Tää se päivä on….

Ilmassa on juhlan tuntua. Ehkäpä myös pientä jännityksen poikasta. Jukuripäiset seitsemän Jukolan veljestä lähtee tänä iltana yhteislenkille, ehkäpä vähän pitemmälle sellaiselle.

Järjestelyt ovat hyvällä mallilla ja enää jännitetään alkaako yläpääni kompuutteri suoltamaan reittiä toteutettavaksi. Otan kyllä garmininkin mukaan, että sitten kun itse siirryn ”raato autoon”, saan jättää kavereille jotain suunnitelmaa tulevasta.
 
Osanottajat näyttävät olevan enimmäkseen ”kolmekymppisiä” hankisääskiä, joten nähtäväksi  jää, kuinka tällainen ylipainoinen papparainen pärjää heidän kanssaan…..

Jos Luoja suo ja hengissä selvitään, niin palataan asiaan ensi viikolla.

 

 

Neljä yötä Jouluun…..

 Enpä muista koska olen ollut eturivissä lähtemässä.....

 

Tahko on taas tältä vuodelta tahkottu ja mutaiseksi havaittu. Yöajoon osallistuminen oli tänä vuonna parempaakin parempi vaihtoehto. Vaikka polut oli jo osin kurakolla, ne oli vielä jotenkin ajettavassa kunnossa. Voi ( ja arvaan ) vaan kuvitella, minkälaisessa kunnossa osa paikoista oli tuhannen pyöräilijän jälkeen. Olihan siellä kuiviakin kohtia, mutta minun Tahko historiaani ei muistu näin märkää keliä. Minkähänlaiseen kuntoon polku olisi mennyt, jos olisi vielä satanut päivän aikana….. Muutamin paikoin myös alkaa huomata, että polku on jo aika kulunut. Hiekoituksen raekoko alkaa olla jo varsin suurta, kun hienompi aines on lähtenyt pois. Eipä tuo nyt hirveästi minua haittaa, mutta ajattelen vain niitä ”kuntorata pohjaisia” maastopyöräilijöitä……. Ilmeisesti kuitenkin hekin ovat tyytyväisiä, koska osanottajia riittää. Ihan kiva katsoa, vaikuttaako tämän vuoden reitin raskaus ensi vuoden osallistujamäärään….

Ennen...

 

 

ja jälkeen.....

 

Itsellä ajo meni ”ihan ok”. Alku lähti vähän liian lujaa (4.00– 4.05), aikatauluuni nähden. Mummunmäessä sitten aloin hieman hidastella ja hain tuollaista 4.15-4.20 loppuaikaa. Alamäet otin todella varovasti ja ylämäissä tuuppasin, ehkä vähän liikaakin. Nooo.. Ympärillä kaverit kylläkin ajoivat ihan samaa vauhtia, että komsii, komsaa……. En tiedä, mutta jäi jotenkin tuntu, että tänä vuonna yö oli viimevuotista hivenen pimeämpi. Puoleen väliin asti riitti juttuseuraakin, mutta sitten lähdimme seurakaveri Anssin kanssa kahdestaan. Anssi odotteli alamäissä ja minä ylämäissä. El granden alku taas tultiin yhtä matkaa Sintosen Antin kanssa, joka ajeli viittä kierrosta eli 300 kilometriä. Viime vuonnahan ajelin Antin kanssa samoilla kohdin kaksi rinkiä. Kaikki kunnia ja kypärä päästä noille kahdelle(ko?) 300 km taivaltajalle.

Sopivasti ehdittiin maaliin ja pestä pyörät, ennen kuin alkoi 180 km porukkaa tulla lähtöön aamu viideksi.  Ehkä minäkin vielä joskus…….

 Neljä yötä….

..ja sitten mennään. Nyt on aika tutkailla jalkojen kuntoa Tahkon jälkeen ja tehdä päätöksiä lähtemisestä Juhla-ajooni. Muutamia mahtuu vielä mukaan…….

Toivoisin, että keskiviikkoon mennessä saisin ”suurin piirtein” osallistujien nimet, niin voisi alkaa suunnitella hommaa tarkemmin.

Autokuljetus lähtöön lähtee täältä Seinäjoelta perjantaina n. 18.45, Seinäjoen rautatieaseman vesitornin kohdilta. Täältä siksi, että sauna/maali vaihtuu Ravintola Alman saunatiloihin.

