Sähkö läskejä ja unelma pyöriä…..

 

Feltin pyörien koeajokiertue rantautui Seinäjoelle ja pitihän siellä olla taas kuolaamassa. Kaikennäköistä pyörää oli tarjolla ajettavaksi, mutta eniten kiinnosti tietysti ”erikoisuudet”.

Aloitin ajamiset sähköavusteisella läskillä. Oli aika veikeä peli. Yhdellä lauseella voisi sanoa, että: ”Itsensä huijaamista, jalostetuimmassa muodossa”. Totuus vain iski vasten kasvoja tylysti, kun otti sähköavut pois ”tuuppaamasta”. Pyörän joustokeula taas kuitenkin sykäytti. LUPAAN, että jos joskus ostan läskin, niin siinä on joustokeula.

Seuraavaksi ajelin ”budjetti” hintaisella täpärillä. Pyöräksi tuonkin tunnisti, mutta mutta…. Jätetään nyt kommentoimatta. Oma Giantti vain on Giantti….

Sitten tuli vuoroon SE. Vaikka tässä on tullut hiljattain ajeltua muittenkin merkkien ”hifi” kalustolla, niin nyt joutui nöyrtymään. Alla hyrräsi ”soiva peli”, josta alkoi ajatukset olla sitä luokkaa, että että…..
Vaikka tämän hintaluokan pyörät PITÄÄ jo olla hyviä, niin taisin ajella tähän mennessä parhaimmalla maasturilla. Hakemalla jos jotain pitäisi moittia, niin niin… Takarenkaassa oli ehkä liian vähän painetta. Nimittäin takapää hiukan pyrki ”karkaamaan alta” kurveissa.
Siinäpä ne tulikin parissa kymmenessä minuutissa löydetyt viat pyörästä luetelluiksi. Enpä hehkuta enempää. Alkaa masentaa vain itseäkin enemmän….
Vuoden kuluttua voi jo taas ihmetellä tätä kirjoitusta. Ihmettelyllä on oikein oma nimikin. Sitä kutsutaan kehitykseksi.

Lopuksi ajoin yhtä maantiepyörää. Levyjarrut ja sähkövaihteet… Hmmm…. En saanut enää oikein otetta koko hommaan. Olin niin edellisen pyörän lumoissa…

Siinäpä niitä… Unelmia ja haaveita……

Felt EDICT FRD satin carbon

 

 

 

 

 

 

 

Koulun penkkiä kuluttamaan…..

 

Taas vierähti viikonloppu Jyväskylässä pyöräilyohjaajaksi kouluttautumassa. Alkaa homma olla jo ”paremmalla puolella”. Siitä selviääkö sitten tulevista tenteistä ja kotitehtävistä läpi, ei ole kyllä hajuakaan. No toivotaan, toivotaan, että joskus saisi pyöräilyohjaajan tittelin.

Tieto lisää tuskaa, voisi olla koko koulutuksen teemana. Näin sen ainakin itse näin. Sitä vain en ymmärrä, kun eikös tuolla pitänyt nyt kouluttaa parikymmentä uutta lenkkien vetäjää, mutta koulutus taisikin karkottaa parikymmentä satunnaisesti toiminutta lenkkien vetäjää toiminnasta. Enkä sano tätä edes ihan täysin leikillänikään…..
Mutta suosittelen kyllä koulutusta kaikille seurojen aktiiveille…… Tieto lisää tuskaa, mutta eihän tämä pyöräily nyt aina niin kivaa ole.

Maastopyöräilyn korkeakouluun….

 

Tämän kesän SE juttu on ollut hakusessa. Mutta ei enää…..

Vuonna 2005 kävin ensimmäisen kerran tämän maastopyöräilyn korkeakoulun ja nyt kymmenen vuoden jälkeen on aika mennä päivittämään tietämys.

Joku jo varmaan arvaakin mistä puhun…. Sillä monien mielestä on vain yksi tämän tasoinen opiskelumahdollisuus Suomessa. Eli olen ilmoittautunut MTB seikkailuun elokuun alkupäiville.

Ensimmäiseksi tietysti piti saada työasiat järjestykseen, kun loma ei tänä vuonna osunut ko. kohtaan.

