Sivut

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kauden ensimmäinen lopetus...

 

Etelään päin pukkasi reissua. Siis ihan sinne ”kirkolle” asti. Kiva paikkakuntahan tuo, mutta niin pirun syrjässä…….
Ja kun noinkin kauas lähtee, piti keksiä jotain muutakin tekemistä samalle matkalle. Mutta eipä hätä ollut minkään näköinen… Fillari-foorumista iski heti silmään MTB-Lohjan Oktoberfest . Paikallisen seuran rento yhteislenkki, ennen kuin siirrytään juhlistamaan ajokauden loppumista paikalliseen ”kuppilaan”. Sinne siis...

 
Porukka alkaa kerääntyä käskynjakoon...

Pariin asiaan kiinnitin huomiota. Etelän porukat näyttivät olevan ”läskistymässä”. Paksurenkaisia näytti olevan, Pohjanmaan mittakaavalla, aika paljon.  Toinen asia koski pukeutumista. Näytti olevan siinäkin pientä kulttuurieroa, mutta ei siitä sen enempää…

 
Läskiä, läskiä....
 
 
Siellähän sitä siis seistiin miettimässä mihin ryhmään itsensä änkeisi.  Päädyin kompromissiin. Jos menee medium ryhmistä, mediumiin, ei voi mennä pahasti pieleen. Ryhmään kasautui yli viisikymppisiä dementikkoja, yhdellä nuoremmalla vahvistettuna. Ilmeisesti lähti meidän mukaan siksi, että hoitaa meidät sitten pois metsästä.
Rentoa, sopivan vauhtista ajelua aurinkoisessa säässä.. Paikoin oli liukasta ja märkääkin, koska yöllä oli satanut aika rankasti vettä. Eniten pidin siitä, että vetäjä (Kalle) aina kertoili paikkojen nimiä ja tarinoita niitten takana. Vaikka Viinamäellä ei saatu napsuja, paskarännissä ei ”se” lentänyt, niin koivukujalla sentään oli koivuja. Näköala kalliolta ei nähnyt oikein mitään. Ketjunkatkaisu risteys mentiin onnellisesti ohi ja yritysmäessä jotkut jopa yrittivät. yms. yms… Taisipa jokin kallio saada  ”kypärämäen”  uudeksi nimekseen…
Taukoakin pidettiin paikallisessa G-pisteessä eli Gunnarlan majalla.
Pientä teknistä murhettakin tuli, kun vetäjältä katkesi korvake pyörästä. Uutta löytyi repusta eli siitäkin selvittiin…
Aikomus oli pistää viivaakin reitistä, mutta oli se aika vänkyrä. Ryhmä tietää miksi....

Nelisen tuntia saatiin taas kulumaan turhuuteen. Kiitos vetäjä Kallelle ja muille ryhmäläisille!
 
 
Haanjaan...
 
Ensi viikonloppuna olisi siten oman seuran "kauden lopetus", eteläisessä Virossa.
Sieltä kuuluu ihan kummia. Reitti on pistetty aikalailla uusiksi. Kymmenen vuotta riitti samoilla reiteillä. Oma olo on ainakin aika odottava, mitä tulee vastaan.
Pitäisikö Tahkonkin jo etsiä uutta reittiä???

 
 
 

maanantai 15. syyskuuta 2014

Siedätyshoitoa....


Näinhän siinä sitten taas käytiin…. Viikko sitten kaveri ilmoitteli, juuri avatusta vaelluspolusta ja pitihän se käydä tarkastamassa. Eli sunnuntai aamuna lähdin ajelemaan Lappajärven rannasta, Kivitipun kylpylän pihasta kohti tuntematonta.
Alkumatkasta tuli tunne, että reitti oli vähän väkisin tehty umpimetsään. Eipä siellä oikein ollut vielä ehtinyt mitään polkua muodostua ja tuuppaamiseksihan se usein meni. Myös ruohottunutta moottorikelkkauraa riitti. Raskasta ajaa ja nopeus näytti viihtyvän 8-10 km/h välillä.
On aika hankalaa ajaa tuollaisessa pitkässä heinässä, kun ei tiedä mitään pohjan epätasaisuudesta. Kerran heinikossa piilotteli kaatunut puunrunko ja kaveri poistui ohjaamosta aika äkäisesti. Onneksi vauhtia oli sen verran, että maakosketus tapahtui vasta puunrungon toisella puolella.

 
Alkumatkan "reittiä"
 


Sinne se menee...
 



 Montakohan laavun kuvaa löytyy kovalevyltä ???




Olihan siellä kivaakin ajettavaa
 
 
 
Reiskin laavu
 
 
 
 
 
 
Reitin päätös ja toisen alku...
 
 
Paremmin ajettavaa alkoi olla vasta Purmojärveltä eteenpäin. Siis ei tarvinnut enää paljoakaan tuupata…
Kortesjärveltä eteenpäin löytyi myös mielestäni reitin kauneimmat kohdat.
Paljon tuli taas kokemusta ja uusia paikkoja. Esimerkiksi ”leipätien” varrella oleva Reiskin laavu oli yksi parhaimpia, mitä olen nähnyt.
Reitin päätepisteessä oli mittariin kertynyt reilut 52 km ja aikaa palanut melkein 6,5 tuntia. Siitäpä sitten paluu tietä pitkin takaisin lähtöpaikalle, reilut 40 km.

