Hullut numerojärjestykseen…..

 

Viikonloppu meni aikalailla pyöräilyn merkeissä. Perjantain ajelun jälkeen heitin vaimolle ehdotusta pienestä kuntotestistä itselleni ja lupa myönnettiin. Piha- ja puutarhatyöt oli kuulemma siinä vaiheessa, ettei mitään akuuttia ollut tiedossa.

Monethan mittauttaa oman kuntonsa yhteislähdöissä ajelemalla 2-4 tuntia ”täysii”. Joku voi vielä ottaa aikaakin tähän hupiin. Kun maaliin tullaan, on helppo pistää hullut numerojärjestykseen.

Itsellä, kun tuo kilpailuvietti on tullut tyydytettyä jo nuoruusvuosina, ei tuo systeemi oikein ”nappaa”. Pitää siis kehittää itselle ihan omat kuntomittarit. Tällä kertaa mitttarina toimi se, että jaksanko ajaa kolme  ”pitkää” päivää peräkkäin. Mitäpä vanhan miehen fysiikka tuumaa tuollaisesta……

Kun vielä Juhla-ajon reittiä oli kartoittamatta tämänhetkisestä kunnosta, niin siinähän sitä pyöritettävää.

Perjantai:        

Ajelua Seinäjoki – Ilmajoki välillä. Yritin vielä keksiä jotain uutta ja ”kivaa” polkua, mutta lähes aina törmäsi mutaan ja märkyyteen. Matkassa olin tosi huonolla jalalla. Vaikeaa, vaikeaa..

Lauantai:

Reitti suuntautui Pohjankankaan ampuma-alueen ja Kauhajoen välille. Kyrönkankaan tien vierustojen polkuja etsiskellen. Ja ainahan sitä jotain uuttakin löytyi…. Nyt oltiin jo paremmalla jalalla matkassa. Pari viimeistä tuntia vesisateessa ja vauhtiakin piti nostaa, että pysyi lämpimänä. Hyvä päivä. Kyllä nämä hiekkakankaat on henkisesti "mun juttu"!

Sunnuntai:

Kurikka – Ilmajoki välillä seikkailemassa. Tällä alueella tulee ”paljon” ajeltua jo normi lenkeilläkin, mutta löytyi taas yksi ”hyvä” polku. Katsotaan, saisiko sen liitettyä juhla-ajon reittiin. Yleisilmeenä voisi sanoa, että MÄRKÄÄ, mutta se ei kait tullut kenellekkään yllätyksenä. Päänvaivaa aiheuttaa myös metsäkoneitten ”murjomat” polut. Kaveri alkoi olla jo väsyksissä. Kotoa lähtö ”lievään” vastatuuleen sai mielen matalaksi. Muutaman kilometrin jälkeen olin jo ihan valmis tekemään ”uukkarin” ja palaamaan kotiin. Mutta niin vain päivän lenkki tuli tehtyä. Ainoa ongelma oli olkapäät, jotka taas moittivat ”liian” painavaa reppua. Yksin kun ajelee, kaikenlaista ylimääräistä ja turhaa pitää kuljettaa mukanaan.

 

Tuulivoimaa….

Loppuun vielä kuvakavalkadi Santavuoren tuulivoimapuiston rakentumisesta. Aika monet haikeat muistot omat pyörineet mielessäni, sillä noissa metsissä aikoinaan tuli hankittua silloinen suunnistustaitoni. Jotenkin olisin hyväksynyt tuulivoimalat helpommin, jos ne olisi ”tiputettu” taivaasta paikoilleeen. Toisaalta ymmärrän, että 50 metriä pitkät ”rekat” ja riittävän isot nosturit vaativat hyvän tiestön. Jotenkin vain en voi välttyä ajatukselta, että luonto maksaa nyt liian kovan hinnan. Muistan myös ajan, jolloin Koskenkorvan VPK ei saanut enää rakentaa alueelle pääsiäiskokkoa, siksi että kallio olisi rapautunut……. No, tämä kai on sitä kehitystä......

 

 

 

Juhla-ajo: Info 1

 

Ensiksi nyt kuitenkin päivitetään kuulumiset……

Nyt ei tarvitse kysyä: hyvät vai huonot uutiset ensiksi. On vain huonoja ja vielä huonompia uutisia.