Toiseksi piti saada Mika puhuttua ympäri, ottamaan huonokuntoisen vanhuksen vaivoikseen. Tiedä sitten, mitä Mika ajatteli, mutta ilmoitti heti ettei ainakaan aio järjestää minulle mitään ”koeajoa”. Ilmiselvää ikärasismia mielestäni…….. Mutta ilmeisesti olen osanottajien listalla.

Kolmanneksi piti saada vielä vaimolta lupa. Nooo… Siltä suunnasta tuli vain kommentti: ” Mitä sä tuota minulta kysyt, menet sä kuitenkin.....”    ........Ehkäpä tuntee minut jo liian hyvin…….

Taisin onnistua tuolla Jyväskylässä houkuttelemaan erään kaverinkin mukaan... Saadaanpa sitten perustaa ryhmä : "Wanhat miehet matkalla kohti Kaamasen tietä".

Hyvän asian puolesta joutuu aina tekemään myös uhrauksia. Nyt jo tiedän etten ole ainakaan Syötteellä tänä vuonna ajamassa.

Loppuun vielä fiilistelyä menneestä ja tulevasta…..

 

Vuoden 2005 ryhmä, Valkeakoski - Ähtäri

 

 

Tzei tzei Jokilan 2012 kuvaamaa videota tämän vuoden reitiltä..

 

 

 

 

 

 

Kiinnostusta yli rajojen....

 

 

 

Blogini tilastot ovat viime päiviltä aika mielenkiintoiset. Suurin osa sivun katseluista on tapahtunut Venäjältä.

Joko Trollit ovat löytäneet sivustoni tai sielläpäin on suurta kiinnostusta Juhlavuoden ajooni.

 

Perhana.... Pitääkö tässä vielä alkaa opetella kesäksi Venäjääkin.....?

 



 





 

Älä tule paha noita....

Siellä jossain kaukana etelässä ja idässäkin pikku noidat olivat liikkeellä jo viime sunnuntaina. Se OIKEA noitien päivähän on vasta ensi lauantaina…. Ja tästä ei sitten keskustella….

 

 

Joku etelän (tai idän) paha noita tuli tännepäin kiusanteko mielessä ja huitaisi suutuspäissään minua nuolellaan selkään.  Tämä noidannuolen isku on aika pysäyttävä kokemus. Voin näin ihan tuoreeltaan kertoa. Meni ainakin pääsiäisen ajosuunnitelmat uusiksi…

Juhlavuoden ajo….

Jotkut jo ehkä ovat huomanneetkin, että tuohon on ilmestynyt juhla-ajon sivu. Tietoa tapahtumasta saa jakaa, jos tunnette joitakuita, ketä asia voisi kiinnostaa.

 

 

 

Asiasta ja asian vierestä....

 

Paljon on asiaa taas kertynyt, mutta yritetään mennä lyhyesti kertoillen….

Koulun penkille….

Vaikka 70-luvulla alkanut pyöräilyharrastus onkin jo jättänyt jälkensä mieheen, vielä lienee opittavaa… Tälläisin ajatuksin tuli ilmoittauduttua opiskelemaan pyöräilyohjaajaksi. Saisinpa ainakin sitten ”paperi pätevyydenkin” ….

Homma ei nyt sitten ollutkaan ihan ”piis of keik”. Asiaa ja kotitehtävää pukkasi aikalailla. Ilmeisesti en nyt oikein paljon pyöräilystä tiennytkään. No yritetään nyt kuitenkin selvitä lopputenteistä läpi…..

Ensimmäisenä opiskeluviikonloppuna eniten hämmästystä ja pulinaa aiheutti  aihe ”Turvallisuus ja vastuut…” Jos oikein nätisti yrittää asian ilmaista, olisi varsin ”terveellistä” jokaisen pyöräilyseuran mietiskellä asioita. Meidän seurassa tulee ainakin tapahtumaan tänä kesänä aika paljon, että saadaan toiminta lakien ja asetusten mukaiseksi.

Myös jotain muuta pyöräilyn opiskeluun viittaavaa on suunnitelmissa, mutta, mutta enpähän vielä uskalla kertoa……

Ilmoja on pidellyt…..