Reitti päättyi Ruotsinkieliselle alueelle. Hyvinhän tässä on pärjäilty heidänkin kanssaan...
 
 
 
Kartta…




Mutta, hei hei hei….

Eihän minun pitänyt tuosta reitistä kirjoitella, vaan siedätyshoidosta.




 
Olen tässä kuunnellut , sivusta seurannut ja lueskellut vuodatuksia hirvikärpäsistä. Tuolla kyseiselläkin reissullakin niitä oli. Joissain kohtaa vähän vähemmän, joissain enemmän ja jossain kohdilla (ei saisi sanoa, mutta tämä ehkä kertoo parhaiten tilanteesta) ihan vitusti.
Meikäläinenkin kyllä sietää niitä aika hyvin, mutta nyt meinasi alkaa käämi palaa parissa kohtaa.
Ensiksikin kiitos seuralle, että on hankkinut valkopohjaisen ajotakin. Siitähän oli helppo nähdä senhetkinen kärpästilanne. Eräässä kohtaa, kun takki oli jo täyteen pilkutettu, kärpäset alkoivat parveilla ympärillä. Enpä ole ennen moista, lajille täysin ei tyypillistä käytöstä havainnut. Ilmeisesti hekin huomioivat jo laskeutuneet kaverit ja alkoivat etsiä uutta, vielä valtaamatonta kohtaa kehostani.
Toisessa kohtaa oikein pysähdyin ja yritin laskea, kuinka tiuhaan uutta kärpästä pukkasi. 1-2 sekuntia näytti olevan uusien kavereitteni tuloväli. Onhan se kivaa olla suosittu.
Samaisessa kohdassa innostuin ensimmäisistä lumihiutaleista. Pian kuitenkin tajusin, että reilut 20 lämmintä ja lumihiutaleet eivät oikein istu yhteen. Lumihiutaleet olivatkin vain irtonaisia kärpästen siipiä, jotka varisivat, kun yritin putsata itseäni tunkeilijoista.
Purmojärven rannalla pidin pienen evästauon. Repun läpän alta paljastui vapaamatkalaisia….  ”Valehtelisin jos väittäisi” (Kolmas Nainen :-)  ), että niitä oli sata. Yli viisikymmentä nyt kuitenkin… Söin sitten evääni parin metrin päässä repusta, niin kuin se muka olisi jotain auttanut….
Reitin päätöskohdassa, ennen maantie paluuta, päätin putsata buffin. Olisikohan niitä ollut siinäkin kolmisenkymmentä. Buffin hakkaaminen levähdyspaikan pöytään irrotti niistä kolme. Loput 27 jouduin nyppimään yksitellen.
Vinkiksi, että kannattaa kuunnella musiikkia ”korvanapeista”. Eivätpä sitten enää pääse mönkimään korvan sisään…

Toisaalta sääliksi käy noita pieniä kavereita. Niin kuin mainoksessa sanotaan: ”Käynti optikolla usein riittää”. Kyllä minut ja hirven pitäisi pystyä erottamaan toisistaan. Kun minuun erehdyksessä laskeutuvat, jäävät suvunjatkamishommat sitten tekemättä.
Minua SE ainakin harmittaisi……


 

torstai 11. syyskuuta 2014

Renkaita potkimassa....

Spessun ensivuoden, 2015 mallien esittely ja koeajo kiertue pysähtyi tänään Seinäjoella. Ja pitihän sinne tietenkin mennä minunkin pällistelemään.
Eipä siellä nyt ihan ihastuksen huokailua kuulunut, kun meikä karautti Anthemilla paikalle.


 

Kaikenlaista kalustoa, maantiekoneita, cycloja ja monen tyyppisiä maastopyöriä oli tuunattu parhaimmilleen näytille. Jos pyörien "kuolaajalle" pitäisi rakentaa taivas, se olisi aika lähellä tällainen.
Itse viihdyin kylläkin enemmän Epic osastolla.




No takaisinhan sieltä piti vielä Giantilla lähteä, sillä hintaluokat oli sillä tasolla, ettei pelkkä säästöpossun rikkominen vielä rahoitukseen riittäisi.

Kotiinpäin ajellessa ajatukset oli aika sekavat. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin illan saldo tiivistyä kahteen lauseeseen:

Arveluttaa vieläkin tuo Brainin kesto pitkässä juoksussa.
Tahtoo Rovalin Control kuitukiekot. TAHTOO!!!

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Vaeltelua pyörällä....


 
 
 

Taas kerran tuli kierrettyä Kauhajoen perämetsissä maastopyörällä. Nuo seudut alkaa olla jo varsin tuttuja, mutta etsittiin/ajettiin taas muutama uusikin polun pätkä.
Matkassa oli pari maastopyöräilijää, "terästettynä" parilla triathlonistilla. Mutta eipä siitä sen enempää, lukekaa täältä....

