Sivut

torstai 28. toukokuuta 2015

Piikkigate.......



Pari päivää olen joutunut paistattelemaan julkisuuden valokeilassa. Puhelin on soinut ja piipannut aika tiheään tahtiin. Mutta alkaa ymmärtää myös näitä ”kesto julkkiksia”.  Eilen ei enää kukaan ollut kiinnostunut minusta. Enkä aio ensiviikolla julkistaa salarakas,  ero, yms. uutista. Eiköhän tämä julkisuus ollut tässä. Toivottavasti…….
Viime kirjoituksessa kerroin jo erään maanomistajan suivaantumisesta maillansa liikkujiin.

Viikonlopun aikana alkoi tulla kuvia ko. palstalta löydetyistä metallipiikeistä enemmänkin . Ihmiset mielsivät minut joksikin ”tietotoimistoksi”. Aloin jakaa SOMEen ihmisille varoituksia. Pääasiassa maastopyöräilijöille, koira piireihin ja hevos ihmisille. Homma ”räjähti käsiin”. Jakoja ilmestyi HETI satoja ja toimittajat kiinnostuivat tilanteesta. Radioon haastatteluja ja usean toimittajan kanssa paikalla käynti.

 
 

Vaikka olen yrittänyt koko ajan kertoa, etten halua mitenkään puuttua ulkoilureitti riitaan, haluan vain, että piikit saadaan pois maastosta vaarantamasta ihmisiä ja eläimiä, kaikille toimittajille viestini ei ole mennyt ”perille”. Ei kait olisi kovin mediaseksikästä ja taitavat nuo asiat kai liittyä toisiinsa.
 
 
 
 
KIITOS kaikille, jotka ovat löytäneet ja poistaneet piikkejä maastosta. Itsekin tuli käytyä ”pari kertaa” potkiskelemassa maata paikoilla. Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi loukkaantunut. Muutama maastopyörän rengas nyt meni, mutta eikös se kuulu lajin luonteeseen…..

Parina tarkentavana asiana kerrottakoot:

- Paikka sijaitsee muutaman sadan metrin etäisyydellä lähimmistä taloista. Itse maanomistaja asuu kilometrien päässä.  Eli ei olla kenenkään talon nurkalla.

- Piikkejä ei ollut vain baarrikaadiet ohittavilla/kiertävillä paikoilla, vaan koko palstan kaikilla poluilla.

- Ko. polkua olen lenkkeillyt kolmisenkymmentä vuotta ja mielestäni se on ollut aina tuon levyinen.

- Viime syksynä ei kaupunki kaatanut palstalta ”tukkipuuta”, vaan niitti reitin reunoilta peukun paksuista pajua. Tämä oli se ”viimeinen niitti” maanomistajalle irtisanoa ulkoilureittisopimus, kun kaupunki oli ”kaatanut metsää 20 metrin leveydeltä”…..

- Tarvitseeko jatkaa listaa……..? Enkä nyt kerro suvusta ja sen tekemisistä enempää L …..

 

Vielä muutamia linkkejä aikajärjestyksessä:
Face

Ilkka  Uskokoot kukin mitä haluaa......


TdT
Jutellaas vähän pyöräilystäkin… XX TdT oli taas maineensa veroinen. Korkeammatkin voimat olivat mukana ja ”tilattu” sateen loppuminen tuli ihan ajallaan. Ensimmäinen tunti oli vähän luikkaan oloista, mutta yllättävän nopeasti  kivet ja juuret kuivuivat. 2A ryhmä eteni varsin sujuvasti ja eipä tuolta (huonolta) huumoriltakaan tainnut ilman moni selvitä. Kiitos porukalle. Kiitos vetäjille Markukselle ja Pertille . Kiitos huolloille. Kiitos Tampereen ja Nokian polut, kalliiot ja hiekkaharjut. Aika monella tapaa voisi viettää kahdeksan tuntia huonomminkin…..

 
Huokausten kallioille nousu saa loppuosalta jo miehen irvistämään...
 
 

Vetäjän "viiva"...

Loppuun vielä hatunnosto Mikon extreme porukoille. Ollappa vähän nuorempi ja kovakuntoisempi, niin…….



Remonttia….
Tampereella sai takavaihtaja ”vähän kipeää” ja eilen yhteislenkillä haukkasi ”häkki” pinnoihin kiinni. Onnuttiin kotiin ja sitäpä tässä seuraavaksi pitäisi mennä katsomaan. Saako vielä väännettyä suoraksi, vai meneekö kaupan kautta illalla töihin…..

Tämäkin kait kuuluu ”lajin luonteeseen”…….
 
 
 

perjantai 22. toukokuuta 2015

Jännityksen loppu, vai sen alku.....


Tunnustetaan, tunnustetaan... (miksiköhän tuo "fraasi" esiintyy kirjoituksissani niin usein?)
Nyt loppui "pokka". Niin monelta olen jo asiasta kuullut ja itsekin asiaa vähän mainostanut.
TdT painoi ajatuksissa sen verran, että vaihdoin taakse uuden renkaan. Noo... Olihan se edellinen jo vähän kulahtanut. EN TYKKÄÄ edelleenkään Schwalben "Ralli Ranesta", mutta kun nyt ei muutakaan "hyllystäni" löytynyt. Joskus, heikkona hetkenä, tullut hankittua alennuksesta "halvalla"(!).


 



Ruusuja......

Rosen demopäivä vieraili Seinäjoella ja pitihän "TAAS" sinne mennä pällistelemään.
Itsensä kiusaamista.... Monta syvää huokausta ja tyhjän kukkaron ajattelua.....


 
Enemmänkin olisi porukka sopinut.....
 
 
 
Pettymyksiä......

Olen jatkanut noitten hiekkakankaitten ajeluja. Aina tulee tietysti hienoilla poluillakin pettymyksiäkin...


 
Hirvi-Baari ei ollut vielä auki :-(
 


Pohjalaisuutta(ko)???......

Loppuun vielä uskomaton kertomus, jossa ei vielä ole viimeistä sanaa sanottu. Jännityksellä seuraan tilanteen kehittymistä......

Pari kilometriä kodistani, eräs maanomistaja "suutahti" keväällä Seinäjoen kaupunkiin. Kolmisenkymmentä vuotta olen kulkenut ko. polkua ja reilut kymmenen vuotta se on ollut ulkoilureittinä. Nyt maanomistaja on rakennellut ja parannellut barrikaadiaan muutaman päivän välein. Vaijeria levitelty, ettei kukaan paha setä vaan tule moottorisahalla purkamaan "teosta". Jäteöljyllä tuhrittu metsää leveältä, ettei vaan kukaan pääsisi kulkemaan esteen ohi. Ainakaan itseään likaamatta. Ja viikko sitten ryhdyttiin oikein maansiirtohommiin.
Eilen kiusanteko muuttui sitten mielestäni vahingonteoksi. Kuvanmukaista tavaraa löytyi maastopyörän renkaista....
Kaikkea se pahamieli saa ihmisen tekemään. Vai eikö vain lääkitys ole ihan kohdillaan....




 
Pahaa jälkeähän ne maahan upotetut ja teroitetut, metallipiikit tekee....



 
 


tiistai 19. toukokuuta 2015

Naatitaan, naatitaan…..



Peurunka tuli nähtyä. Niin kuin lupasin menin vain ajelemaan….. Aamusta mietin, menisikö kierrokselle vai kahdelle, mutta sää painoi vaaan yhdelle kierrokselle. Ja hyvä niin. Rinki tuli nähtyä ja suht mutaiseksi havaittua.
Yhdeksän kilometrin kohdilla laskussa alkoi vasta tuntua taas hyvältä… Tai siis ei hyvältä, mutta normaalilta. Se olikin hyvä, sillä siitä alkoi suurin yhtämittainen nousu.
Vähän taas pelotti ”nahka kalju” ”Ralli Rane” takarenkaana, mutta hyvinhän se siellä sutii. Enpähän vaihda rengasta vieläkään…….

 

Elämäntapa intiaani……

Kevät ei meinaa lämmetä ja sateitakin tutuu liikkuvan lähes päivittäin. Jotain taas piti keksiä, että mieli alkaisi kirkastua.  Seinäjoen seuduilta löytyvät mutaiset, turpeiset, kuraiset, kivikkoiset ja juurakkoiset polut eivät mieltä kirkasta. Siispä, heikolla ympäristöopin taidoillani, etsiskelin tietämiäni hiekkakankaita renkaan alle.

Loppuun laitan kuvia ajelemiltani poluista…..

 

Yksinkertainen maratoonari….

Mietityttää, että olenko enää ihan täysin ”yksinkertainen maratoonari”. Lauantaina olin ajelemassa ”etuautona” Seinämaratonilla. Ihan kiva kokemus tuokin. Ainakin niska tuli pyöritellyksi ja venytellyksi. Aika monta kertaa piti katsoa taaksepäin, vaikka peilikin oli käytössä.

n. 15 km/h keskarilla, aikaan 2.55. Sykkeellä 100 + - 5.


Liika on liikaa……
Mikähän tuota 23.5 päivää oikein ”riipoo”. Äkkiä laskien taitaa olla yhdeksän erilaista (liikunnallista) tapahtumaa, mihin voisi mennä.

No, arpa on heitetty…. Tour de Tampere.

 
 

 
 

 
 

 
 

 
 

 
 

 
 

 
 

 
 

 
No olihan siellä jossain vähän märkääkin...

 
 

 
 

 
Voisiko maastopyöräilijä vielä muuta vaatia....

 
Maastopyöräilijän pahin vihollinen: Ponsse

 
 
 

maanantai 4. toukokuuta 2015

Olmin lait……





 
Aikoinaan (muistaakseni) vuonna kivi ja kanto, tuli käytyä jotain sähköpuolen koulua. Siihen aikaan tuli Ohmin laki tutuksi. Nytemmin kun (maasto)pyöräily on alkanut kiinnostaa miestä, vannon enemmän Olmin lakiin.
Olmi on kunniakkaasti laatinut ohjeita pyöräilyn harrastajille siitä, kuinka selvitä kunniakkaasti Jämi MTB elokuun alussa läpi. Ajamisen tekniikan harjoittelemiseen on viisi…. ööööö. Siiiiis 1,2,3….. No laskekaa itse…. ohjetta.

Huomio kiintyy ennenkaikkea neljänteen pykälään, jossa suositellaan harjoittelemaan ajamista myös väsyneenä. TÄÄLTÄ HEP!.... Vappunakin, kuin ajoin toista kellonympärystä, yksitoista (11) tuntia ajoin siitä väsyneenä. Muutenkin tuntuu siltä, että tuota on tullut harjoiteltua PALJON. Tästä voi vetää ihan suoran johtopäätöksen, että siinähän minun täytyy olla hyvä!!!

Pitäisiköhän kokeilla jotain muitakin kohtia?????

 

Mitäs sitten……


Vappuajelusta alkaa olla jo ”suurinpiirtein” palautunut ja pitäisi suunnitella tulevaa.

Ma                      Pyöräsuunnistus iltarastit
Ti                        Seuran kovempi yhteislenkki

Ke                       Seuran kevyempi yhteislenkki
To                       Pyöräsuunnistus iltarastit

Pe                        ????
La                        Peurungan4-satanen

Su                        ????

 
Hmmm….. Jos tuonne Peurunkaan nyt innostuu lähtemään, ajan teatteri termein: ”Läpimenon”



Lääkärin määräys….


Aina joskus joutuu paikkoihin, jossa jonkun muun tilannetaju aiheuttaa totaalisen repeämisen. Kadehdin todellakin heitä verbaalisesti lahjakkaita.
Vapun aattona oltiin juhlistamassa iltaa eräässä ravintolassa. Jossain vaiheessa tulee aina tarve käydä ”kusilaarilla” ja siinä seiseskellessä eräs vessaan tuleva henkilö huomasi jo kaikki ”seisomapaikat” varatuksi. Pöntölle mennessään toi asian julki: ”Pakko mennä istualtaan kusemaan, kun lääkäri on kieltänyt nostamasta mitään raskasta”…..



lauantai 2. toukokuuta 2015

Naamakirja ongelmia….



Koska Etelä-Pohjanmaalla sanotaan asiat suoraan ja niin kuin ne on, niin: PERKELE !

Alakaa pikkuhiljaa pänniä nuo feispuukki kaverit. Kaikki vain tuntuu ”elvistelevän” ajeluillaan. Joku on ajanut maasturilla toistakymmentä tuntia, joku yli kaksisataa kilometriä. Ja joillekkin ei enää päivät riitä, vaan on ajeltava ihan yötä myöten.
PERKELE, että meinaa Pohjalainen kateus saada itsellä otsasuonen pullistumaan. Pitäisi varmaan nuo tuollaiset kaverit heittää ulos koko kaveriporukasta. Vai antaisko itselle ”bannia” koko naamakirjasta. Josko sitä sitten alkaisi mieli laantua.

Mutta taitaapa se toimia toisinkinpäin. Kyllähän nuo minun kahden tunnin lenkkien hehkutukseni saa pyöräilevät kaverini lähinnä myötätuntoisen säälin valtaan. Minkähän takia on joskus luullut minuakin joksikin  ”pyöräilijäksi” ja erehdyksessä tullut hyväksyneeksi kaveripyyntöni. Näen jo sieluni silmin, kuinka etusormi hivelee hiiren näpsäytintä ja niin on Vema out pyöräilevästä kaveripiiristä……

PERKELE.....  Tulee mieleen se Pohjalaisen akan tokaisu, kun katsoi naapurin hautajaisia, johon ei oltu kutsuttu: ”Vielä sitä kuollaan meilläkin!”

 


Veman Vappuajelu…..


Palanmatkaa tuli koluttua Seinäjoen, Ilmajoen ja Kurikan metsäautoteitä ja reitin varrelle sopivia polkuja. Ja taisi tulla käväistyä Laihiankin puolella. Hommaa helpotti se, että metsäautotiet oli loistavassa kunnossa. Ajotuntumaltaan lähes asfaltin luokkaa.
Tarkoitus oli ajaa kellon ympäri, mutta jossain vaiheessa lopetin kellon vilkuilun ja alkoi 200:n metsästys….

Täytyy vielä muistaa, että ei tälläisiä lenkkejä ajeta ajan tai kilometrien takia. Ne on kuitenkin niin riippuvaisia ajetusta maastosta. Tällaisia ajetaan siksi, että (vanhan) pitää itselleen todistella jotain……

Toivottavasti ”joku” elää tämänkin jälkeen siinä autuaassa harhaluulossaan, että minä muka olisin joku maastopyöräilijä…..


 
Hyvää Vappua
 

 
Ei ollut hevosia uimassa....
 

 
Onpa paikkaa nimellä heitetty....
 
 
 
Matkailijan eväät: Geeliä ja banskua...
 
 
 
Hahtikivi. Enpä ole tuon olemassaolosta ennen tiennyt. Yksinäinen kivi tiputettu keskelle metsää. Vieläpä siististi pienempien kivien "kivijalalle".
 


 Tätä piisasi.....
 

 
Polje polje...
 

 
 
 

 
Nopan hirvi"mutteri".
 

 
Ajan hammas syönyt muistopaatta.
"Tapio rakensi tämän metsäautotien 1959"
 

 
Niinistönjärvi
 

 
Neulaspolkua...
 

 
Tänä Vappuna ei päässyt tansseihin :-(
 

 
10 tuntia takana ja pakko saada jotain "kiinteää". Plussana sitten suolaa ja (tietysti) Cokista.
 

 
Kotona jälleen.....