Viimeksi jo kerroinkin, kuinka oli vaikeuksia takavaihtajan kanssa ja lenkki jäi kesken. Seuraavalla lenkillä flunssa ilmoitteli tulostaan ja lenkki jäi kesken. Seuraavaksi lähdin kokeilemaan ja  ajelemaan flunssan jälkeen. Takarengas kyljestä halki ja lenkki jäi kesken…. Viikon sisällä kolme kesken jäänyttä ajelua…….. Jotkut ehkä muistavatkin, että vaihdoin uuden renkaan TdT:n eli oli renkaan viides ajokerta……

 

Taas meinasi alkaa otsasuoni pullistamaan. Ehkäpä jopa muutama ”tyhmä” sanakin meinasi kirvota huulille. Vähän oli ottanut vannekin osumaa ja tulipa sekin suoristettua.

Tänään sitten hätäännyksissä ostin  ”käärmeennahkaisen” Maxxis ikonin. Ja pitihän sitä käydä heti kokeilemassa MUTU testin merkeissä….  Matka suuntautui itselle vähän liian vaikeille poluille ja flunssan jäljiltä oli jalatkin aika ”tyhjät”. Ei nyt oikein miellyttävää maastopyöräilyä……

Mutta ehkäpä tämä tästä. Paistaa se päivä vielä risukasaankin…..

 

Juhla-ajo……

 

Tasan neljän viikon kuluttua ollaan matkalla Hämeenkyrön lentokentän seutuvilla. Muutama aika varma lähtijä ja joukko siihen suuntaan vihjailevia. Toivottavasti porukka alkaa kasaantua, niin pääsen toden teolla suunnittelemaan ”oheistoimintoja”.

Diesel legenda – Mikko veti omansa pitkän ajelun TdT:n yhteydessä. Tämä minun ajeluni on ehkä enemmän ”jokamies luokkaa”. Reitti on helpompi, vauhti hitaampaa ja korkeuserot maltillisia. Isot Pojat varatkoot ainakin enemmän vaatetta. Toki täytyy muistaa, että 20 tuntia ajelua vaatii sen verran kuntoakin, ettei ihan kaikki torin laidoilta poimitut ehkä läpi selviydy. Katsotaan sitten kuinka itselle käy….. Huoltoauto seuraa onneksi mukana kaiken matkaa….

Reitti….

Hämeenkyrön St1 huoltoasemalta lähdetään. Ensimmäiset kilometrit karistetaan asutuksen pölyt kenkien pohjista. Pian aletaan nousta hiekkakankaille ja Hämennkyrön lentokentälle. Siitä alkaa loputtomat Hämeenkankaan hiekkakangaspolut, aina Niinisaloon asti. Mutkitellen ajellaan lukemattomien polkujen risteysten ohitse. Välillä toki pysähdellään ja katsellaan vähän ympärillekin.

Niinisalon jälkeen alkaa reitin ”typerin ” osuus. Pohjankankaan ampuma-alue ohitetaan lännen puolelta 40-50 km kylä ja metsätietä, höystettynä muutamilla poluilla. Itäpuolella olisi 30 km asfaltti ajelua…. Ja ampuma-alueen reunamilla (jonne ei saa mennä), telaketjujen  möyrimää ”juoksuhiekkaa”.

Vähän ennen Kantin kylää päästään taas hiekkakankaille. Täältä lähtee kuninkaallinen museotie kohti Kauhajoen Nummijärveä. Yritetään aina sopivissa poikoissa poiketa isommalta väylältä sivummallekin. Pari kilometriä löytyy hyvää pitkostakin.

Nummijärvellä ollaan reitin noin puolessa välissä (+ - tunti). Katsotaan jos saataisiin huollolta aamupuurot…

Hiekkakankaat jatkuvat ; Nummikangas, Pirttikangas, Laitasaaren kangas ja Pitkämönkangas. Välillä isompaa ja välillä pienempää uraa…. Loppumatkaa metsätie painotteisesti Kurikkaan, jossa pidetään ruokatauko, juurikin ruokatunnin aikoihin.