Sää näyttä tällä hetkellä ”aivan liian hyvältä”… J

 

 

 

 

Juhla-ajon info 2.....

Vielä muutama päivä ja taas mennään kohti Tahkoa. Tänä vuonna meinasin jättää Tahkon väliin, mutta ei vain osaa olla poiskaan. Edellisinä vuosina olen jo kirjoitellut, etten sinne ainakaan reitin takia lähde. Enemmän se on kavereiden tapaamista ja ”Tahkon hengen” haistelua. Ollaan me maastopyöräilijät vain yhtä suurta perhettä.

Tänäkin vuonna menen ”vain” yöajeluun. Ei ne ruuhkat ja jonossa ajo nyt niin paljon kiinnosta. Tänä vuonna ei muutenkaan ole kiirettä. Aikatavoite on 4,5 tuntia. Siitä ehtii vielä moikkaamaan pitkän matkan lähtijät aamu viideltä ja ei jää niin paljon ”luppoaikaa”, että ehtisi kylmettyä lähtöä odotellessa. Joskus on tullut ajettua ”liian nopeasti” ja saanut palella kavereita lähtöön odotellessa. Olenpa tainnut joskus lähteä ”kämpillekkin”,  kun vilu on yllättänyt. Katsotaan nyt pystyykö ajamaan aikatavoitteen mukaan vai lähteekö porukka viemään mukanaan….

Harjoittelun tulosta….

Vaikka kuinka olen yrittänyt välttää sanaa harjoittelu, niin olkoon nyt tuossa. Kaikki tämän vuoden pyörällä ajelut on tähdännyt vain pk alueen parantamiseen. Tämän kauden päätavoitteet kun ovat Juhla-ajoni ja Mtb seikkailu, niin hitaasti kiiruhtamisen taitoa ja jaksamista kaivataan.

Parina viime viikkona olen huomannut, että tulosta on alkanut tulla. ”Normaalilla” pk lenkkivauhdilla ajellessa on syke tippunut noin kymmenen pinnaa totutusta.     On tyytyväinen hän… Nam..

 Onnea arvonnassa….

Silloin kun vaimo on valinnut lapsilleen isää, en ilmeisesti minäkään ihan Mustaa Pekkaa, tässä arvonnassa,  ole käteeni saanut. Pari seikkaa tästä todisteena…..

Juhannuksena tuli 29 vuotta ”papin aamenesta”. Kiitos tästä vielä entisen tyttöystävän suuntaan.

Toisena kohtana tapaus elävästä elämästä: Työmatkalla ajauduin urheiluvälinekauppaan, jonka nimenä on iso vaatekoko. Kuinka ollakkaan, hairahduin vielä pyöräily osastolle (?). Samaan aikaan paikalle saapui, arviolta kuusissakymmenissä oleva pariskunta. Mies ihan ”normi vaatetuksessa”, rouvalla vähän parempaa päällä. Rouva näytti muutenkin ”vähän” siltä, ettei ollut ihan omimmissaan ja tutuimmissaan ympäristössä. Mies katseli ja hypisteli ajovaatetusta, paitaa, takkia, housuja ja kenkiä. JOKA kerta kun mies pysähtyi katsomaan jotain vaimo kommentoi tympeällä äänensävyllä: ”Mihin sä tuollaista tarvitset”, ”Pitääkö nyt vanhan miehen näyttää joltain urheilijalta”, ”Yritätkö olla jokin tekstiiliurheilija” , ”Et sinä nyt ainakaan tuollaista tarvitse”, ”Höh, vanha mies, yritätkö näyttää nuoremmalta kuin olet” jne. jne.

Aluksi tuo huvitti, mutta jossain vaiheessa alkoi käydä miehen puolesta sääliksi. Piti oikein pidätellä, ettei mennyt sanomaan miehelle: ” Kun vaimo menee seuraavan kerran vaatekauppaan, mene itsekin mukaan ja kerro nuo samat lausahdukset takaisinpäin”.  Niin se minun onneni.….  Ei TODELLAKAAN tarvitse kuunella vaimolta tuollaista tekstiä……..

 

 

Ohjeet VEMAn juhla-ajoon osallistuville:

 

Aika 03.07.perjantaista (klo 21.00) 04.07. lauantaihin (n. klo 17.00). 