Jotkut puhuvat jo keväästä….. Talven loppuminen ainakin tuli yllättäen. Kelit olivat pitkään sitä, että ei ollut kovin vaikeaa keksiä hyviä (teko)syitä siihen, miksi ei voinut lähteä lenkille. Sitten yllättäen ja pyytämättä lämpömittari alkoi huidella yli kymmenen asteen lukemia. Aurinkoa la lämpöä. Siinähän alkaa pyöräilijä ihan innostua…..

100+

Vuosi vuodelta alkaa kaveri tulla hätäisemmäksi. Tänä vuonna ensimmäinen pitempi ajelu tapahtui viikkoa ennen, kuin viime vuonna. Vuosi sitten tilanne oli täysin sama.
n. 135 km pyöri maasturin Sigmaan. Yllättävän helposti…… tuossa 115 km paikkeilla tuli hetkeksi ”vetelä olo”. Pientä tsemppausta ja kadenssin nostoa, niin loppumatka tuli taas ”ihan kivasti”.

 

 

 

Syy ja seuraus….

Uskoisin sairastavani tällä hetkellä kivipölykeuhkoa. Itsestä ainakin tuntuu siltä, että painokin on noussut kilolla, keuhkojen pohjalla olevasta hiekkapölyn määrästä.
Eli jos nyt ”polkaisen tyhjää”, syy on keuhkotauti, jonka olen saanut pyöräilyn seurauksena. Pyöräilykö ei muka vaarallista…?

Eipä käy astmaatikkoja kateeksi tällä hetkellä…….

Ulkonäkökysymys….

Muutamia vuosia sitten sain lahjaksi Alpinan pyöräilykypärän. Niin kuin tiedätte, että jos ostaa liian laadukasta tavaraa, siitä ei tahdo päästä eroon. Minäkään en oikein ole keksinyt mitään hyvää ja järkevää syytä, miksi pitäisi hommata uusi kypärä. No mennään sitten tällä….. Päätin sitten ”kerätä koko sarjan” eli nyt ovat ajolasitkin mallia Alpina. Taitaapa olla ensimmäiset ”ei ihan halpakaupan alennuskorista”. Ruskeasta linssin sävystä en kyllä luopunut….

 

Juhla-ajo….

Muutama kirjoitus sitten kertoilin juhlistavani 20 vuotista maastopyöräilyuraani 20 tunnin juhla-ajolla. Järjestelyt ovat pyörähtäneet käyntiin ja kertoillaan asiasta tarkemmin piakkoin…..

 

Freudismia…..

Ilmeisesti nyt tuli jo lähes se ”viimeinen naula arkun kanteen” ja joutuu myöntämään olevansa vanhus….
Kertoillaas tarkemmin…. Pari viikkoa sitten olin iltasella ajelemassa ja näin jo kaukaa, että sieltähän nuori nainen tulee pyörätiellä vastaan JOPOllaan ja ILMAN KYPÄRÄÄ…. Mitä lähemmäs neitonen tuli, aloin tehdä muitakin havaintoja. Ei hansikkaita, ei päähinettä ja ohut kesätakki liehui avoinna. Lämpötila oli kait juuri ja juuri plussan puolella, enkä nyt tuntenut itseäni mitenkään ”ylipukeutuneeksi”, vaikka vaatekertoja päällä useita olikin.

Sitten homma alkoi käydä mielenkiintoiseksi. Tytöllä oli minihame, jonka alla polvipituiset legginsit. Jalassaan matalat tennarit, ilman sukkia. Hmmmmmmmm……..

Vaikka ystävämme Sigmund on todistellut tietävänsä ja tutkineensa, ”mitä miehen mielessä” liikkuu, kevään ensimmäisin säärien edessä aloin kylläkin miettiä jotain palelemiseen liittyvää. Eli lipsahti, ainakin hetkeksi, pois mielestä.

 

Joko Freud oli väärässä tai minä tulossa lopullisesti vanhaksi…..

Kuolema korjaa satoa....

Lähiomaisen kuolema ei koskaan ole ”kiva” juttu. Niinpä minunkin sydämeni jätti pari lyöntiä väliin, kun vaimo eräänä iltana ilmoitti varsin suoraan: ”Mä oon kuollu!” Käsitin kyllä heti, ettei tällä kertaa ollut kysymys liiallisien kotitöitten aiheuttama "psyykkinen kuolema", vaan nyt oli tosi kyseessä. Koska kuitenkin yritän kaivaa asioista positiivisiakin näkökantoja, mielessäni olin jo presidenttiainesta. Sauli Niinistön aikoinaan lanseeraamat, ”puolivallattomat leskimiespäivät” siinsivät jo aatoksissa.

