Sivut

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Pisteitä keräämässä....




Liikunnallinen viikonloppu on taas takana ja tässäpä raporttia…

Sunnuntaina olin Jyväskylässä suuntautumassa maastopyöräilystä tuonne seikkailu-urheilun suuntaan.  Jopa ry järjesti rogaining kilpailun, ja sinnehän sitä piti itsessä tyrkätä.
Mitä sitten on rogaining? Lyhyesti: Kartalle on merkitty ”rastipisteitä”, joilla saa käydä valitsemassaan järjestyksessä. Myös reitin suunnittelu ”rastilta-rastille” on omalla vastuulla. Rasteilla käynneistä saa erilaisia pistemääriä. Tavallisesti helposti löydettävistä vähemmän ja vaikeasti saavutettavista enemmän. Kilpailussa ilmoitetaan myös maksimi suoritusaika, johon mennessä on leimattava maalissa. Voittaja on yksinkertaisesti se joukkue, joka kerää eniten pisteitä rasteista. Oli tietysti 2 tunnin ja 4 tunnin sarjat ja meille enemmän lääkityksen tarpeessa oleville, 8 tunnin setti.

Valmistautumista….

Viikkoa ennemmin tuli ajettua pari kisaa. Piti yrittää vähän palautella ja sitten heti ”ladata” uuteen pidempään koitokseen. Lauantaina ajetun kisan jälkeen kävin jo sunnuntaina kevyesti pyörittelemässä 1,5 tuntia. Maanantai oli ajamaton päivä ja vasta tällöin reiden etuosat kipeytyivät. Tiistaina 3 tuntia ajelua, muutamalla ”happojen rajoille”, suoritetulla pitkällä vedolla. Keskiviikkona olikin sitten seuran yhteislenkki ja 4 tuntia meni vauhtileikittelyn merkeissä. Torstaina vaimo ilmoitti, että illalla on tupa täynnä naisia ja voisi keksiä jotain ”pakomatkaa”. Yritin lyödä monta kärpästä yhdellä kertaa ja lähdin ajelemaan eräälle laavulle syömään iltapalaa. Taas neljä tuntia ajelua, tosi tiukalla sykekurilla.


 
Iltapala syöty. Mitähän kautta kotiin?...



 
Kotiinpäin oli valinta... Pitkä reitti vai märkä reitti. Arvatkaa kummanko valitsin....?


Samalla tuli treenattua repun pitämistä selässä. Vanha Bellin reppu alkoi olla tiensä päässä ja olin juuri ostanut uuden repun. Jos ei nyt ”äkkiparanemista”, uskoontuloa tms. tule vastaan, pitempiäkin pyöräretkiä tulee taas tehtyä. Näillä tarvitsee jo sen verran tavaraa mukaan, ettei juomareppu oikein riitä. 

Millet respiration 25
 
Kohtuullisen helpostihan tuo kulki mukana. Näin yksinkertaiselle kaverille kylläkin aivan liikaa liikkuvia osia..... 
Perjantain ja lauantain yritin pitää itseni poissa pyörän lähettyviltä..

Tankkausta….

Keskiviikkona aloin löysäillä ”kalorikuria” ja torstaina mätin jo kaiken mitä näin… Ja jos vähänkin maistui kaloripitoiselta. Oli sitten normi ruokaa tai ”patukkaa”.
Perjantai meni ”kaloripöhössä” ähkyessä. Lauantaina lähdin jo puoleen matkaan kohti Jyväskylää, mökkeilemään ja viettämään perisuomalaista mökkielämää. Syömään, juomaan ja saunomaan. Tuo juomapuoli ei kyllä ollut se perinteinen ”pullo kossua”.
Sunnuntai aamulla pari lautasellista puuroa ja juuri ennen kisaa vielä sämpylää ja banaania.
Kisan aikana söin pari energiapatukka, kaksi banaania ja muutaman ison geelin. Juomaa meni 2,5 litraa urheilujuomaa, 0,5 litraa vettä ja kaksi 0,5litran Coca-Cola limsaa.
Kaiken kaikkiaan energiat ja nesteet riittivät, eikä niiden takia tullut mitään ongelmia.

