vanhat ”kävyt”, jotka ei ymmärrä tätä, voi käydä hakemassa viisautta täältä.
 

Rokua MTB….

Alunperin ei ollut mitään tarkoitusta lähteä koko tapahtumaan, mutta..
 

1.   Vaimo halusi lähteä käymään katsomaan Rokuaa.

2.   Tyttö halusi lähteä käymään katsomaan Rokuaa.

3.   Itsekin aloin haluta lähteä katsomaan Rokuaa. Siihen ehkä oli syy kahdessa edellisessä mielipiteessä.
 

Näistä jo yksikin kohta olisi ollut riittävä, mutta nyt tuntui pakonomaista tarvetta lähteä.

Edellisenä iltana saavuttiin ”pelipaikalle” ja lähdettiin ajelemaan pientä iltalenkkiä. Kaikki kolme alkoi ihastua paikkaan. Hiekkakangasta riitti ajettavaksi…

Itse kisa meni kuntosarjassa tytön kanssa yhdessä ajellessa. Aluksi oli vähän vaikeaa, sillä jaloissa vielä painoi muutaman päivän takainen maakuntamatkailu. Ensimmäisen kympin jälkeen jalat alkoi taas tuntua omilta ja pysyin jo tytönkin mukana isommin yrittämättä.

Oli pakko ajaa reitin kovin ylämäki, kun Tarja kuvasi... (kuva: Tarja Kivirinta)

Vaimokin selvisi maaliin ja lievää katumusta tuntien tunnusti antaneensa ”suoraa palautetta”. ”Joku” oli tumpuloinut jossain alkumatkan ylämäki nyppylässä ja vaimo oli kaatunut väistäessään. Kaikki PERKELEET kuulemma eivät olleet tarkoitettu henkilökohtaisiksi muille ajajille, vaan pääosin itselle. Anteeksi vielä vaimon puolesta, Pohjalainen palaute, jos jollain korvat vielä punottaa…

Mitäs sitten…

Rokuan jälkeen pyörä oli puolitoista viikkoa rauhassa. Lomat oli lusittu ja töissäkin tuntui olevan tekemistä. Sehän tunnetusti haittaa harrastuksia. 
Huomenissa olisi suunnitteilla Kauhanevan ja Lauhanvuoren kansallispuistoissa ajelua. Pakkohan on nyt lähteä ”vaeltelemaan”, kun lämpömittari huitelee yli 20 lukemia. Taitaapa sieltä ”satku” taas pyöriä mittariin.

Kuukausi olisi vielä aikaa Haanjaan. Mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, kannattaisi vähän ajella ennen sitäkin. Reitti on kuitenkin sellainen, ettei ihan ”vanhoilla meriiteillä” sitä kunnialla selvitä. Se on nyt kuitenkin varmaa, että en lähde sinne mitään uutta ennätystä metsästämään. Tarkoitus on vain ajella reitti rennosti läpi ja sitten tärpättiä käkättimeen…..

Mammuttimarssiin olisi pari kuukautta. Katsotaan nyt innostuuko. Vajaat parisataa kilometriä pyöräilyä maasturilla, yössä ja aamussa. 

Noo, olisihan siellä lyhyempiäkin matkoja, mutta mitä tyhmempi jätkä, sitä pidempi matka. Tarkennetaan vielä. Tämä lausuma koskee sitten vain minua, muuten voisi pyöräilevä kaveripiiri olla pian aika vähissä.