Lähtö Hämeenkyrön St1 huoltoasemalta klo 21.00. Olethan paikalla viimeistään 20.30 niin saadaan informaatiot jaettua, pyörät vertailtua ja tavarat jaettua.

Maali Seinäjoella ( KK-sauna) lauantaina 17.00. Siihen ainakin pyritään… Maalissa sauna , ruokaa ja juomaa.

Osanottomaksu  0,00 euroa

 Ajosuoritus:

 Matka ja ajoaika on pitkä. Ajomatkaa tulee yli 250km, riippuen lopun reittivalinnoista. Reitti on alkuosaltaan, Kurikkaan (200 km) asti, pääosin helppoa hiekkakangas ajelua. Tämän jälkeen reitin luonne tulee muuttumaan ihan tunnistettavaksi maastopyöräilyksi. Kurikassa mietitään jatkoon sopivia reittivaihtoehtoja porukan kunnon mukaan. Tarkoitus on, että mahdolliismman moni pääsisi retken maaliin  asti. Noin tunnin välein pidämme muutaman minuutin tauon, jolloin ajovaatteita ym. ehtii säätää ja patukan syödä tai käydä puskassa.

 Ongelmat reitillä:

-          Teknisten tai muiden pulmien vuoksi, jäädään auttamaan. Jos ongelma on isompi, huoltoauto kutsutaan hakemaan ja muu porukka jatkaa matkaa.

-          Pyörä hajoaa tai ajaja väsyy: huoltoauto hakee kuskin ja pyörän sovitusta paikasta.

-          Ongelmien välttämiseksi huolla pyörä hyvin ennen H-hetkeä ja valmistaudu edeltävä viikko, kuten olet pitkään kisaan tottunut valmistautumaan (lepo, tankkaus). Muista myös oman pyöräsi kriittiset varaosat mukaan (takavaihtajan korvake, ketjuliittimet, sisärengas…)

 

Varusteet ajorepussa:

·            Puhelin ja GPS-laite

·            Varavirtaa niin puhelimen kuin GPS-laitteen lataamiseen.

·            Juomaa ja energiaa riittävä määrä.

·            Henkilökohtaiset allergia- tms. lääkkeet, myös parasetamoli/ibuprofein saattaa tulla jossain kohtaa loppureitillä tarpeeseen.

·             Vaatetta: kevytkuorivaatteet, kerrasto mahdollista tummumista/kylmettymistä varten. Märällä säällä kuoret kenkiin ja varahanskat.

·            Oman pyöräsi kriittiset varaosat: korvake, ketjuliittimet, sisärenkaat

 

Omakustanteiset ruokailumahdollisuudet ajon aikana:

- Hotelli Jämi, Jämijärvi (n. 23.30) Ravintola menee kiinni 24.00 Yritetään ehtiä…….

- Nummijärvi, Kauhajoki. (n.06.30) Huoltoauto tarjoaa aamupuurot……

- St1 huoltoasema, Kurikka (n. 11.00 Rolls yms….

 Varustesäilytykset:

-          Kaikki varusteet kulkevat huoltoauton mukana. Auto tavataan 2-4 tunnin välein. Kaikenlaista omaa evästä, vaihtovaatteita, varaosia yms voi jättää autoon kuljetettavaksi.

-          Huoltoautossa varapyörä, vettä yms.

 

 

 

Keskikesän juhlaa....

 

 

Hyvää juhannusta kaikille ! ! !

Hullut numerojärjestykseen…..

 

Viikonloppu meni aikalailla pyöräilyn merkeissä. Perjantain ajelun jälkeen heitin vaimolle ehdotusta pienestä kuntotestistä itselleni ja lupa myönnettiin. Piha- ja puutarhatyöt oli kuulemma siinä vaiheessa, ettei mitään akuuttia ollut tiedossa.

Monethan mittauttaa oman kuntonsa yhteislähdöissä ajelemalla 2-4 tuntia ”täysii”. Joku voi vielä ottaa aikaakin tähän hupiin. Kun maaliin tullaan, on helppo pistää hullut numerojärjestykseen.