Tähän asti reitti ( n. 200 km tähän mennessä) on ollut asiansa osaavalle maastopyöräilijälle todella helppoa, mutta tästä eteenpäin alkavat kivet ja juuretkin tulla tutuiksi. Joissain kohdissa voidaan jakaa ryhmää muutaman kerran kahtia ja ”rymy” porukka voi mennä haastavampia polkuja. Santavuorelle nousu jo saanee ajajat puuskuttamaan. Ja Luomaisten avokalliot lienevät jo sopivan vaativaa maastoajoa väsyneelle porukalle.

Kelloa vilkuillen suunnitellaan loppumatkaa, niin että saavutaan Seinäjoelle noin 17.00, jossa sauna odottaa…

 

Eipä muuta kuin keskustelua, kysymyksiä ja (epävarmojakin) ilmoittautumisia tulemaan face sivulle……

 

 

 

 

 

Piikkigate.......

Pari päivää olen joutunut paistattelemaan julkisuuden valokeilassa. Puhelin on soinut ja piipannut aika tiheään tahtiin. Mutta alkaa ymmärtää myös näitä ”kesto julkkiksia”.  Eilen ei enää kukaan ollut kiinnostunut minusta. Enkä aio ensiviikolla julkistaa salarakas,  ero, yms. uutista. Eiköhän tämä julkisuus ollut tässä. Toivottavasti…….

Viime kirjoituksessa kerroin jo erään maanomistajan suivaantumisesta maillansa liikkujiin.

Viikonlopun aikana alkoi tulla kuvia ko. palstalta löydetyistä metallipiikeistä enemmänkin . Ihmiset mielsivät minut joksikin ”tietotoimistoksi”. Aloin jakaa SOMEen ihmisille varoituksia. Pääasiassa maastopyöräilijöille, koira piireihin ja hevos ihmisille. Homma ”räjähti käsiin”. Jakoja ilmestyi HETI satoja ja toimittajat kiinnostuivat tilanteesta. Radioon haastatteluja ja usean toimittajan kanssa paikalla käynti.

 

 

Vaikka olen yrittänyt koko ajan kertoa, etten halua mitenkään puuttua ulkoilureitti riitaan, haluan vain, että piikit saadaan pois maastosta vaarantamasta ihmisiä ja eläimiä, kaikille toimittajille viestini ei ole mennyt ”perille”. Ei kait olisi kovin mediaseksikästä ja taitavat nuo asiat kai liittyä toisiinsa.

 

 

 

 

KIITOS kaikille, jotka ovat löytäneet ja poistaneet piikkejä maastosta. Itsekin tuli käytyä ”pari kertaa” potkiskelemassa maata paikoilla. Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi loukkaantunut. Muutama maastopyörän rengas nyt meni, mutta eikös se kuulu lajin luonteeseen…..

Parina tarkentavana asiana kerrottakoot:

- Paikka sijaitsee muutaman sadan metrin etäisyydellä lähimmistä taloista. Itse maanomistaja asuu kilometrien päässä.  Eli ei olla kenenkään talon nurkalla.

- Piikkejä ei ollut vain baarrikaadiet ohittavilla/kiertävillä paikoilla, vaan koko palstan kaikilla poluilla.

- Ko. polkua olen lenkkeillyt kolmisenkymmentä vuotta ja mielestäni se on ollut aina tuon levyinen.

- Viime syksynä ei kaupunki kaatanut palstalta ”tukkipuuta”, vaan niitti reitin reunoilta peukun paksuista pajua. Tämä oli se ”viimeinen niitti” maanomistajalle irtisanoa ulkoilureittisopimus, kun kaupunki oli ”kaatanut metsää 20 metrin leveydeltä”…..

- Tarvitseeko jatkaa listaa……..? Enkä nyt kerro suvusta ja sen tekemisistä enempää L …..

 

Vielä muutamia linkkejä aikajärjestyksessä:

Face

Ilkka

Ilkka

Ilkka  Uskokoot kukin mitä haluaa......

