Plan B......

 

Vielä Haanjan kaikuja….

On ollut ihan kiva katsella Polarin daataa lenkistä. Esim. syke on pysynyt tasaisempana kuin koskaan ”kisoissa”. Johtuu varmaankin siitä, ettei ”huili” paikkoja ollut. Alamäet käveltiin liukastellen ja lyhyet tiepätkät olivat varsin pehmeitä ja raskaita. Tasaista taaperrusta….  Melkein 8000 kcal ja harjoituskuormitus vähän alle 1000%.

Retkillä aina sattuu ja tapahtuu. Tästä reissusta jäi parhaiten mieleen erään ”läski” kuskin voivottelu…. ”Tuolla jäykällä kun ajelee, tulee niska kipeäksi”…. Seurueen ainoalta naisjäseneltä petti ”pokka” ensimmäiseksi.… Ja vielä väittävät, että se olisi miehillä aina mielessä……

 

Suunnitelmiin suunnitelmien muutos…..

Vakaa aikomukseni oli mennä Mammutti marssiin ajelemaan Tuskaa. Työvuorolistat kun sai käteensä, tiesin että ”se siitä”. Piti alkaa suunnitella plan B:tä, syksyn liikkumisista. Aikansa kun netin syövereissä seikkaili, huomasin, että suunnitelma C:kin oli nähnyt päivänvalon. Tämän C:n heikkous oli vain, että se sisälsi aikalailla kävelyä. Tuota pyöräilijän myrkkyä, jos ei ihan nro 1, niin TOP viitosessa nyt kuitenkin. Onneksi vaimo on sen verran yllytyshullu, ettei tarvinnut kahta kertaa pyytää käveleskelemään. Jätetääs taas jotain arvelujenkin varaan, eikä paljasteta suunnitelmien sisältöjä.....

 

 

 

 

 
 

 
 

 Pari kymppiä kävelyä, mahtavassa syyssäässä…..

 

Jotta ei totuus nyt ihan unohtuisi, eilen ajelin taas vähän pitempää maasturilenkkiä. Lenkki suuntautui ilmansuuntaan, jossa harvemmin tulee ajeltua. Hirvijärven kierto, tour de Valkama etc. Se on kiva ajella, kun aurinko paistaa ja on hyvällä jalalla liikkeellä. 80 km meni ihan itsestään. Sitten huomasi, että ”pitää alkaa käskeä”.

 

 

 

 

 

 

 

 

Nyt onkin sitten pyörän pesu ja huolto vuorossa. Huomenissa nostetaan pyörä ”taas” auton katolle ja kohti uusia seikkailuja….

 

Valkotornaado…..

Siivous innoissan vaimo heitteli meikäläisen pyöräilykypärää siihen malliin, että tuli lupa/käsky/määräys käydä ostamassa uusi. Siinäpä sitä taas pohtimista…… Parasta tässä asiassa taitaa kuitenkin olla se, että vaimo pitää päätäni edelleen suojelun arvoisena….