Itsellä, kun tuo kilpailuvietti on tullut tyydytettyä jo nuoruusvuosina, ei tuo systeemi oikein ”nappaa”. Pitää siis kehittää itselle ihan omat kuntomittarit. Tällä kertaa mitttarina toimi se, että jaksanko ajaa kolme  ”pitkää” päivää peräkkäin. Mitäpä vanhan miehen fysiikka tuumaa tuollaisesta……

Kun vielä Juhla-ajon reittiä oli kartoittamatta tämänhetkisestä kunnosta, niin siinähän sitä pyöritettävää.

Perjantai:        

Ajelua Seinäjoki – Ilmajoki välillä. Yritin vielä keksiä jotain uutta ja ”kivaa” polkua, mutta lähes aina törmäsi mutaan ja märkyyteen. Matkassa olin tosi huonolla jalalla. Vaikeaa, vaikeaa..

Lauantai:

Reitti suuntautui Pohjankankaan ampuma-alueen ja Kauhajoen välille. Kyrönkankaan tien vierustojen polkuja etsiskellen. Ja ainahan sitä jotain uuttakin löytyi…. Nyt oltiin jo paremmalla jalalla matkassa. Pari viimeistä tuntia vesisateessa ja vauhtiakin piti nostaa, että pysyi lämpimänä. Hyvä päivä. Kyllä nämä hiekkakankaat on henkisesti "mun juttu"!

Sunnuntai:

Kurikka – Ilmajoki välillä seikkailemassa. Tällä alueella tulee ”paljon” ajeltua jo normi lenkeilläkin, mutta löytyi taas yksi ”hyvä” polku. Katsotaan, saisiko sen liitettyä juhla-ajon reittiin. Yleisilmeenä voisi sanoa, että MÄRKÄÄ, mutta se ei kait tullut kenellekkään yllätyksenä. Päänvaivaa aiheuttaa myös metsäkoneitten ”murjomat” polut. Kaveri alkoi olla jo väsyksissä. Kotoa lähtö ”lievään” vastatuuleen sai mielen matalaksi. Muutaman kilometrin jälkeen olin jo ihan valmis tekemään ”uukkarin” ja palaamaan kotiin. Mutta niin vain päivän lenkki tuli tehtyä. Ainoa ongelma oli olkapäät, jotka taas moittivat ”liian” painavaa reppua. Yksin kun ajelee, kaikenlaista ylimääräistä ja turhaa pitää kuljettaa mukanaan.

 

Tuulivoimaa….

Loppuun vielä kuvakavalkadi Santavuoren tuulivoimapuiston rakentumisesta. Aika monet haikeat muistot omat pyörineet mielessäni, sillä noissa metsissä aikoinaan tuli hankittua silloinen suunnistustaitoni. Jotenkin olisin hyväksynyt tuulivoimalat helpommin, jos ne olisi ”tiputettu” taivaasta paikoilleeen. Toisaalta ymmärrän, että 50 metriä pitkät ”rekat” ja riittävän isot nosturit vaativat hyvän tiestön. Jotenkin vain en voi välttyä ajatukselta, että luonto maksaa nyt liian kovan hinnan. Muistan myös ajan, jolloin Koskenkorvan VPK ei saanut enää rakentaa alueelle pääsiäiskokkoa, siksi että kallio olisi rapautunut……. No, tämä kai on sitä kehitystä......

 

 

 

Juhla-ajo: Info 1

 

Ensiksi nyt kuitenkin päivitetään kuulumiset……

Nyt ei tarvitse kysyä: hyvät vai huonot uutiset ensiksi. On vain huonoja ja vielä huonompia uutisia.

Viimeksi jo kerroinkin, kuinka oli vaikeuksia takavaihtajan kanssa ja lenkki jäi kesken. Seuraavalla lenkillä flunssa ilmoitteli tulostaan ja lenkki jäi kesken. Seuraavaksi lähdin kokeilemaan ja  ajelemaan flunssan jälkeen. Takarengas kyljestä halki ja lenkki jäi kesken…. Viikon sisällä kolme kesken jäänyttä ajelua…….. Jotkut ehkä muistavatkin, että vaihdoin uuden renkaan TdT:n eli oli renkaan viides ajokerta……

 

Taas meinasi alkaa otsasuoni pullistamaan. Ehkäpä jopa muutama ”tyhmä” sanakin meinasi kirvota huulille. Vähän oli ottanut vannekin osumaa ja tulipa sekin suoristettua.

