Naatitaan, naatitaan…..

Peurunka tuli nähtyä. Niin kuin lupasin menin vain ajelemaan….. Aamusta mietin, menisikö kierrokselle vai kahdelle, mutta sää painoi vaaan yhdelle kierrokselle. Ja hyvä niin. Rinki tuli nähtyä ja suht mutaiseksi havaittua.

Yhdeksän kilometrin kohdilla laskussa alkoi vasta tuntua taas hyvältä… Tai siis ei hyvältä, mutta normaalilta. Se olikin hyvä, sillä siitä alkoi suurin yhtämittainen nousu.
Vähän taas pelotti ”nahka kalju” ”Ralli Rane” takarenkaana, mutta hyvinhän se siellä sutii. Enpähän vaihda rengasta vieläkään…….

 

Elämäntapa intiaani……

Kevät ei meinaa lämmetä ja sateitakin tutuu liikkuvan lähes päivittäin. Jotain taas piti keksiä, että mieli alkaisi kirkastua.  Seinäjoen seuduilta löytyvät mutaiset, turpeiset, kuraiset, kivikkoiset ja juurakkoiset polut eivät mieltä kirkasta. Siispä, heikolla ympäristöopin taidoillani, etsiskelin tietämiäni hiekkakankaita renkaan alle.

Loppuun laitan kuvia ajelemiltani poluista…..

 

Yksinkertainen maratoonari….

Mietityttää, että olenko enää ihan täysin ”yksinkertainen maratoonari”. Lauantaina olin ajelemassa ”etuautona” Seinämaratonilla. Ihan kiva kokemus tuokin. Ainakin niska tuli pyöritellyksi ja venytellyksi. Aika monta kertaa piti katsoa taaksepäin, vaikka peilikin oli käytössä.

n. 15 km/h keskarilla, aikaan 2.55. Sykkeellä 100 + - 5.

Liika on liikaa……

Mikähän tuota 23.5 päivää oikein ”riipoo”. Äkkiä laskien taitaa olla yhdeksän erilaista (liikunnallista) tapahtumaa, mihin voisi mennä.

No, arpa on heitetty…. Tour de Tampere.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No olihan siellä jossain vähän märkääkin...

 

 

 

 

 

Voisiko maastopyöräilijä vielä muuta vaatia....

 

Maastopyöräilijän pahin vihollinen: Ponsse