Lähtö….

Kello 9.00 annettiin kartat ja reitin suunnittelu alkoi. Heti huomasi, että ratamestari oli tehnyt tosi haasteelliset rastit ja ajatus vain löi tyhjää karttaa tuijottaessa. Viimein aloin saada jonkinlaista reittiä kartalle. Ajatuksissa oli lähteä kartan pohjoisosalle, missä olisi rasteja vähemmän, mutta ne olisivat pistearvoltaan suurempia. Pohjoisosaa länteen ja Nyrölän Kallioplanetaariossa noin neljän tunnin kuluttua, puolessa matkaa. Samalla saisin vetää enemmän pyöräillen alkumatkan, sillä ajamaanhan tänne olin kuitenkin tullut. Loppumatkaksi suunnittelin 2-3 erilaista lopetusta, joista sitten valitsisin sopivan käytettävissä olevan ajan mukaan. Arvioin, että noin 140 km tuli reitin mitaksi...
10.00 lähdettiin liikkeelle ja takaisin pitäisi olla 18.00.

 

Pohjoisen suuntaan lähti vain pieni osa joukkueista ja parin rastin jälkeen jäin koko loppumatkaksi yksin. Ensimmäinen puolisko kisaa meni aika hyvin suunnitelmien mukaan. Kallioplanetaariolla olin noin 4,5 tunnin kuluttua. noin 15 min oli tullut suunnistuksen/reitinvalinnan/varmistelun takia takkiin ja toinen 15 min. maaston mäkisyyden ja pikkupolkujen suuren määrän vuoksi. Muuten tuntui vielä ihan hyvältä.
Sitten alkoi vaikeudet....... Muutaman rastin jälkeen aloin suunnitella vauhdissa, kuinka lyhentäisin reittiäni. Sain loisto idean yhdestä "oiosta". Tuuppaisin pyörää metsässä reilu puoli kilometriä seuraavalle rastille ja siitä jatkoa seuraavalle.... Oiko meni ihan hyvin. Ehkä vähän liikaa oikealle varmistaen, mutta vähän niin oli tarkoituskin. Ja sitten vain seuraavalle.... Silloin tajusin virheeni. Seuravalta rastilta eteenpäin oli vain hyvin huonoja ja erittäin huonoja jatkomahdollisuuksia. Voi nyt PIIP... Pyörä pysäyksiin ja suunnitelma B etsintään. Päädyin tekemään alamäkeen tuuppauksen, järven rantaan ja järven päästä taas ajettaville reiteille. Tämä oli alkuunsa huono idea. Taimikkoa ja hakkuujätettä riitti. Viimein pääsin järven rantaan, mutta sielläkään ei oikein mitään polkua mennyt. Tuuppasin järven päähän ja tajusin ISON mokani. Järvestä lähti puro, josta ei ilman uintiliikkeitä yli päässyt. Hetken etsiskelin ylityspaikkaa, mutta sitten luovutin. Takaisin ei ollut menemistä ja lähin metsäautotie oli noin 700 metrin päässä. Kiroilua ja pyörän raastamista perässä. Viimein pääsin tielle, joka ei johtanut oikein minkään rastin suuntaan........ Puoli tuntia tempoilua, ilman pisteen pistettä. Näin ei oikein pärjätä kisassa.... Hain vielä pari rastia ja sitten oli aika suunnata kisakeskusta kohti. Suunnitelmissa oli hakea ensin 8 pisteen rasti ja matkan varrelta pari 3 pisteen ja ehkäpä yksi 4 pisteen rasti. Saavuin 8 pisteen rastin seutuville ja rastia ei vain löytynyt. Juoksentelin pikku polkuja edestakaisin, mutta ei vaan osunut kohdalle. Reilun kymmenen minuutin jälkeen luovutin. Aikaa tuhraantui niin, että päätin ajaa 3 ja 4 pisteen rastien ohi ja hakea lähellä kisakeskusta oleva 9 pisteen rasti. Tiesin, että nyt on kiire, jos meinaa ehtiä maaliin ajallaan.... Viimeisellä rastilla leimatessani katsoin, että kuusi minuuttia aikaa ehtiä maaliin. Ei kun menoksi.... Maaliin saavuin minuutin myöhässä.....

8 tuntia ja 1 minuutti, 130 kilometriä ja 1500 metriä nousua ilmoitti kompuutteri ranteessa.

Kisakarttaa voi katsoa täältä....

Yhteenveto...

Sain hyvän kevään pitkän kisavauhtisen harjoituksen. Seuraava vastaava sitten odottaa Tahkolla. Tyytyväinen olen kuitenkin suoritukseeni fyysisesti. Varsinkin lopun 30-40 minuuttia tulivat omasta mielestäni suorituskykyni rajoilla. Mitään notkahdusta menossa, eikä kramppeja vaivoina..... Vaikka kesän ensimmäinen helteessä ajettu pitkä kisa ennakkoon vähän pelotti, tankkaus ja nesteytys onnistuivat.

Ps. Maanantaina oikein alkoi itseäkin naurattaa..... Ilmeisesti elimistö oli vielä aika sekaisin ja kuumia ja kylmiä aaltoja tuli jatkuvasti. Ikään kyllä sopisi jo vaihdevuosi vaivat, mutta uskon kuitenkin sen johtuvan edellisen päivän rasituksista....... Sain kuitenkin myötäelää päivän joittenkin vaivoja :-)

 

maanantai 12. toukokuuta 2014

Kahden kisan etelänmatka

No niin… Alkaa taas elämä tasaantua sen verran, että ehtii istahtaa sähköaivon ääreen…
Viikonloppu meni pyöräillessä…
Koska Etelä-Suomeen mentiin matkaan lähdettiin perjantai aamusta. Vaimon vieressä riemuitessa ”kisaturismi kauden”, tämän kesän alkua, suunnistettiin Sipoon Nikkilään. Täällä aloitettaisiin illalla pyöräsuunnistuksen kansallisella kisalla. Siellähän monien vuosien varrelta kertyneet tutut taas tapasivat, ei niin pitkän, eikä kylmänkään talven jälkeen. Rupateltavaa olisi riittänyt, mutta ajamaankin täytyi lähteä. Lähtenyt olisi kyllä mielellään ennemminkin… Sillä kevään ensimmäinen kunnon sade, alkoi piiskata eteläistä Suomea oikein tunteella.
 
 Pyörä odottaa sateessa polkijaa....

Jotkut ehtivät ajaa kisan kuivalla kelillä ja olivat kyllä onnekkaita. Reitin varrella oli sen verran liukasta juurakkoa. Vielä useinkin viistosti kallellaan olevalla polulla. Ajaminen oli paikoin, enemmän tai vähemmän taiteilua ja pystyssä pysymisen tavoittelua. Parissa alamäessä jopa hiipi ajatus siitä, että nyt ei enää mies vie pyörää, vaan pyörä miestä.
Suunnistuksessa näkyi kolmen vuoden tauko lajista. Hermostunutta yliyrittämistä olisi ehkä osuvin ilmaus. Noin puolessa välissä rataa alkoi jo itseäkin naurattaa moinen vouhkaaminen. Siitä eteenpäin tuli jo muutamia onnistumisen elämyksiäkin. Ehkäpä tämän vielä oppii… Tai sitten ei….
Fyysisesti ei ollut hyvä päivä ja liukkaat olosuhteet eivät oikein antaneet mahdollisuutta pistää itseä ”lujille”. Kisakausi on kuitenkin avattu vajaan tunnin aloituksella, ja hyvä niin.

….pyöräillessä…..
Seuraavaksi päiväksi piti hommata itsensä puolilta päivin Rajamäelle. MTB ajohan alkoi vasta 13.30 ja aamusta oli aikaa tehdä se ”pakollinen” IKEAn keikka. Samalla kun seuduilla pyörittiin, myös minä kävin ostoksilla, mutta siitä myöhemmin....
Autoillessa kisakeskusta kohti, vaimo esitti terävän huomion… ” Kun tuolla Seinäjoen suunnalla ajellaan, ihmisillä ei ole pyöriä autojen katoilla. Mutta annas olla, kun lähdetään ajamaan kauemmas, pyöriä alkaa aina näkyä tosi monissa autoissa.” Syytä moiseen ei tarvinnut pitkäänkään pohtia…..
Rajamäellä oli jo täysi kisameininki päällä, kun paikalle saavuttiin. Taas se tuttujen kavereitten määrä, joidenka kanssa piti vaihtaa ”talvehtimisen” kuulumiset oli lukuisa. Kyllähän me vaan niin isoa samanhenkistä perhettä ollaan…..
Noh.. Pyörä kasaan ja lähes kylmiltään lähtöön. Jätin vähän tahallaan lämmittelyn vähemmälle. 13.30 lähdettiin alkumatkan kilometrin päällysteosuudelle. Pää pyöri ja aivot yritti raksuttaa, mihin kohtaan letkaa alkaisi itseä tyrkyttää. Otin kuitenkin hyvin varovasti ja sopuisasti löysin itseni vähän puolen välin huonommalta puolelta. Pätkä latupohjaa ja sopuisasti polulle. Noin neljän kilometrin kohdalla alkoi tuntua, että paikka harvenevassa jonossa on löytynyt ja nyt saa mennä jo omaa vauhtiaan.
 
Rajamäen lähdössä....
 

Reitin aloitus oli vähän helpompaa teknisesti. 10-15 km välille oli löydetty vähän teknisempääkin kivikkoa poluille. Ensimmäisellä kierroksella jotkut 26” ajavat näyttivät olevan vaikeuksissa täällä. Omakin ajo vähän rikkoutui ja paikoin meni tuuppaamiseksi. 15 km jälkeen taas alkoi helpompaa ja sopivasti sain eteeni hyvän ”selän”. Näin mentiin ensimmäinen kierros loppuun. Pysähdyin nappaamaan banaanin palan huollosta ja hivenen tipahdin letkasta. Toisen kierroksen ensimmäiset 15 km menin lähes yksin. Jossain edessä vilahteli muutaman hengen ryhmä, mutta väli ei lyhentynyt, ei pidentynyt, vaikka vähän oli yritystä saada heidät kiinni.
Tässä vaiheessa huomasi, että on kevään ensimmäisiä kisoja. Porukkaa alkoi tulla selkä edellä vastaan, lähes kaikki kramppeja valitellen. Ennen toisen kierroksen teknistä osuutta sain uuden juomapullon huollolta. yritin juoda, mutta hyvät juomakohdat oli kateissa. Jossain kohtaa kädetkin alkoi ”loppua” jatkuvaan röykytykseen. Pientä ravistelua ja sopivasti vastaan tullut ”talutus” alamäki toi helpotusta siihen vaivaan. 45-47 kilometrin kohdille sattui pieni notkahdus. Jotenkin vain tuntui, että vauhti hiljenee ja jalat tyhjenee. Sykkeissä tuota notkahdusta ei huomannut. Vähän ”vasemmalla silmällä” olin tarkkaillut syketasoani koko matkan ja se pysyi yllättävän tasaisena koko matkan. Pari henkilöitä tuli takaakin edelle, mutta enemmän itse ohittelin lopussa. Ihan loppukiriin ei enää löytynyt kiistakumppania, vaan kruisailin ihan yksin maaliin.
Mitäs tästä viikonlopusta jäi sitten käteen…. Suunnistuksellisesti mennään pohjamudissa. Sieltä ei ole kuin suunta ylöspäin.
Fyysisesti en oikein tiedä. Sarjani kärki näyttää karkaavan yhä kauemmas. Toisaalta joihinkin tuttuihin ei ole enää niinkään pitkää välimatkaa. Rajamäellä jäi jopa joitain ennen voittamattomiani kavereita huonommille sijoille.
Tasainen ajo, tasaisilla sykkeillä, ilman sen suurempia ongelmia. Sunnuntaina ajelin jo pienen palauttavan ajelun, ilman sen kummempia tuntemuksia. Ilmeisesti palautuminen on hyvin käynnistynyt. Maanantaina vähän tutui reisien etuosassa, että kait sitä on jotain outoa hommaa tehty jaloilla. Tätähän sieltä lähdettiin hakemaan. Vauhtia on vielä kesä aikaa kaivaa esiin….. Jäi hyvä mieli…..

