Sivut

maanantai 17. syyskuuta 2012

Ylläksen ruskaa...

Olin (taas) viime viikon Ylläksen seuduilla katsastamassa ruskan tilannetta vaimon kanssa. Värit paranivat koko viikon, eli taitaa olla niillä korkeuksilla paras väritys tällä viikolla.
Lähdettäessä väännin henkistä kättä itseni kanssa... Ja jätin pyörän kotiin :(
KYLLÄ TE TIEDÄTTE... Pisteitä ropisi koriin sopivasti ja ehkä "hella" ei heti ala savuttaa, kun taas kotona alkaa ajella ja suunnitella Haanjan matkaa...
Olihan viikko kuitenkin varsin liikunnallinen, ilman maasturiakin. Vaeltelua tuli päivittäin ihan riittävästi. Eikä vaimon kanssa olla aina kovin polkuihin sidottujakaan, eli mäkiä tuli noustua ja laskettua monilta suunnilta.




Mielenkiintoinen tapaus sattui eräänä iltana.
Aina joskus käväistään verryttelemässä "soittoruokalassa" tanssin merkeissä. (On muuten hyvää palauttavaa liikuntaa, kun on päivän kävellyt/hiihtänyt.
Hain baaritiskiltä juotavaa ja tilattuani yllätyin kun tarjoilijatar tokaisi "Ei ole". Mainitsin jonkin toisen juoman nimen ja sama vastaus..... Vähän menin lukkoon (ilmeisesti en näyttänyt pisteeltä iin päällä vaan enemmän pisteeltä kysymysmerkin alla), koska tarjoilija jatkoi "ota tätä, tätä on".
Koska "kapakka" oli kuitenkin yksi suurinpia seuduilla, eikä tilaukseni ollut mitenkään outo, aloin katsella muita paikalla olevia ihmisiä; Nämäkö ovat juoneet baarin tyhjäksi???!!! No.. Porukan keski-ikä näytti olevan reilut 65 vuotta ja kukaan ei näyttänyt humalaiselta. Lähes kaikki myös näyttivät kuuluvan kategoriaan: "Lasi viiniä, niin ei kymppiuutisia näe". Ilmeisesti kapakan juomavastaavan tilauksessa oli tullut pieni moka, sillä kulutus tuolla porukalla ei ollut kovin suuri.

Nyt vain pitäisi ehtiä taas ajelemaan, mutta pitää yrittää tehdä töitäkin ylimääräisten vapaitten korvaukseksi...

maanantai 3. syyskuuta 2012

Kahta lajia...

Tässä vuosien saatossa on seurannut maastopyöräilijöitä ja huomannut, että porukka jakautuu kahteen "leiriin". Voitaneen yleistää myös maantiepuolelle....
Toiset haluavat ajaa tunnin-kaksi, jossain päin sanotaan, TÄYSIIII. Eli mennään vanteet kolisten ja henki pihisten.
Toinen ryhmä haluaa ajella rauhallisemmin, eikä saa alle neljän tunnin lenkistä vielä mitään tyydytystä. Eli tällainen rento vaeltelu-tyyli.

Itseni tunnistan jälkimmäisen ryhmän kannattajaksi. Olen ollut sitä koko ikäni.

Pari viime viikonloppua olen toteuttanut tätä mantraa.
Edellis vkl ajeltiin yhteislenkkinä 80 km ja vkl yhteensä 120 km.
Viime vkl ajelin yksin 100 km lenkin ja vkl yhteensä 150 km.
Tuo satasen lenkin ajoin "yhdeltä istumalta" eli lukot eivät auenneet kertaakaan polkimista.

Maantie"miehet" nauravat noille kilometrimäärille, mutta ainakin itselle, ovat jo ihan hyviä tuntimääriä maastoon.

Eli Haanjaan valmistautuminen on aloitettu, puolitosissaan....

lauantai 1. syyskuuta 2012

Haanjaa kohti

Never say never....

Äsken kirjoittelin, etten tänä vuonna kilpailisi... MUTTA... Nyt ollaan lähdössä Viroon ajelemaan..

http://www.haanja100.ee/

EN ole kylläkään lähdössä ajamaan mitään aikaa, vaan "retkeilemään" reitin läpi.
Tapahtuma on kiva ja näkee taas vähän uusia maisemia.
Ja jos joku väittää, että Tahko on hyvin järjestetty tapahtuma, ei ole Haanjassa vielä ollut....


Tälläistä jonoa viime vuonna...

Pitänee tässä alkaa suunnittelemaan vähän pidempääkin lenkkiä...