Sivut

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Pelkääkkönä polliisii ?

Tammikuun Ylläksen viikolla koin taas jotain uutta.
Elämäni aikana olen viettänyt Lapin erämaissa ja tunturialueilla aikamäärän jota ei voi enää laskea kuukausissakaan. Tämän viikon aikana törmäsin ensimmäisen kerran Metsähallituksen erätarkastajaan. Tai törmäsikö hän meihin... Tiedä häntä....

Olimme Aakenustunturien alueella lumikenkäilemässä, kun takaamme porhalsi moottorikelkka. Pysähtyi viereemme ja hän alkoi rupatella kanssamme. Koska oli varsin sumuinen keli ja näkyvyys noin 50m kyseli meidän valmiuksistamme tulla toimeen "maito"kelissä. Yritin kyllä vakuutella, ettei tässä ihan ensikertalaisia olla ja hän tyytyi vastaukseen. Hän kertoi olevan menossa katsastamaan Porokämpän kuntoa ja siitä eteenpäin Pyhäjärven kämpälle. Meilläkin oli aikomus mennä myös käymään Porokämpällä, pitämään pientä taukoa. Ja niin jatkoimme kenkäilyämme...


 Niin kuin Putouksen Hieno Åhlgreen : "Valoa kohti."

Porokämpällä erätarkastaja odotti jo meitä. Tulet takassa ja siivoamassa kämppää. Jatkoimme jutustelua aiheesta "autiotuvan etiketti". Kaiken sen tiedon, taidon ja huomaavaisuuden katoamisesta. Hän oli esim. hyvin närkästynyt siitä, että puhdasvesisankoa oli käytetty roskiksena. Varmaanhan sinäkin tiedät, että VALKOINEN muovisanko on aina puhtaalle vedelle ja muun värinen roskis. VAI SIIS TIESITKÖ???
Juteltiin myös tovi maastopyöräilystä kansallispuiston alueella. Hän ei sitä pahana pitänyt, mutta totesi sääntöjen sen tällä hetkellä kieltävän ja sitä toivoi noudatettavan.

Eväät tuli nautittua ja jatkoimme matkaamme, että ehtisimme ennen pimeän laskeutumista takaisin tien varteen.
Vielä vastauksen otsikon kysymykseen: Tätä "poliisia" ei tarvinnut pelätä :-)

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

TSL 227







Rakas TSL 227..

Suhteemme alkoi noin vuosi sitten. Ihastuin sinuun.... Olithan testivoittajan syntyä ja sukua... Myös "Blondi" värityksesi vetosi vanhaan mieheen... Luulin siinä vaiheessa, että suhteestamme tulisi pitkä ja yhteisiä tunteja tulisimme viettämään runsaasti...
Jo suhteemme alkumetreillä huomasin, että meiltä puuttuu yhteinen sävel. En tiedä olivatko odotukseni liian suuret ja luulin sinun voittavan vanhat suhteeni leikiten. Näin ei kuitenkaan käynyt. Viime talvena varmaankin huomasit, että vähän hyljeksin sinua ja palasin aina vain enemmän vanhojen suhteitteni pariin.
Tänä talvena päätin, että asiaan tulee muutos. Annan sinulle mahdollisuuden ja vietän aikaa sinun kanssasi. Siis, ihan todella yritin, että suhteemme lämpiäisi. MUTTA TÄNÄÄN.... MUTTA TÄNÄÄN... Päätin, että tästä ei tule enää mitään. Lopetan suhteemme ja palaan vanhojen rakkauksieni pariin. Jatkoit koko tämän yhteisen ajan pientä kiusantekoasi. Ilmeisesti et halunnut palvella minua ja alistua valtani alle. Ei ollut tietysti minunkaan puoleltani kovin "fiksua", yhteisellä ajallamme, ajatella vain "niitä vanhoja suhteita" ja sitä, ettei tälläistäkään tapahtuisi jos palaisin vanhaan. Eikä ajatukseni nyt varmasti nostanut sinunkaan itsetuntoa..... En kuitenkaan löytänyt sinusta "sitä jotain", johon olisin langennut. Enimmäkseen vain keskinkertaisuutta ja heikkouksia. Kiitos kuitenkin yhteisistä tunneista ja kilometreistä. Olihan meillä kuitenkin hetkemmekin..
Palaan autokatoksen (jota jotkut leikkisästi romuvarastoksi kutsuvat) nurkkaan ja etsin sielä brunetit ja tummemmat mallit. Blondi nyt ilmeisesti ollut minun juttuni.... (Löysänä aasinsiltana voisi kertoa: Entiseen tyttöystävään ihastuin vaaleana, mutta viimeiset kolmekymmentä vuotta olen katsellut brunettea tai hyvinkin tummaa. Toki joskus vaaleilla tai punaisilla vauhtiraidoilla koristeltuna.)
Älä pelkää, että jäisin yksin. Kolme erityyppistä suhdetta tullee pitämään minut tyytyväisenä. Joku perheenjäsenistä varmaan muistaa ulkoiluttaa sinuakin.

Lopuksi vielä kommentteja uusimmasta hankinnastani... Käyttööni tuli "musta timantti" merkkiset pystyssäpitovälineet. Olen ollut niihin erittäin tyytyväinen. Hinta/laatu suhde tuntuu olevan kohdillaan, vaikka ei ihan sieltä edullisimmasta päästä ollutkaan. Näemme ja koemme vielä yhdessä monet myrskyt ja tyvenet. Uskon, että meillä on edessä pitkä tulevaisuus, jos ei meistä kumpainenkaan vanhuuttaan alkaa raihnaistua. Tai minä kompuroidessani, kaadu polvi edellä hennon keskivartalosi kohdille ja aiheuta korjaamatonta tuhoa. Näinkin olen tullut tehneeksi.....

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE KENKÄILIJÖLLE!

Haanjassa...







Siinähän SPP-56:n (hullun)rohkeat jäsenet (vielä) voimissaan ja putoisina.

Haanja 2012 muistetaan varmaankin tulevina vuosina raskaudestaan. Mutaa ei ollut ihan huippuvuosien määrää, mutta sitä oli kuitenkin "riittävästi". Stanut oli niilläkin sueduilla riittävästi. Saimme sateesta jo esimakua perjantaina, saapuessamme kisakaupunkiin. Vöryssä oli ollut juuri parin tunnin sadekuuro ja kaupungin kadut lainehtivat. Joissain paikoissa kyllä nähtiin asfattia/öljysoraa, mutta aika kateissa ne olivat.

Kisa lähti itsellä käyntiin vähän haistellen päivän kuntoa ja keliä. Pian kuitenkin selvisi, että haaveet aikani parantamisesta sai heittää romukoppaan ja sammutin pyörän mittarin. Aloin ajella vain tuntemuksieni mukaan....

0-20 km Ihmettelyä, että tälläistäkö tämä on. Mutaa on enemmän kuin edellisellä kerralla....

20-40 km Epäilys alkaa hiipiä... Jaksaako loppuun asti...

40-60 km Vaikeaa... Vaikeaa...  Keskeyttäminen on kirkkaana mielessä. Ensimmäiset krampit tulevat jo n. 55 km kohdilla. Suolaa.. Suolaa...

60-80 km Hyvää, samanvauhtista porukkaa ympärillä. Menee vähän sumussa. Olikohan tämä väli sitä "FLOUTA"???

80-100 km Kaveri tuntuu olevan vielä hyvässä kuosissa. Lähden kelaamaan selkiä kiinni. n. 86 km kohdalla lyhyen tuuppaus kohdan jälkeen hyppään pyörän selkään. JA SE ON SIINÄ. Oikean pohkeen yläosassa tuntuu "muljahteleva" tunne. Jalka ei kestä enää kävellä..... Pyörä sivuun. Buranaa, nestettä ja venyttelyä... Ei auta n. 15 min kuluttua kaivan puhelimen esille, että soitan huoltojoukot hakemaan. Sitten burana ja Pohjalainen sisu astuu peliin. EN PERHANA KESKEYTÄ. Päätän kokeilla pyörällä ajamista. Vasen jalka toimii, oikea täysin pois pelistä.... Nilkutan palan matkaa ja huomaa, että oikeallakin voi "nostaa" jonkin verran.... Paskat... Näillä mennään maaliin. EN kerro, mitä ajatuksia oli loppumatkan tuuppaus osuuksilla!!! (K-18)

100 km Pyöräilykausi alkaa olla paketissa. Parannellaan jalkaa ja aletaan odottelemaan lunta...

Rankka loppuvuosi....

Elokuussa lupasin, että pidän tätä plogia (ainakin) vuoden...
Vuoden 2012 loppuosa oli, ainakin henkilökohtaisesti, varsin rankkaa aikaa. Paras kaverini "siviilimaailmasta" sairastui, sairasti, menehtyi ja haudattiin.
Tässä on joutunut hivenen pistämään asioita tärkeysjärjestykseen ja auttelemmaan miehensä/isänsä menettänyttä naisporukkaa.

Liian nuorena piti kaverin lähteä....

Mutta ehkä tämä tästä....