1700-luvun kirjallisuudesta juontava
toteamus tarkoittanee sitä, että kun on nähnyt Napolin kauneuden, sitten onkin
kaikki nähty ja voi kuolla.
Jotenkin tällainen tunnelma on tänään, kun
parin päivän maastopyöräilijän unelma on takanapäin. Maastopyöräilyn osalta
tuli taas koettua jotain sellaista, etten oikein tiedä mikä voisi olla tästä
parempaa. Jos jaksat vielä eteenpäin lukea, ajatuksiisi tulee varmaankin
toinen, Asterixista tuttu sanonta: ”Hulluja
nuo Roomalaiset”.
Lauantai aamuna auto jätti miehen ja pyörän Hämeenkyrön
St1:lle ja ajatuksena ajella Jämi-Niinisalo-Nummijärvi (yöpyminen) –Kurikka- Ilmajoki –Seinäjoki reitti
maastoillen kotiinpäin.
Ensimmäinen 10 km takana...
Aluksi Pirkan uraa, Hämeenkyrön lentokenttää kohti.
Fiilikset korkealla… Hellettä tulossa päiväksi ja liikaa innostusta piti
toppuutella. Lentokentän jälkeen yritän rauhoittua. Yläpään ”kompuutteri” alkaa
suoltaa taas tuttuun tahtiin mielikuvaa maastosta ja poluista. Ihan
tarkoituksella teen ”ysikymppisen” vasemmalle, että pääsen irti isosta urasta.
En mene isoja uria, EN!
"Lentäen olisit jo perillä"
Jämi tulee vastaan sopivasti ruokatunnin aikaan. Pikainen ruokailu ja matkaan. Ruoka ei lähde imeytymään ja olo alkaa olla kuin ilmapallolla. Vaikeaa, vaikeaa…. Pikkuhiljaa eteenpäin siksakkia polustoilla edeten. Pikainen juomapullojen täyttö Ruskalaavulla.
"Meniskö uimaan vai jatkaisko matkaa..."
Kuninkaanlähteellä sitten tulee pelastus. Puolikas
limsaa ”ykkösellä” alas ja ensimmäiset röyhtäykset. Aaahhhhh…. Hymyilen kilpaa
auringon kanssa ja Niinisalon sotilaskodin munkit alkaa taas houkuttaa miestä. Siispä
sinne.
Tämäkin nautinto loppuu ensi vuonna...
Munkkia mutustaessa on taas pohdinnan paikka, reitin jatkosta.
Pohjankankaan ampuma-alue vastassa ja vaihtoehdot ovat oikealta, vasemmalta tai
suoraa. Valitsen vasen, eli kylä- ja metsäteitä ja osin polkujakin kohti Kantin
kylää. Kyrönkankaan museotie kutsuu ja havahdun, että kello rientää ja
mittariinkin alkaa kertyä kilometrejä. ”Skippaan” Kantinkankaan, Pohjankankaan
ja Nummikankaan ajattelemani pikkupolut ja ajelen pääväylää kohti Nummijärveä.
Kello on jo ilta kahdeksan ja Garmini epäilee kilometrejä kertyneen 149.
Nummijärven leirintäalueella joudun luopumaan periaatteistani.
Olen aina sanonut, että jos näen tai kuulen sanan KARAOKE, en mene 200 metriä
lähemmäksi. Nyt mökkini sijaitsee n. 90m päässä ko. laitteistosta. Kolmatta
kertaa kun ”Kuuntelin Tomppaa” epävireisesti tulkittuna, teki mieli haudata pää
tyynyyn.. Huoh…..
Siitäkin öisestä kidutuksesta selvittiin hengissä ja aurinkoa
taas pukkasi taivaan täydeltä. Juomapullot täyteen, sillä laskin että eilisen
hereillä olon aikana meni nestettä aikalailla tasan 10 litraa. Pikainen
aamupala ja pyörän selkään. Ajamaanhan tänne on tultu. Isonummikangas,
Pukinharju, Pirttikangas…. Olo on loistava ja matka etenee. Millähän tämän
hymyn saa pois kasvoilta, kun tulee kotiin vaimon lähettyville??? Alkaa pian
epäillä minun olleen ”pahoilla” teillä. Kurikassa taas on ruokailun aika ja
pidän vähän tauko, ennen kuin lähden ajamaan. Vatsa kiittää… Loppumatka
alkaakin olla jo tuttua ”normaaleilta” lenkeiltä ja vähän hälläväliä
reitinvalinnalla eksyn viimein kotiin.
"Kovat" kundit kuvauttaa itsensä Santavuorella...
Tietysti Santavuori ja Luomaisten(avo)kalliot
piti sovittaa reittiin.
Mies kesti ja pyörä kesti…. Mitäpä sitä voisi muuta toivoa…..
Reissu numeroina:
1 Kaatuminen2 Päivää
3 Metriä eroa lähtö ja maalipaikan korkeudella
10 Litraa nestettä ensimmäisenä päivänä
17 Tuntia ajoa
35 Euroa mökistä Nummijärvellä
100 Toisen päivän kilometrit
248 Garminin kilometrit
253 Pyörän Sigman kilometrit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti