Sivut

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Pintakaasulla.....




Monesti kirjoitelman otsikko pulpahtaa helposti, mutta nyt se oli hakusessa. Muita vaihtoehtoja olivat:” Koittelee, koittelee, vaan ei hylkää…”  ja toisena” Rintaan pistää ja vit…. öööö kenkuttaa…”  Eilen iltainen ajelu tuotti sitten, tätä hetkeä parhaiten kuvaavan, ”Pintakaasulla…”
Pitänee palata ajassa muutama päivä takaisinpäin, eli viime lauantaihin….

Lauantainahan oli Seinäjoella ”mara”cupin kilpailut. Minun roolini kilpailupäivänä oli ajaa 0-autona ja vielä viime hetkillä tarkastaa, ettei reitille ja merkkauksiin ole tapahtunut mitään tuhoja ja tihutöitä. Sai ajella reippaan lenkin, jota tietysti muutamien sulkunauhojen paikoilleen nostot katkoivat.
Huomasin että erään polun lähtö voi alkaa kiinnostaa ajajia ja siksipä päätin nostaa sille lähistöllä olevan pikku puun merkiksi. Vasemmalla kädellä tartuin maassa lojuvaan kepakkoon ja tempaisin. Oli tietysti tarttuneena johonkin. Pari naksausta lisää volyymia ja uusi tempaisu. Nyt ei enää vastustusta ollutkaan ja tuli ”turha tempaisu”. Huomasin heti, että rinnassa tapahtui ”jotain”. Koska ”kone” oli kuitenkin kuumana, jatkoin aura-auton tehtävääni eteenpäin, kiinnittämättä asiaan sen kummempaa huomiota. Myöhemmin kyllä huomasi….  
Neljännen (+-1) kylkiluun kiinnitysrusto rintalastaan, oli saanut ”kipeää”…..


Kokeilua….

Sunnuntai oli pyörätön päivä ja maanantaina kokeilemaan ajamista. Kevyttä retkeilyvauhtia tasaisella kestää, mutta ei juurakkoa. 
Tässä vaiheessa alkoi oma taivas tummeta… Olin kuitenkin ladannut itselle jonkinlaisia ”paineita” ensi viikonlopun Syöte mtb:hen… Viimeksi tuli ajettua ”kisavauhtia” keväällä Nurmijärvellä ja nyt oli tuntu, että vauhtia on kaivettu esiin koneesta aiempaa enemmän. Sekin alkoi harmittaa, kun yksinkertainen jätkä oli ilmoittautunut kaksinkertaiselle matkalle…  
Vaimo kyllä yritti lohduttaa, että ”Kyllä sä sen läpi ajat, sopivassa pillerihumalassa..” Tähän kommentoin, että entäs jos oikeassa humalassa?……
Tiistai on toivoa täynnä… Tässä tapauksessa toivottomuutta! Ilmaa ei pystynyt edelleenkään vetämään palkeisiin täydellä teholla… Myös käsien käyttö ylämäissä oli kärsimystä… Siispä ajelin pari tuntia ”PINTAKAASULLA….” Ja pesin pyörän….




Syötettä kohti….

Syötteen starttiin olisi kolme päivää. Olin laatinut hienon valmistautumis”systeemin” viimeiselle viikolle, mutta mutta… Pyörä on pesty ja odottelee auton katolle nostamista, eli ”näillä mennään”….
Unohdetaan ne ”Ajetaan pari neljän tunnin kierrosta ja mennään olusille” ajatukset ja lähdetään ajelemaan ”puhtaalta pöydältä”. Jos ajaminen ei oikein onnistu, onpahan aikaa katsella maisemia. Sekään ei ole tässä tapahtumassa ollenkaan huono vaihtoehto.


Fiilistelyä….

