Vema: Naamakirja ongelmia….

Koska Etelä-Pohjanmaalla sanotaan asiat suoraan ja niin kuin ne on, niin: PERKELE !

Alakaa pikkuhiljaa pänniä nuo feispuukki kaverit. Kaikki vain tuntuu ”elvistelevän” ajeluillaan. Joku on ajanut maasturilla toistakymmentä tuntia, joku yli kaksisataa kilometriä. Ja joillekkin ei enää päivät riitä, vaan on ajeltava ihan yötä myöten.

PERKELE, että meinaa Pohjalainen kateus saada itsellä otsasuonen pullistumaan. Pitäisi varmaan nuo tuollaiset kaverit heittää ulos koko kaveriporukasta. Vai antaisko itselle ”bannia” koko naamakirjasta. Josko sitä sitten alkaisi mieli laantua.

Mutta taitaapa se toimia toisinkinpäin. Kyllähän nuo minun kahden tunnin lenkkien hehkutukseni saa pyöräilevät kaverini lähinnä myötätuntoisen säälin valtaan. Minkähän takia on joskus luullut minuakin joksikin ”pyöräilijäksi” ja erehdyksessä tullut hyväksyneeksi kaveripyyntöni. Näen jo sieluni silmin, kuinka etusormi hivelee hiiren näpsäytintä ja niin on Vema out pyöräilevästä kaveripiiristä……

PERKELE..... Tulee mieleen se Pohjalaisen akan tokaisu, kun katsoi naapurin hautajaisia, johon ei oltu kutsuttu: ”Vielä sitä kuollaan meilläkin!”

Veman Vappuajelu…..

Palanmatkaa tuli koluttua Seinäjoen, Ilmajoen ja Kurikan metsäautoteitä ja reitin varrelle sopivia polkuja. Ja taisi tulla käväistyä Laihiankin puolella. Hommaa helpotti se, että metsäautotiet oli loistavassa kunnossa. Ajotuntumaltaan lähes asfaltin luokkaa.

Tarkoitus oli ajaa kellon ympäri, mutta jossain vaiheessa lopetin kellon vilkuilun ja alkoi 200:n metsästys….

Täytyy vielä muistaa, että ei tälläisiä lenkkejä ajeta ajan tai kilometrien takia. Ne on kuitenkin niin riippuvaisia ajetusta maastosta. Tällaisia ajetaan siksi, että (vanhan) pitää itselleen todistella jotain……

Toivottavasti ”joku” elää tämänkin jälkeen siinä autuaassa harhaluulossaan, että minä muka olisin joku maastopyöräilijä…..