Sivut

maanantai 17. syyskuuta 2012

Ylläksen ruskaa...

Olin (taas) viime viikon Ylläksen seuduilla katsastamassa ruskan tilannetta vaimon kanssa. Värit paranivat koko viikon, eli taitaa olla niillä korkeuksilla paras väritys tällä viikolla.
Lähdettäessä väännin henkistä kättä itseni kanssa... Ja jätin pyörän kotiin :(
KYLLÄ TE TIEDÄTTE... Pisteitä ropisi koriin sopivasti ja ehkä "hella" ei heti ala savuttaa, kun taas kotona alkaa ajella ja suunnitella Haanjan matkaa...
Olihan viikko kuitenkin varsin liikunnallinen, ilman maasturiakin. Vaeltelua tuli päivittäin ihan riittävästi. Eikä vaimon kanssa olla aina kovin polkuihin sidottujakaan, eli mäkiä tuli noustua ja laskettua monilta suunnilta.




Mielenkiintoinen tapaus sattui eräänä iltana.
Aina joskus käväistään verryttelemässä "soittoruokalassa" tanssin merkeissä. (On muuten hyvää palauttavaa liikuntaa, kun on päivän kävellyt/hiihtänyt.
Hain baaritiskiltä juotavaa ja tilattuani yllätyin kun tarjoilijatar tokaisi "Ei ole". Mainitsin jonkin toisen juoman nimen ja sama vastaus..... Vähän menin lukkoon (ilmeisesti en näyttänyt pisteeltä iin päällä vaan enemmän pisteeltä kysymysmerkin alla), koska tarjoilija jatkoi "ota tätä, tätä on".
Koska "kapakka" oli kuitenkin yksi suurinpia seuduilla, eikä tilaukseni ollut mitenkään outo, aloin katsella muita paikalla olevia ihmisiä; Nämäkö ovat juoneet baarin tyhjäksi???!!! No.. Porukan keski-ikä näytti olevan reilut 65 vuotta ja kukaan ei näyttänyt humalaiselta. Lähes kaikki myös näyttivät kuuluvan kategoriaan: "Lasi viiniä, niin ei kymppiuutisia näe". Ilmeisesti kapakan juomavastaavan tilauksessa oli tullut pieni moka, sillä kulutus tuolla porukalla ei ollut kovin suuri.

Nyt vain pitäisi ehtiä taas ajelemaan, mutta pitää yrittää tehdä töitäkin ylimääräisten vapaitten korvaukseksi...

maanantai 3. syyskuuta 2012

Kahta lajia...

Tässä vuosien saatossa on seurannut maastopyöräilijöitä ja huomannut, että porukka jakautuu kahteen "leiriin". Voitaneen yleistää myös maantiepuolelle....
Toiset haluavat ajaa tunnin-kaksi, jossain päin sanotaan, TÄYSIIII. Eli mennään vanteet kolisten ja henki pihisten.
Toinen ryhmä haluaa ajella rauhallisemmin, eikä saa alle neljän tunnin lenkistä vielä mitään tyydytystä. Eli tällainen rento vaeltelu-tyyli.

Itseni tunnistan jälkimmäisen ryhmän kannattajaksi. Olen ollut sitä koko ikäni.

Pari viime viikonloppua olen toteuttanut tätä mantraa.
Edellis vkl ajeltiin yhteislenkkinä 80 km ja vkl yhteensä 120 km.
Viime vkl ajelin yksin 100 km lenkin ja vkl yhteensä 150 km.
Tuo satasen lenkin ajoin "yhdeltä istumalta" eli lukot eivät auenneet kertaakaan polkimista.

Maantie"miehet" nauravat noille kilometrimäärille, mutta ainakin itselle, ovat jo ihan hyviä tuntimääriä maastoon.

Eli Haanjaan valmistautuminen on aloitettu, puolitosissaan....

lauantai 1. syyskuuta 2012

Haanjaa kohti

Never say never....

Äsken kirjoittelin, etten tänä vuonna kilpailisi... MUTTA... Nyt ollaan lähdössä Viroon ajelemaan..

http://www.haanja100.ee/

EN ole kylläkään lähdössä ajamaan mitään aikaa, vaan "retkeilemään" reitin läpi.
Tapahtuma on kiva ja näkee taas vähän uusia maisemia.
Ja jos joku väittää, että Tahko on hyvin järjestetty tapahtuma, ei ole Haanjassa vielä ollut....


Tälläistä jonoa viime vuonna...

Pitänee tässä alkaa suunnittelemaan vähän pidempääkin lenkkiä...

torstai 30. elokuuta 2012

Tyhjä olo.....


Joskus, kun on toteuttanut jotain sellaista, mihin valmistautumiseen on käyttänyt (paljonkin) aikaa, tulee tyhjä olo. Ei oikein taas tiedä mihin alkaisi tähdätä ja vatsa on vielä kylläinen edellisen toteutumisesta.
Tälläinen olo tuli minulle heinäkuussa....