Ajatuksiani kylläkin haittasi se, että tuo kuollut näytti kylläkin varsin elävältä, kuolleeksi.  Vielä kun kertoi, että kuolemansa oli sattunut jo pari päivää sitten, tulin tulokseen, että elvytystoimiin ei ehkä kannata enää ryhtyä. Senkin tiesin, että ”suusta suuhun” tekohengitys aiheuttaisi ehkä sellaisen primitiivi reaktion, että minulle olisi syytä tulla nopeasti pakenemis reaktio. Sellainen tyypillinen; Minä määrään suunnan ja vaimo vauhdin….

Pohdin myös, oliko tämä sellainen ”välikuolema”, jota joskus tapaa miesten saunailloissa…..

Tämä kuolema olikin enemmän teknistä laatua. Hyvin palvellut Polarin (nimi muutettu, mutta käytetään nyt tarinan kerronnan helpottamiseksi nimeä Polar) sykemittari oli tullut ”tiensä päähän” ja elvytys uudella paristollakaan ei enää tuottanut tulosta. Sykkeitä kun ei enää löytynyt, vaimo katsoi olevansa teknisesti kuollut.

Mikäs siinä…. Pidimme palaveria, (ilman kahvia ja kuivaneita pullia) minkälainen uuden sykemittarin pitäisi olla ja mitä ominaisuuksia siitä pitäisi löytyä. Itsellähän ranteessa tikittää Polarin (nimi muutettu) RC3 GPS. Netissä surffailun ja vertailujen jälkeen suuntasin paikalliseen G-kauppaan.

Väliin pieni varoittava sananen… Taas kerran huomataan, että urheileva vaimo tulee kalliiksi. Nytkin joutui uhraamaan tukun rahaa, jolla olisi ostanut jotain kivaa, kevyttä ja turhaa omaan pyöräänsä. Kyllä vaimojen paikka olisi siellä perinteisessä ”hellan ja nyrkin välissä”. Varokaa siis urheilevia leidejä!!!

Koska uhrattava rahamäärä piti minimoida ja siitä saatava hyöty maksimoida, ostin vaimolle ”lahjaksi” Polarin M400:n. Vielä ei ole paljastunut montako irtopistettä kolahti pistesankooni. Plop, plop….

 

 

Muutaman päivän käyttökokemukset ovat varsin myönteisiä. Hinta(?), laatu ja design kohtaavat……

Jäädään seuraamaan tilannetta…..

 

Saunailloista…..

Tuolla jossain tulin viitanneeksi saunailtaan. Pistetääs tähän loppuun vielä lista naisten ja miesten saunailtojen eroista.  Eläköön, se pieni ero…..

Saunailta miesten  tapaan:

Miehet : Hei, pidetäänkös poikain saunailta?

6 miestä: Joo, tottakai
Kaikki saapuvat paikalle. Otetaan olutta ja miestä väkevämpää. Paistetaan makkaraa ja saunotaan. Kaikki lähtevät baariin ja ovat siellä tappiin saakka. Päätetään ottaa uusiksi mahdollisimman pian.

 

Saunailta naisten tapaan:

Hei pidetäänkö tyttöjen ilta. Saunotaan, pidetään nyyttärit, juodaan punkkua, skumppaa, ihan kaikkea ja sit baariin.

12 naista: Joo, jee, ihanaa... Kiva päästä vähän tuulettumaan.

7 naista saapuu paikalle. Muille tuli kaikkea muuta, sairautta ja sen sellaista (mies mököttää ja lapset itkee perään. )

5 ei mene saunaan, koska juuri on käynyt suihkussa, meikannut ja laittanut hiukset.

3 ei syö, koska maha alkaa pömpöttää.

4 ei ota alkoholia koska tuli autolla ja pitääkin lähteä aikaisemmin kotiin.

Lopulta ehkä 3 lähtee baariin, yksi katoaa heti jonnekin.