Tänään sitten hätäännyksissä ostin  ”käärmeennahkaisen” Maxxis ikonin. Ja pitihän sitä käydä heti kokeilemassa MUTU testin merkeissä….  Matka suuntautui itselle vähän liian vaikeille poluille ja flunssan jäljiltä oli jalatkin aika ”tyhjät”. Ei nyt oikein miellyttävää maastopyöräilyä……

Mutta ehkäpä tämä tästä. Paistaa se päivä vielä risukasaankin…..

 

Juhla-ajo……

 

Tasan neljän viikon kuluttua ollaan matkalla Hämeenkyrön lentokentän seutuvilla. Muutama aika varma lähtijä ja joukko siihen suuntaan vihjailevia. Toivottavasti porukka alkaa kasaantua, niin pääsen toden teolla suunnittelemaan ”oheistoimintoja”.

Diesel legenda – Mikko veti omansa pitkän ajelun TdT:n yhteydessä. Tämä minun ajeluni on ehkä enemmän ”jokamies luokkaa”. Reitti on helpompi, vauhti hitaampaa ja korkeuserot maltillisia. Isot Pojat varatkoot ainakin enemmän vaatetta. Toki täytyy muistaa, että 20 tuntia ajelua vaatii sen verran kuntoakin, ettei ihan kaikki torin laidoilta poimitut ehkä läpi selviydy. Katsotaan sitten kuinka itselle käy….. Huoltoauto seuraa onneksi mukana kaiken matkaa….

Reitti….

Hämeenkyrön St1 huoltoasemalta lähdetään. Ensimmäiset kilometrit karistetaan asutuksen pölyt kenkien pohjista. Pian aletaan nousta hiekkakankaille ja Hämennkyrön lentokentälle. Siitä alkaa loputtomat Hämeenkankaan hiekkakangaspolut, aina Niinisaloon asti. Mutkitellen ajellaan lukemattomien polkujen risteysten ohitse. Välillä toki pysähdellään ja katsellaan vähän ympärillekin.

Niinisalon jälkeen alkaa reitin ”typerin ” osuus. Pohjankankaan ampuma-alue ohitetaan lännen puolelta 40-50 km kylä ja metsätietä, höystettynä muutamilla poluilla. Itäpuolella olisi 30 km asfaltti ajelua…. Ja ampuma-alueen reunamilla (jonne ei saa mennä), telaketjujen  möyrimää ”juoksuhiekkaa”.

Vähän ennen Kantin kylää päästään taas hiekkakankaille. Täältä lähtee kuninkaallinen museotie kohti Kauhajoen Nummijärveä. Yritetään aina sopivissa poikoissa poiketa isommalta väylältä sivummallekin. Pari kilometriä löytyy hyvää pitkostakin.

Nummijärvellä ollaan reitin noin puolessa välissä (+ - tunti). Katsotaan jos saataisiin huollolta aamupuurot…

Hiekkakankaat jatkuvat ; Nummikangas, Pirttikangas, Laitasaaren kangas ja Pitkämönkangas. Välillä isompaa ja välillä pienempää uraa…. Loppumatkaa metsätie painotteisesti Kurikkaan, jossa pidetään ruokatauko, juurikin ruokatunnin aikoihin.

Tähän asti reitti ( n. 200 km tähän mennessä) on ollut asiansa osaavalle maastopyöräilijälle todella helppoa, mutta tästä eteenpäin alkavat kivet ja juuretkin tulla tutuiksi. Joissain kohdissa voidaan jakaa ryhmää muutaman kerran kahtia ja ”rymy” porukka voi mennä haastavampia polkuja. Santavuorelle nousu jo saanee ajajat puuskuttamaan. Ja Luomaisten avokalliot lienevät jo sopivan vaativaa maastoajoa väsyneelle porukalle.

Kelloa vilkuillen suunnitellaan loppumatkaa, niin että saavutaan Seinäjoelle noin 17.00, jossa sauna odottaa…

 

Eipä muuta kuin keskustelua, kysymyksiä ja (epävarmojakin) ilmoittautumisia tulemaan face sivulle……

 

 

 

 

 

Piikkigate.......

Pari päivää olen joutunut paistattelemaan julkisuuden valokeilassa. Puhelin on soinut ja piipannut aika tiheään tahtiin. Mutta alkaa ymmärtää myös näitä ”kesto julkkiksia”.  Eilen ei enää kukaan ollut kiinnostunut minusta. Enkä aio ensiviikolla julkistaa salarakas,  ero, yms. uutista. Eiköhän tämä julkisuus ollut tässä. Toivottavasti…….