 …äitienpäivän muodollisuuksissa….
Kun muodollisuudet alkoi olla hoidossa, oli aika kaivaa oman etelän ostosreissun anti esiin. Pientä askartelua ja varaosahyllyjen koluamista ja TADAA….. Siinä se oli vaimon äitienpäivälahja. Noin kello 18.00 kävin huutamassa ”mittatikun” paikalle ja säädettiin ajoasentoa kohdilleen. Ja pitihän sitten vielä yhdessä käydä pienellä koeajolla…..

 Vaimolle Äitienpäivälahja

…tulevan pohdintaa…
Tai eipähän tuota tarvitse taas hirmuisesti miettiä. Ensi viikonlopulle on ilmoittautuminen sisässä. Taas taitaa olla edessä jotain sellaista, mitä ei järki-ihmiset ihan ymmärrä…. No, eipä siitä vielä sen enempää. Pidetään hulluja jännityksessä…….

….ja lopuksi
Kisaviikonlopuksi vähän kevensin liikkumistani. Ilmeisesti valmennusporras ei tätä hyvillä mielin katsonut. Vaikka nyt yli 30 vuoden yhdessäolo vaimon kanssa on jo terävimmän kärjen tylsyttänyt ”hanipuppelipusipusi” kotiintuloista, nyt yllätti. Pyöräilyltä palatessani oli heti tyly kysymys vastassa: ” Mitä sä nyt jo tulit!?!”. Yritin hätäännyksissäni selitellä, että olinhan nyt sentään ollut lähes pari tuntia poissa…. Vastaus : ”Jaa-a, en vain oo tottunut, että tuut nuonkin nopeasti takaisin…”
Ihmisille tulee aina joskus tilanteita, että hetken kuluttua/myöhemmin vasta tajuaa mitä olisi pitänyt jossain tilanteessa vastata. Minullekin kirkastui vasta myöhemmin, että olisi pitänyt mennä kurkistamaan makuuhuoneen vaatekaappeihin….

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Liika on liikaa ja kohtuus liian vähän....


Muutama litra on taas ehtinyt vettä virrata Kyrönjoessa, sitten viime kirjoituksen. En oikein tiedä mihin tämä aika hupenee, mutta tässäpä taas päivitystä.