 2 naista toteaa: tää on aina tämmöistä

Vettä kengässä……

Usein toivotaan, että talvi olisi vähä luminen. Lauantaina toivoi muutaman kerran, että se olisi myös vähä vetinen. Lady Esteri oli kuitenkin pyllistänyt Suomen talvelle ja kelit olivat vähän kosteat. Tai… Tuo sanonta on oikeastaan ”kostea” sanan aliarvioimista, oli MÄRKÄÄ.
Kotiin palattua ja märkiä vaatteita/kenkiä muovipusseista nostellessa tuli mieleen, että tarvitseeko näitä enää pestä. Muutaman tunnin liotus on varmaankin hoitanut hommansa ja voi nostaa kamppeet suoraan kuivausrumpuun.

Mutta kuinkas kaikki menikään meidän joukkueella….

 Kisapaikalle….

Aamusta oltiin yhdeksän jälkeen kisapaikalla ja alettiin purkaa autoa vaihtoalueelle. Rompetta olikin yksi autokuormallinen, sillä piti olla varusteet joka lajiin ja vähän ylimääräistäkin, kun ei vielä tiennyt kilpailun kulkua. Vaihtoalueelle kertyikin aikamoinen kasa eri kulkuvälinettä ja varustetta.

 

Käskynjako……

Klo 10.00 kokoonnuttiin ohjeitten ja materiaalin jakoon. Kartat ja reittikirjat saatua alkoi spekulointia reitistä ja siitä mitä tavaroita tarvitaan kullakin osuudella. Vielä viimehetken ”säätöjä” ja lähtöä odottelemaan.

 Osuus 1, Juoksu/potkurointi….

Wiima 2015 kilpailijoista ei varmaankaan kukaan ollut enää kuivin jaloin liikkeellä 50m lähdön jälkeen. Samoilla paikoilla ja samaan aikaan piti olla Pielisen jäähiihto, mutta se oli peruttu jäälle nousseen veden takia. Seikkailijoitahan tuo ei tietenkään haitannut. Se oli enemmänkin haaste, joka piti tietenkin kokea…..  Vähimmillään vesisohjoa oli jäällä noin nilkkaan saakka. Enimmillään teräsjään päällä oli vettä 15 senttiä.
Vuorotellen toinen juosta lipsutteli ja toinen tuuppasi potkukelkkaa sohjossa. Paluumatkalla vaihtoalueelle haettiin reittiä tien kautta. Pientä ylämäkeen potkuttelua ja kisakeskukseen pitkää alamäkeä, jossa ”kaksi päällä” jouduttiin kelkan kanssa sohjoliirtoon ja ”penkka pölähti”. Siitä onneksi selvittiin naurulla…..

 

Osuus 2, Pyöräily-lumikenkäily-juoksu-pyöräily….

Lumikengät mukaan ja pyöräilemään. Nyt alkaa olla hommassa jo seikkailun makua, kun ilman nastarenkaita ollaan matkassa. Pikkuhiljaa alkaa luottoa renkaisiin löytyä ja vauhti kasvaa. Kaatumatta selvitään ensimmäisestä pyöräosuudesta. Pyörät hankeen pystyyn ja lumikenkää jalkaan. Käränkävaaran huippua valloittamaan…. Onneksi lumessa on jo vähän kantavaa jälkeä, että ei henkeä ihan ala ahdistaa. Puuskutusta kuitenkin tuntuu kuuluvan….

Käränkävaaran lasku tarjoaa sitten tämän retken todellisen seikkailuosuuden. Lunta on tuollaiset 70cm, semmoista sose laatua. Ja rinne alaspäin on, ainakin näin Pohjalaiselle, varsin jyrkkä ja jyrkänteinen.  Lumikengillä ei homma oikein etene…. Kävellen ei homma oikein etene……  Persmäkeä lasketellen, ainakin joskus, homma etenee. Täällä koetaan retken suurimmat fyysiset vastainkäymisetkin joukkueelle. Kaverin eräs mäenlasku päätyy lumen alla piilottelevaan kantoon ja kankkuun tulee kolhua. Aikaa palaa, mutta viimein selvitään seuraavalle etapille.