Mitäpä sitten odotan lauantailta…
Muutama asia on jäänyt mieltä kaihertamaan.
1.   Pikku-Syötteen lasku. Josko nyt saisi vapaan laskun??? No, ainakin toisella kierroksella.
2.   Säkkisenojan reunalla polku paikoin kallistui sen verran, että viimeksi eturengas lähti ”alta”. Nyt vedetään ”sukkana” läpi…
3.   Montako rappusta sitä kannettiinkaan pyörää Pytkynharjun portailla??? Laskin ne kyllä viimeksikin, mutta (ikään ja dementiaan vedoten) en enää muista….
4.   Loppunousu. Siitä ei sen enempää….. Se pitää kokeilla ihan itse….

Kuusamon ”karpaasi” kiteytti reitin minusta hyvin:

Kaikki vaan mukaan, erinomainen tapahtuma ja loistavat puitteet. Syöte on Maastoajon korkeakoulua ala
- Pikku-Syötteen sykehuiput
- Säkkisenojan mahtipolut
- Pitämävaaran mustikkamättäät (jotku tutustuu niihinki..)
- Naamankaharjun pätkää ja lasku Alahuuhkasen rannoille
- Maisematien avaruus
- Pytkynharjun portaat ja harjupolut
- Saarilampien tykkipolut
- Riihisuon ja Romekankaan sukanpuristukset
ja sitten se vain paranee...
...
Pärjänjoen rantabulevardilta uuteen nousuun!


Epätieteellisen seuran tutkimuksia…

Tässä kun ei oikein tiedä omaa vauhtiaan…
Epäilen kuitenkin, että hyttyset jää vauhdista.
Muutama vuosi sitten tehtiin mutu tutkimusta kuinka lujaa paarmat lentää… Tulos oli, että lähes 25 täytyy olla mittarissa, ennen kuin kavereita alkaa hapottaa.
Kuinkahan lujaa mäkäräiset lentää?.....

Näihin tunnelmiin…. Näemme Syöte mtb:n 120km lähdössä…..





torstai 24. heinäkuuta 2014

Onko Tahkon jälkeistä elämää...

 
 
Monilla, joilla Tahko oli kesän päätavoite, tuntuu olevan lieviä asennoitumisvaikeuksia aloittaa taas ajeleminen. Itselläkin tuntimäärät hivenen notkahtivat, vaikka kuinka yritti uskotella Tahkon olevan vain yksi etappi kohti Syötettä. Tietysti nyt vähän sai levätäkin 120 km yöllisen rypistyksen jälkeen. Aika pian kuitenkin päästiin taas tuttuun rytmiin. Tai tuttuun ja tuttuun…. Sen verran tuleva painaa mielessä, että ajelut ovat vähän ajallisesti lyhenneet ja olen ”yrittänyt” sisällyttää niihin jotain ”harjoituksellista”. Mäkien kiipeämistä tai vauhtikestävyys pätkää.
Toisaalta " Purkka " heitti ehdotuksen "makkaranpaisto vauhdista". Koska tämän pitää olla myös hauskaa, tartuin syöttiin heti. Katsotaan pysyykö kaveri suunnitelmissaan....
Toki pitää muistaa, että hänen "makkaranpaisto vauhti" lienee lähellä minun kisavauhtiani......
 

Jässikän jalat….

Olen taas käynyt kiemurtelemassa hierojankin pöydällä. Eipä tuota kaverin käsittelyä voi oikein nautinnoksi aika-ajoin kutsua. Enemmän taitaa olla matomaista pakoon kiemurtelua, minun osaltani….. Eikä myöskään tarvitse moittia ”vain pintasivelystä”. Pohjia myöten irrotellaan jumeja…..
Päädyin ottamaan kolmen kerran sarjan tätä kidutusta. Saapahan taas pitkästä aikaa paikat ihmiseltäiseen kuntoon.
Tuo käsittelykin on tuonut elämään pyörättömiä päiviä. Lihaksistossa on käsittelyn jälkeen sellaiset tunnelmat, ettei oikein tiedä seuraavan parin päivän aikana, pitäisikö vapaata, vai lähtisikö palauttelevalle ajelulle.
Ilmeisesti hierojankin mielestä jotain hierottavaa löytyy, sillä kertoi minulla olevan ”jässikän jalat”. Asiakassuhteen pysyvyyden nimissä ei enää uskaltanut kommentoinut muuta osaa. Tiedän kyllä…  Jässikän jalat, lässikän vartalossa……
 

Pyöräsuunnistusta….