Iltalehti

Epari

Poliisi

TdT

Jutellaas vähän pyöräilystäkin… XX TdT oli taas maineensa veroinen. Korkeammatkin voimat olivat mukana ja ”tilattu” sateen loppuminen tuli ihan ajallaan. Ensimmäinen tunti oli vähän luikkaan oloista, mutta yllättävän nopeasti  kivet ja juuret kuivuivat. 2A ryhmä eteni varsin sujuvasti ja eipä tuolta (huonolta) huumoriltakaan tainnut ilman moni selvitä. Kiitos porukalle. Kiitos vetäjille Markukselle ja Pertille . Kiitos huolloille. Kiitos Tampereen ja Nokian polut, kalliiot ja hiekkaharjut. Aika monella tapaa voisi viettää kahdeksan tuntia huonomminkin…..

 

Huokausten kallioille nousu saa loppuosalta jo miehen irvistämään...

 

 

Vetäjän "viiva"...

Loppuun vielä hatunnosto Mikon extreme porukoille. Ollappa vähän nuorempi ja kovakuntoisempi, niin…….

Remonttia….

Tampereella sai takavaihtaja ”vähän kipeää” ja eilen yhteislenkillä haukkasi ”häkki” pinnoihin kiinni. Onnuttiin kotiin ja sitäpä tässä seuraavaksi pitäisi mennä katsomaan. Saako vielä väännettyä suoraksi, vai meneekö kaupan kautta illalla töihin…..

Tämäkin kait kuuluu ”lajin luonteeseen”…….

 

 

 

Jännityksen loppu, vai sen alku.....

Tunnustetaan, tunnustetaan... (miksiköhän tuo "fraasi" esiintyy kirjoituksissani niin usein?)
Nyt loppui "pokka". Niin monelta olen jo asiasta kuullut ja itsekin asiaa vähän mainostanut.
TdT painoi ajatuksissa sen verran, että vaihdoin taakse uuden renkaan. Noo... Olihan se edellinen jo vähän kulahtanut. EN TYKKÄÄ edelleenkään Schwalben "Ralli Ranesta", mutta kun nyt ei muutakaan "hyllystäni" löytynyt. Joskus, heikkona hetkenä, tullut hankittua alennuksesta "halvalla"(!).

 

Ruusuja......

Rosen demopäivä vieraili Seinäjoella ja pitihän "TAAS" sinne mennä pällistelemään.
Itsensä kiusaamista.... Monta syvää huokausta ja tyhjän kukkaron ajattelua.....

 

Enemmänkin olisi porukka sopinut.....

 

 

 

Pettymyksiä......

Olen jatkanut noitten hiekkakankaitten ajeluja. Aina tulee tietysti hienoilla poluillakin pettymyksiäkin...

 

Hirvi-Baari ei ollut vielä auki :-(

 

Pohjalaisuutta(ko)???......

Loppuun vielä uskomaton kertomus, jossa ei vielä ole viimeistä sanaa sanottu. Jännityksellä seuraan tilanteen kehittymistä......

Pari kilometriä kodistani, eräs maanomistaja "suutahti" keväällä Seinäjoen kaupunkiin. Kolmisenkymmentä vuotta olen kulkenut ko. polkua ja reilut kymmenen vuotta se on ollut ulkoilureittinä. Nyt maanomistaja on rakennellut ja parannellut barrikaadiaan muutaman päivän välein. Vaijeria levitelty, ettei kukaan paha setä vaan tule moottorisahalla purkamaan "teosta". Jäteöljyllä tuhrittu metsää leveältä, ettei vaan kukaan pääsisi kulkemaan esteen ohi. Ainakaan itseään likaamatta. Ja viikko sitten ryhdyttiin oikein maansiirtohommiin.
Eilen kiusanteko muuttui sitten mielestäni vahingonteoksi. Kuvanmukaista tavaraa löytyi maastopyörän renkaista....
Kaikkea se pahamieli saa ihmisen tekemään. Vai eikö vain lääkitys ole ihan kohdillaan....

 

Pahaa jälkeähän ne maahan upotetut ja teroitetut, metallipiikit tekee....

 

 

Naatitaan, naatitaan…..