Vaimon kanssa on useamman kerran käyty Alpeilla vaeltelemassa. Itävallan, Sveitsin, Ranskan ja Italian puolelta ollaan Alppeja "bongattu".
Tämän kesän matka suuntautuu Chamonix nimiseen paikkaan Ranskanmaalle ja tarkoituksena oli kävellä klassikkovaellus Tour Mont Blanc.. (=TMB)


Retkeilyoppaat suosittelee noin 9 päivän käyttämistä kierrokseen, mutta hullu Suomalainenhan käveli sen 7 päivässä. Vertikaali 9,5km alkoi kyllä jo tuntua jaloissa ja (taas oppaitten) suositus pitää välillä kevyempi päivä, olisi kyllä ollut ihan hyvä vaihtoehto.

Osaksi fyysisen rasituksen ja osaksi huikeiden maisemien takia, tuli se alussa mainitsemani tyhjä olo.
Tähän mennessä aina alpeilta palatessa on ollut jo jotain suunnitelmaa seuraavasta, mutta nyt.....
Ei oikein tiedä mikä voisi olla vielä parempaa....


Historiaa...

Vanhan sanonnan mukaan tulevaisuuden rakentaminen vaatii historian
tuntemista. Ihmisen pitää tietää mistä tulee, jotta voisi hahmottaa mihin
on menossa. Tämän vuoksi kerron nyt vähän tämän vuoden alusta...

Vielä viime kesänä kävin maastopyörällä ajamassa muutamia kilpailuja, ihan harrastusmielessä. Lähinnä kait oli suurimpana tavoitteena "tehdä kiusaa", niille jotka lajin vakavammin ottavat.
Tämän vuoden alkuosalla alkoi vakaammin kirkastua, etten tänä vuonna kilpailisi. Varmaankin osaksi syynä oli "vanhan miehen laiskuus". Ei nyt välttämättä ollut enää kivaa alkaa kaivaa tehoja koneesta. Siinä alkoi "rintaan pistää ja kenkuttaa (isolla Veellä)". Rento ajelu "retkeilyvauhdilla" alkoi tuntua vain entistäkin houkuttelevammalta vaihtoehdolta.
Maallis-huhtikuussa ajatus kirkastui ja päätin, että tämä vuosi olisi vain kilometrien/tuntien keräämistä.
Elokuussa olevalla lomallani päätin toteuttaa myös muutaman vuoden suunnitelmissa olleen haaveen, jos kelit olisivat suotuisia...

Ma 13.8.2012
Parkanon radan vierustojen huoltoteitä, etelää kohti. Välillä joutui hakemaan vauhtia kylä- ja mökkiteiltä. Karhejärven ja Majajärven asemien välistä suunta kohti Hämeenkyröä. Siellä eka yö.
160 km, 8h 30 min.

Ti 14.8
Pieni siirtymä lentokentälle ja siitä se alkaa… Hiekkaharjua, hiekkaharjua… Harjun selkää Vatulaa kohti. Pieni tiesiirtymä ja taas isketään Pirkan uraan kiinni. Kohti Jämiä. Ruokatunti ja jälkiruoka vähemmälle, sillä Niinisalon Sotkussa odottaa munkit. Parin tunnin ajoväliin saan tuhrautumaan neljä tuntia… Kiertelen laavuja ja nähtävyyksiä. Nauttimaanhan tänne on tultu. Pohjankankaan ampuma-alue. Hmm… Meninköhän ”harmaalle vyöhykkeelle”. En millään muista. Kantin koulun takaa museotielle ja loppukiri Nummijärven leirintäaluetta kohti. Päivän saldosta 110km hiekkaharjuteitä/polkuja. MIKSEI MEILLÄ PÄIN!!! Kelit suosii… Nestettä menee päivän mittaan 8 litraa…
133 km, 8h 50 min

Ke 15.5
Nummikangas, Pirttikangas, Lamminmaa, Laitasaari, Autionmaa, Pitkämö….. Hiekkaa, hiekkaa… Kurikkaan ruokatuntia pitämään, Meskaisiin ja Santavuorelle. Jalat alkaa olla aika voimattomat Santavuoren takaa vaelluspolkua noustessa. Enää loppukiri kotiin.
97 km, 6h 30 min


 

tiistai 28. elokuuta 2012

Tästä se alkaa...

Monesti ihmiset tekee joitain hassuja lupauksia vuodenvaihteessa. Melkein yhtä monilla ei liene edes aikomustakaan pitää lupauksiaan...

Nyt tänään, omana syntymäpäivänäni lupaan pitää tätä blokia vuoden. Aika näyttää jääkö tämäkin lupaus vain lupaukseksi. Meillä Pohjalaisilla vain on tapana, edes yrittää pitää lupauksensa.

Olen reilut viisikymppinen peruspohjalainen äijä, joka toteuttelee kaikkia päähänpistojaan liikunnan alalta. Olen koko elämäni "surffannut" liikuntalajista toiseen. Tällä hetkellä maastopyöräily on ajallisestikin eniten huomiotani saava laji.

Tevetuloa lukemaan blogiani

Veli