Kävinpä taas kokeilemassa pysu kisoissa Ähtärissä, olisiko menestystä. Tunnelmat kisojen jälkeen olivat kaksijakoiset. Kiteytettynä voisi sanoa: Pyörä kulkee, mutta suunnistus on täyttä paskaa.
Tulipa kuitenkin keskimatkalla ja pariviestissä kolme tiukkaa starttia ja se taisi olla pääasiakin.
Kisojen jälkeen heittäydyin oikein analyyttiseksi ja pohdin syitä heikkoon suunnistukseen. Tai suunnistus sujui, mutta tuli jotain aivan karseita virheitä. Esim. En osaa enää laskea kymmeneen…… Eli keskittyminen suoritukseen ”tökkii”.

Pariviestin lähtöä odetellen (Kuva: Timo Laurila)


Palasin syitä pohtiessani takaisin Tahkolle ja el Grandeen. Jos ajon aikana alkaa ”tuntua pahalta”, yrittää sitä ajatella jotain ihan muuta. Tällaisella henkisellä sodankäynnillä omia tuntemuksia vastaan, saa pahaa oloa siirrettyä sivummalle. Suunnistuksessa tämä ei vaan toimi. Pitäisi koko ajan intensiivisesti ajatella VAIN suunnistusta.
Niin se el Grande…. Tänäkin vuonna se pari kertaa kavuttiin ja kävin siis henkistä sodankäyntiäni itseäni vastaan, vertaamalla sitä Syöte MTB:n loppunousuun.
”Älä valita, tämähän on vain puolet Syötteen loppunoususta.... Tämä täytyy mennä vielä hymyillen ylös, jos meinaat Syötteestä selvitä....  Tämähän on vain pieni mäen töppyrä.”    Ja jotain muuta tällaista…..

Loppuun vielä vinkki: Raskaatkin ylämäet saa tuntumaan helpommilta menemällä vielä isompiin mäkiin…..

 

Päivitystä….

Vanha satulakin alkoi tulla ”tiensä päähän”. Ehtihän se jo muutamia tuhansia kilometrejä palvella. Uutta satulaa ei tarvinnut kovin kauaa haeskella. ”Kahta en vaihda, Selle Italian satula ja Löfflerin housut ! ”
Kun sopivan satulan on löytänyt, ei tarvitse muita katsella….
Tätä Selle Italian SLR satulaa taitaa olla paljonkin porukoilla, mutta eipä tuokaan kaikille sovi.

Selle Italia SLR
 
 
Niin kuin eräs kaveri kommentoi: Kaikki pers…   ööö…    pyrstöt ei ole veistetty samanlaisiksi.


Muoviset ”pitkospuut”…..

Tässä iltana eräänä kävin ajelulla, ILMAN sykemittaria. Olipahan kiva kruisailla tuttuja ja tuntemattomia polkuja, rennolla otteella. Piipahdin myös Paukanevan pitkoksilla, johon tehdään koepätkää muovisista pitkospuista. Jätänpä nyt tarkemmin asian kommentoimatta, etten suututa jotakuta ”Kukkahattu tätiä”…. Ihan ajettavaa kuitenkin.



Samaisena iltana onnistuin hommaamaan kesän ensimmäisen ”puujalan”. Mänty pahus ei huomannut minun tuloani, eikä ehtinyt väistää alta pois…….


Kisaamaan…..

Tämä viikko menee Joupiskan maracupin järjestelyissä. Reittiä tahkotaan ja merkkaillaan….. Ilmoja näyttä piisaavan viikonlopulle saakka ja hellekisa lienee tulossa. Onneksi ollaan jo vähän totuttu keleihin, ettei tule yllätyksenä.
Tervetuloa kisoihin ja muistakaa juoda…..


Hulluna on hauska olla, mutta aina se ei ole kivaa….
 
Ensi viikolla alkaa Mikolla ja Pekalla kovahko urakka. Off road Finnmark 700 starttaa. Toivotaan että kalusto ja miehet kestää. ISO peukku ja ONNEA matkaan!