Tyttöystävä….
Tutustumisemme on edennyt hyvää vauhtia. Tunteja ollaan vietetty yhdessä ja kumpainenkin yrittänyt opettaa tapojaan toisilleen. Minulla on edelleenkin vähän ”sanottavaa” racing ralph renkaista…. En vaan löydä luottamusta… Myönnän, että voin olla vähän urautunut. Ajoin kymmenisen vuotta samoilla ”misukoilla” ja tunnen niitten käytöksen aika tarkkaan. Aina alkaa vertailla, kuinkas ne toimivatkaan….. Kyllähän ”ranetkin” pitävät eteen/taakse suunnassa, mutta sivunappuloiden sivuttaispito on mielestäni olematon. Jatkuvasti rengas lipsuu sivulle, ”yllättäen ja pyytämättä”. Se aiheuttaa ajaessa vähän tilanteita. Eräs kaveri kommentoikin, että tuotahan se on, kun tyttöystävän kanssa uusilla kumeilla tuhertaa, niin vahinkoja sattuu.
Toinen syy tähän ilmiöön on varmaankin pyörän geometriassa. Tässä 29” tuntuu paino olevan enemmän takapyörän päällä ja etupää on aika kevyt. Ei siis ole painoa painamassa rengasta kiinni kohteeseen. Tässä asiassa on varmaankin työsarkaa. Pitänee ottaa viimeisetkin ”prikat” stemmin alta pois ja yrittää vanhan miehen painaa selkäänsä kyyrynpään. Joku jo ehdotti stemmin kääntämistä alaspäin… Noh, jossain vaiheessa toisenlaisen eturenkaan hankintakin kangastelee mielessä….

Liikkumista….
Tunteja on kertynyt paikoin ihan kiitettävästi. Pääsiäisen aikoihin töissä oli vähän rauhallisempaa ja maasturin päällä tuli istuttua kymmenen päivän aikana melkein 35 tuntia. Tuohon kymmeneen päivään mahtui vielä yksi pyörätönkin päivä. vaikka mentiinkin vain ajelu-vauhtia, alkoi tuntua siltä, että nyt menee vähän yli. Elimistö alkoi potkia takaisin, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Piti ottaa vähän löysemmin, ja kun hyvä liikkumis”putki” katkeaa, uudelleen aloittaminen on aina yhtä vaikeaa. Ehkä se palo ja halu taas jostain löytyy…
Muuten on ihan normi kevätkunto. Omalla mukavuusalueella ajaisi vaikka päivän, mutta vauhtia on ihan turha siitä yrittää nostaa. Ehkäpä jossain vaiheessa pitää alkaa kokeilla keuhkojenkin käyttöä….
Vaikka tässä liikutaan uuden tyttöystävän kanssa, myös vanha rakkaus on nostamassa päätään. Pyöräsuunnistus on taas alkanut kiinnostaa muutaman vuoden tauon jälkeen. Perjantaina pitäisi lähteä Sipooseen kauden ensimmäiseen kisa-starttiin. Katsotaan sitten tarvitseeko jatkaa….. Samalla kun ”etelään” lähtee, niin  Nurmijärven maraan on ilmoittautuminen sisällä. Tästä se kausi pyörähtää käyntiin.
Kerrotaan nyt kaikille julkisesti…. Pidän kauden ”pää”tavoitteena Syöte MTB:tä. Kaikki muu on nyt yhdentekevää, kevään ja kesän aikana. Elokuun alussa yritetään sitten ulosmitata ”kuntoa”. Ainakin niin paljon, että pääsee aikarajan puitteissa toiselle kierrokselle. Näinhän sitä luodaan paineita itselle…….



Viime kesän Syötteen lähdössä


Lopuksi….
Eräänä iltana istuskeltiin vaimon kanssa olohuoneessa TV:n ääressä ja kertoiltiin päivän kuulumisia.  Minä kerroin, kuinka tyttöystävä oli heittänyt minut selästään soiseen mutalammikkoon (eturengas lipsui!!!).  Muutenkin avauduin suhteestamme. Vaimo puolestaan kertoi, kuinka urheilujuomat meinaa mennä ”väärään” kurkkuun kuntosalilla, kun pitää seurata nuorten ”Hunksien” alkujen tekemisiä, ja huokailla…. Tätä ylevää ajatusten vaihtoa kuunteli vanhin tytär (26v) keittiössä ja viimein ”repesi”. Sen minkä naurultaan pystyi, antoi varsin kriittistä palautetta vanhemmistaan. Palaute päättyi toteamukseen: ”Kuinka voi olettaa, että minusta voisi tulla ”jotain”, kun perintötekijät ovat tuota tasoa!”…