Peurunka tuli nähtyä. Niin kuin lupasin menin vain ajelemaan….. Aamusta mietin, menisikö kierrokselle vai kahdelle, mutta sää painoi vaaan yhdelle kierrokselle. Ja hyvä niin. Rinki tuli nähtyä ja suht mutaiseksi havaittua.

Yhdeksän kilometrin kohdilla laskussa alkoi vasta tuntua taas hyvältä… Tai siis ei hyvältä, mutta normaalilta. Se olikin hyvä, sillä siitä alkoi suurin yhtämittainen nousu.
Vähän taas pelotti ”nahka kalju” ”Ralli Rane” takarenkaana, mutta hyvinhän se siellä sutii. Enpähän vaihda rengasta vieläkään…….

 

Elämäntapa intiaani……

Kevät ei meinaa lämmetä ja sateitakin tutuu liikkuvan lähes päivittäin. Jotain taas piti keksiä, että mieli alkaisi kirkastua.  Seinäjoen seuduilta löytyvät mutaiset, turpeiset, kuraiset, kivikkoiset ja juurakkoiset polut eivät mieltä kirkasta. Siispä, heikolla ympäristöopin taidoillani, etsiskelin tietämiäni hiekkakankaita renkaan alle.

Loppuun laitan kuvia ajelemiltani poluista…..

 

Yksinkertainen maratoonari….

Mietityttää, että olenko enää ihan täysin ”yksinkertainen maratoonari”. Lauantaina olin ajelemassa ”etuautona” Seinämaratonilla. Ihan kiva kokemus tuokin. Ainakin niska tuli pyöritellyksi ja venytellyksi. Aika monta kertaa piti katsoa taaksepäin, vaikka peilikin oli käytössä.

n. 15 km/h keskarilla, aikaan 2.55. Sykkeellä 100 + - 5.

Liika on liikaa……

Mikähän tuota 23.5 päivää oikein ”riipoo”. Äkkiä laskien taitaa olla yhdeksän erilaista (liikunnallista) tapahtumaa, mihin voisi mennä.

No, arpa on heitetty…. Tour de Tampere.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

No olihan siellä jossain vähän märkääkin...

 

 

 

 

 

Voisiko maastopyöräilijä vielä muuta vaatia....

 

Maastopyöräilijän pahin vihollinen: Ponsse

 

 

 

Olmin lait……

 

Aikoinaan (muistaakseni) vuonna kivi ja kanto, tuli käytyä jotain sähköpuolen koulua. Siihen aikaan tuli Ohmin laki tutuksi. Nytemmin kun (maasto)pyöräily on alkanut kiinnostaa miestä, vannon enemmän Olmin lakiin.

Olmi on kunniakkaasti laatinut ohjeita pyöräilyn harrastajille siitä, kuinka selvitä kunniakkaasti Jämi MTB elokuun alussa läpi. Ajamisen tekniikan harjoittelemiseen on viisi…. ööööö. Siiiiis 1,2,3….. No laskekaa itse…. ohjetta.

Huomio kiintyy ennenkaikkea neljänteen pykälään, jossa suositellaan harjoittelemaan ajamista myös väsyneenä. TÄÄLTÄ HEP!.... Vappunakin, kuin ajoin toista kellonympärystä, yksitoista (11) tuntia ajoin siitä väsyneenä. Muutenkin tuntuu siltä, että tuota on tullut harjoiteltua PALJON. Tästä voi vetää ihan suoran johtopäätöksen, että siinähän minun täytyy olla hyvä!!!

Pitäisiköhän kokeilla jotain muitakin kohtia?????

 

Mitäs sitten……

Vappuajelusta alkaa olla jo ”suurinpiirtein” palautunut ja pitäisi suunnitella tulevaa.

Ma                      Pyöräsuunnistus iltarastit

Ti                        Seuran kovempi yhteislenkki

Ke                       Seuran kevyempi yhteislenkki

To                       Pyöräsuunnistus iltarastit

Pe                        ????

La                        Peurungan4-satanen

Su                        ????

 

Hmmm….. Jos tuonne Peurunkaan nyt innostuu lähtemään, ajan teatteri termein: ”Läpimenon”

Lääkärin määräys….