Viime kirjoituksessa kerroin jo erään maanomistajan suivaantumisesta maillansa liikkujiin.

Viikonlopun aikana alkoi tulla kuvia ko. palstalta löydetyistä metallipiikeistä enemmänkin . Ihmiset mielsivät minut joksikin ”tietotoimistoksi”. Aloin jakaa SOMEen ihmisille varoituksia. Pääasiassa maastopyöräilijöille, koira piireihin ja hevos ihmisille. Homma ”räjähti käsiin”. Jakoja ilmestyi HETI satoja ja toimittajat kiinnostuivat tilanteesta. Radioon haastatteluja ja usean toimittajan kanssa paikalla käynti.

 

 

Vaikka olen yrittänyt koko ajan kertoa, etten halua mitenkään puuttua ulkoilureitti riitaan, haluan vain, että piikit saadaan pois maastosta vaarantamasta ihmisiä ja eläimiä, kaikille toimittajille viestini ei ole mennyt ”perille”. Ei kait olisi kovin mediaseksikästä ja taitavat nuo asiat kai liittyä toisiinsa.

 

 

 

 

KIITOS kaikille, jotka ovat löytäneet ja poistaneet piikkejä maastosta. Itsekin tuli käytyä ”pari kertaa” potkiskelemassa maata paikoilla. Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi loukkaantunut. Muutama maastopyörän rengas nyt meni, mutta eikös se kuulu lajin luonteeseen…..

Parina tarkentavana asiana kerrottakoot:

- Paikka sijaitsee muutaman sadan metrin etäisyydellä lähimmistä taloista. Itse maanomistaja asuu kilometrien päässä.  Eli ei olla kenenkään talon nurkalla.

- Piikkejä ei ollut vain baarrikaadiet ohittavilla/kiertävillä paikoilla, vaan koko palstan kaikilla poluilla.

- Ko. polkua olen lenkkeillyt kolmisenkymmentä vuotta ja mielestäni se on ollut aina tuon levyinen.

- Viime syksynä ei kaupunki kaatanut palstalta ”tukkipuuta”, vaan niitti reitin reunoilta peukun paksuista pajua. Tämä oli se ”viimeinen niitti” maanomistajalle irtisanoa ulkoilureittisopimus, kun kaupunki oli ”kaatanut metsää 20 metrin leveydeltä”…..

- Tarvitseeko jatkaa listaa……..? Enkä nyt kerro suvusta ja sen tekemisistä enempää L …..

 

Vielä muutamia linkkejä aikajärjestyksessä:

Face

Ilkka

Ilkka

Ilkka  Uskokoot kukin mitä haluaa......

Iltalehti

Epari

Poliisi

TdT

Jutellaas vähän pyöräilystäkin… XX TdT oli taas maineensa veroinen. Korkeammatkin voimat olivat mukana ja ”tilattu” sateen loppuminen tuli ihan ajallaan. Ensimmäinen tunti oli vähän luikkaan oloista, mutta yllättävän nopeasti  kivet ja juuret kuivuivat. 2A ryhmä eteni varsin sujuvasti ja eipä tuolta (huonolta) huumoriltakaan tainnut ilman moni selvitä. Kiitos porukalle. Kiitos vetäjille Markukselle ja Pertille . Kiitos huolloille. Kiitos Tampereen ja Nokian polut, kalliiot ja hiekkaharjut. Aika monella tapaa voisi viettää kahdeksan tuntia huonomminkin…..

 

Huokausten kallioille nousu saa loppuosalta jo miehen irvistämään...

 

 

Vetäjän "viiva"...

Loppuun vielä hatunnosto Mikon extreme porukoille. Ollappa vähän nuorempi ja kovakuntoisempi, niin…….

Remonttia….

Tampereella sai takavaihtaja ”vähän kipeää” ja eilen yhteislenkillä haukkasi ”häkki” pinnoihin kiinni. Onnuttiin kotiin ja sitäpä tässä seuraavaksi pitäisi mennä katsomaan. Saako vielä väännettyä suoraksi, vai meneekö kaupan kautta illalla töihin…..

Tämäkin kait kuuluu ”lajin luonteeseen”…….