Juoksemaan... Sikaliukasta tietä….. Täällä tulee ihan konkreettisesti todettua se, että voi juosta 10 metriä eteenpäin ja valua 15 metriä taaksepäin. Hiipii mieleen ajatus, että olisiko niistä nastalenkkareista sittenkin jotain hyötyä…. Ei ole kivaa ja siksi siirrytään lähellä menevälle ladulle . ANTEEKSI kaikki hiihtäjät, kun jätettiin jalanjälkiä luistelu-uralle!

Viimein takaisin pyörillä…. Homma ei kylläkään paljon paremmaksi muutu. Sohjossa sirvailua alkumatka, ennen kuin päästään puolisulalle asfaltille. Vauhti nousee ja koetaan ehkä reissun paras vaihe, meidän joukkueelle. Vettäkin alkaa sadella ja kaveri peesissä kiroilee kurasuihkussa. Eihän siellä peesissäkään saa liian kivaa olla….

 

Quest, yllätysrasti…..

Pyöräilyn päätteeksi pitäisi hakea rasti viereisen laivalaiturin sisältä. Sisäänmenoreikä on pienehkö ja homma jää joukkueen pienemmälle puoliskolle. Sinnepä kaveri saadaan liukastelemaan ja hakkaamaan päätään laiturin tukiparruihin. Rastikin löytyy ja hiihtomonoja vaihtamaan.

 

Osuus 3, Hiihto….

Hiihto on tietenkin kivaa ja suksikin luistaa kohtuullisesti.. Pari pikku seikkaa yritti kylläkin pilata tätä nautintoa:

• Aika paljon juostiin ( lue: liukasteltiin monoilla) suksien kanssa….
• Tiet olivat sellaisilla kurakoilla, että teitten ylityksien ”suksisulkeisia” tuli usein….
•  Pieni räntäkuurokin ilahdutti matkalaisia….
• Hiekoitussepelin kivi kiilautui monon kärkiraudan ja pohjan väliin
• Matkakin alkoi jo painaa menossa….

Maali… Maaliin tultiin rintarinnan vähän alle neljän tunnin ajalla. Ja (käsittääkseni) vieläkin ihan puheväleissä, joukkueen jäsenten kesken.

 

Mutta eihän tämä ihanuus tähän loppunut. Märkää tavaraa ja rompetta lastattiin takaisin autoon. Tuntui, että sitä oli enemmän kuin tullessa, vai oliko vain pakkaustavassa jotain eroa….

Viimein päästiin pesulle ja järjestäjien tarjoamalle sopalle….  Elämäkin alkoi taas hymyillä…..

Hymy kylläkin hyytyi ja leuka lonksahti alaspäin, kun palkintojen jaossa kuulutettiin meidät kuntosarjan voittajiksi.   HÖH…. Kuinkas tässä näin kävi……?

Tulokset….

Teemu Saramäen kuvia….

 

Matka päämäärään…..

Kliseinen sanontahan on: ”Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka sinne.”

Tätä blogia lukeneet varmaankin muistavat, että tämä Wiima 2015 ei ollut meidän joukkueen päämäärä, vaan etappi matkalla alkukesän URSAK seikkailukisaan.

Kiitos kuitenkin seikkailukaverilleni jo tähän astisesta matkasta. Matka jatkuu…..

 Olenko kunnossa….  ?

Viikon huolestuttavin  uutinen oli tietenkin tutkimus keski-ikäisten miesten masentavan huonosta lihaskunnosta. Täältä myös HEP ja kättä pystyyn. Tuollakin Wiimassa olisin kisan jälkeen, ihan siltä istumalta, voinut piirtää rastin ruutuun ”riittämättömästi lihaskuntoharjoittelua”. Myös monesti tuo tuntu on läsnä pitkillä maastopyöräretkilläni.

Vielä kun kuuluu tuohon Etelä-Pohjanmaan surkeasti pärjänneeseen joukkoon, niin tuomio tulee kohdilleen. Onnekseni näen kuitenkin pelastuksen olevan tulossa. Tuo tutkimushan käsittelee 20-54 ikäryhmää. Hahaa… Ikä pelastaa… Pääsisipä äkkiä viettämään synttäreitä, niin pääsisi tästä tutkitusti huonokuntoisten ikäryhmästä pois. Sittenhän varmaankin kunto nousee ihan pompsahtaen.

Jäädään jännityksellä tätä pompsahdusta odottelemaan….