Aina joskus joutuu paikkoihin, jossa jonkun muun tilannetaju aiheuttaa totaalisen repeämisen. Kadehdin todellakin heitä verbaalisesti lahjakkaita.

Vapun aattona oltiin juhlistamassa iltaa eräässä ravintolassa. Jossain vaiheessa tulee aina tarve käydä ”kusilaarilla” ja siinä seiseskellessä eräs vessaan tuleva henkilö huomasi jo kaikki ”seisomapaikat” varatuksi. Pöntölle mennessään toi asian julki: ”Pakko mennä istualtaan kusemaan, kun lääkäri on kieltänyt nostamasta mitään raskasta”…..

Naamakirja ongelmia….

Koska Etelä-Pohjanmaalla sanotaan asiat suoraan ja niin kuin ne on, niin: PERKELE !

Alakaa pikkuhiljaa pänniä nuo feispuukki kaverit. Kaikki vain tuntuu ”elvistelevän” ajeluillaan. Joku on ajanut maasturilla toistakymmentä tuntia, joku yli kaksisataa kilometriä. Ja joillekkin ei enää päivät riitä, vaan on ajeltava ihan yötä myöten.

PERKELE, että meinaa Pohjalainen kateus saada itsellä otsasuonen pullistumaan. Pitäisi varmaan nuo tuollaiset kaverit heittää ulos koko kaveriporukasta. Vai antaisko itselle ”bannia” koko naamakirjasta. Josko sitä sitten alkaisi mieli laantua.

Mutta taitaapa se toimia toisinkinpäin. Kyllähän nuo minun kahden tunnin lenkkien hehkutukseni saa pyöräilevät kaverini lähinnä myötätuntoisen säälin valtaan. Minkähän takia on joskus luullut minuakin joksikin  ”pyöräilijäksi” ja erehdyksessä tullut hyväksyneeksi kaveripyyntöni. Näen jo sieluni silmin, kuinka etusormi hivelee hiiren näpsäytintä ja niin on Vema out pyöräilevästä kaveripiiristä……

PERKELE.....  Tulee mieleen se Pohjalaisen akan tokaisu, kun katsoi naapurin hautajaisia, johon ei oltu kutsuttu: ”Vielä sitä kuollaan meilläkin!”

 

Veman Vappuajelu…..

Palanmatkaa tuli koluttua Seinäjoen, Ilmajoen ja Kurikan metsäautoteitä ja reitin varrelle sopivia polkuja. Ja taisi tulla käväistyä Laihiankin puolella. Hommaa helpotti se, että metsäautotiet oli loistavassa kunnossa. Ajotuntumaltaan lähes asfaltin luokkaa.

Tarkoitus oli ajaa kellon ympäri, mutta jossain vaiheessa lopetin kellon vilkuilun ja alkoi 200:n metsästys….

Täytyy vielä muistaa, että ei tälläisiä lenkkejä ajeta ajan tai kilometrien takia. Ne on kuitenkin niin riippuvaisia ajetusta maastosta. Tällaisia ajetaan siksi, että (vanhan) pitää itselleen todistella jotain……

Toivottavasti ”joku” elää tämänkin jälkeen siinä autuaassa harhaluulossaan, että minä muka olisin joku maastopyöräilijä…..

 

Hyvää Vappua

 

 

Ei ollut hevosia uimassa....

 

 

Onpa paikkaa nimellä heitetty....

 

 

 

Matkailijan eväät: Geeliä ja banskua...

 

 

 

Hahtikivi. Enpä ole tuon olemassaolosta ennen tiennyt. Yksinäinen kivi tiputettu keskelle metsää. Vieläpä siististi pienempien kivien "kivijalalle".

 

 Tätä piisasi.....

 

 

Polje polje...

 

 

 

 

 

Nopan hirvi"mutteri".

 

 

Ajan hammas syönyt muistopaatta.

"Tapio rakensi tämän metsäautotien 1959"

 

 

Niinistönjärvi

 

 

Neulaspolkua...

 

 

Tänä Vappuna ei päässyt tansseihin :-(

 

 

10 tuntia takana ja pakko saada jotain "kiinteää". Plussana sitten suolaa ja (tietysti) Cokista.

 

 

Kotona jälleen.....