Viivaa täältä...


 


Äläkä saata minua kiusaukseen....

Monesti tulee kavereilta kyselyä, oletko käynyt ajelemassa siellä tai minkälaista tuolla olisi ajella. Niin kuin olisin jokin himputin kävelevä karttakirja.

Eilen kilahti sähköaivon ruudulle taas "jotain" reittiä.
Olenkohan jotenkin yllytyshullu vai pitääkö kaverit minua jotenkin helposti "vietävänä"????
Tuokaan ei kiinnosta sitten pätkän vertaa....













Ps. Onkohan siitä jollain gepsiviivaa...   ;-)





perjantai 5. syyskuuta 2014

Alamäkeä.....


 
En nyt koskaan ole pitänyt itseäni minään maastopyöräilyn aktiivina, pikemminkin olen ajatellut olevani kategoriassa harrastaja. Nyt olen huomannut, että matka harrastajasta, kuntoilijaksi ja siitä satunnaiseksi pyöräilijäksi on tosiaankin lyhyt ja jyrkkä….

Syötteellä vielä olin harrastaja, Rokualla olin jo siirtynyt kuntoilijalle sopivaan kuntosarjaa.  Päivitetty tieto on siirtänyt minut satunnaiseksi pyöräilijäksi, jos nyt enää oikein sitäkään. Kaikki kilvanajo tuntuu erittäin kaukaiselta ajatukselta. Voisi sanoa trendikkäästi: EVVK.  Vanhat ”kävyt”, jotka ei ymmärrä tätä, voi käydä hakemassa viisautta täältä.
 

Rokua MTB….

Alunperin ei ollut mitään tarkoitusta lähteä koko tapahtumaan, mutta..
 
1.   Vaimo halusi lähteä käymään katsomaan Rokuaa.
2.   Tyttö halusi lähteä käymään katsomaan Rokuaa.
3.   Itsekin aloin haluta lähteä katsomaan Rokuaa. Siihen ehkä oli syy kahdessa edellisessä mielipiteessä.
 
Näistä jo yksikin kohta olisi ollut riittävä, mutta nyt tuntui pakonomaista tarvetta lähteä.
Edellisenä iltana saavuttiin ”pelipaikalle” ja lähdettiin ajelemaan pientä iltalenkkiä. Kaikki kolme alkoi ihastua paikkaan. Hiekkakangasta riitti ajettavaksi…
Itse kisa meni kuntosarjassa tytön kanssa yhdessä ajellessa. Aluksi oli vähän vaikeaa, sillä jaloissa vielä painoi muutaman päivän takainen maakuntamatkailu. Ensimmäisen kympin jälkeen jalat alkoi taas tuntua omilta ja pysyin jo tytönkin mukana isommin yrittämättä.



Oli pakko ajaa reitin kovin ylämäki, kun Tarja kuvasi... (kuva: Tarja Kivirinta)


Vaimokin selvisi maaliin ja lievää katumusta tuntien tunnusti antaneensa ”suoraa palautetta”. ”Joku” oli tumpuloinut jossain alkumatkan ylämäki nyppylässä ja vaimo oli kaatunut väistäessään. Kaikki PERKELEET kuulemma eivät olleet tarkoitettu henkilökohtaisiksi muille ajajille, vaan pääosin itselle. Anteeksi vielä vaimon puolesta, Pohjalainen palaute, jos jollain korvat vielä punottaa…


Mitäs sitten…

Rokuan jälkeen pyörä oli puolitoista viikkoa rauhassa. Lomat oli lusittu ja töissäkin tuntui olevan tekemistä. Sehän tunnetusti haittaa harrastuksia. 
Huomenissa olisi suunnitteilla Kauhanevan ja Lauhanvuoren kansallispuistoissa ajelua. Pakkohan on nyt lähteä ”vaeltelemaan”, kun lämpömittari huitelee yli 20 lukemia. Taitaapa sieltä ”satku” taas pyöriä mittariin.
Kuukausi olisi vielä aikaa Haanjaan. Mikäli vanhat merkit pitää paikkansa, kannattaisi vähän ajella ennen sitäkin. Reitti on kuitenkin sellainen, ettei ihan ”vanhoilla meriiteillä” sitä kunnialla selvitä. Se on nyt kuitenkin varmaa, että en lähde sinne mitään uutta ennätystä metsästämään. Tarkoitus on vain ajella reitti rennosti läpi ja sitten tärpättiä käkättimeen…..

Mammuttimarssiin olisi pari kuukautta. Katsotaan nyt innostuuko. Vajaat parisataa kilometriä pyöräilyä maasturilla, yössä ja aamussa. 
Noo, olisihan siellä lyhyempiäkin matkoja, mutta mitä tyhmempi jätkä, sitä pidempi matka. Tarkennetaan vielä. Tämä lausuma koskee sitten vain minua, muuten voisi pyöräilevä kaveripiiri olla pian aika vähissä.